torstai 21. helmikuuta 2013

Hevonen ja ratsastaja

Tällä viikolla hevosta on puhuttu mediassa  Eeva-Liisa Mannerin hevosruno:

Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.

Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.

Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.

Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.

(Eeva-Liisa Manner, 1971)

5 kommenttia:

  1. Ja joka päivä vieläkin puhutaan ainakin radiossa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostajalla on aina oikeus tietää mitä ostaa.

      Esim:
      —Olisi aika ikävää jos bensaa tankatessaan auton tankkiin virtaisi dieseliä ja hinta olisi bensan hinta.

      Poista
  2. Ihana kuva:)) kuvaa katsellessa ymmärtää hyvin, miksi niin monet eivät halua syödä hevosenlihaa, ei ainakaan sitä oman hepan lihaa, kuten en minäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosenlihassa ei ole mitään vikaa.
      Joskus meidänkin perheessä ollut hevosia, joista on joutunut luopumaan. Teuraaksi myydessä tietää varmuudella mikä on hepan kohtalo, mutta uusille omistajille kiertämään lähtevän hevosen kohtalo on yleensä tuntematon.

      Poista