Metsämansikka

Metsissä liikkuminen on eräs harrastukseni, sillä siellä saa raitista ilmaa ja kuulee luonnon ääniä. Näkemistä ja kokemista ei myöskään voi unohtaa. Nyt kun taas päästiin noista kiusallisista helteistä metsään voi mennä, eikä siellä ihan heti läkähdy. Pieni sadekaan ei haittaa, sillä repussa voi kuljettaa sateen varalta kevyttä suojapukua.

  

Mustikka on kypsymässä, mutta sen poimintaan en vielä kiirehdi, etenkin koska selkäni ei muutenkaan pidä marjastamisesta. (Voi se olla laiskuuttakin)

Tänään löytämäni kantarellit ovat hyvällä alulla, mutta suurin osa on vasta napin kokoista, joitakin on jo poimittavissakin. Kerättäviä tatteja en löytänyt, joitakin oli, mutta matojen syöminä käyttökelvottomia.

Muutamalle mansikkapaikallekin olen osunut, mutta niistä on saanut vain suun makiaksi. Muistan kun lapsuudessa ahomansikkaa kerättiin oikein rove kaupalla. Niitä löytyi eniten peltojen avo-ojien pientareilta ja ahoilta, joissa lehmiä laidunnettiin. Maailma etenkin maaseutu on muuttunut niistä ajoista ja luonto muuttuu ihmisen toimien seurauksena.

Fragaria vesca