—Merimies on erimies

Laivaväessä on monia ammatteja joita emme useimmatkaan tarkemmin tunne. Minulle merimies on sellainen etäinen ammattinimike, josta en tiedä muuta, kuin sen Tapio Rautavaaran tutun laulun sanoja muistan miten niissä kerrotaan:

Pelikaanit Floridasta

”Vain merimies voi tietää miten luonto rakastaa
Kun tuuli laivaa keinuttaa sen uneen tuudittaa
Vain merimies voi tietää miten luonto kurittaa
Kun myrsky laivaa ravistaa se ulvoo raivoaa
Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto lymyää
Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää”

Yksi eläkkeellä oleva merikapteeni asuu tässä lähellä, mutta en häntä oikein hyvin tunne ja olenhan minä tuntenut yhden konemestarinkin. Jonkun verran olen liikkunut ruotsinlaivoilla ja käynyt laivalla Tallinnassa. Välimerellä olen ollut laivan kannella ja muitakin meriä olen nähnyt.

Merillä matkustamisesta olen joskus lukenut Kyllikki Villan matkakirjan ”Vanhan rouvan lokikirja”, jossa hän kertoi pitkästä matkastaan rahtilaivoilla Etelä Amerikkaan.

Nykyiset risteilylaivat ovat kuin suuria ylellisiä hotelleja, semmoinen tunne on ainakin jäänyt. Rahtilaivoista ei ole sitten minkäänlaista kokemusta. Voiko nykyisissä laivoissa toimivia merimiehiä edes kunnolla verrata niihin entisajan merimiehiin, jotka maailman merillä kulkivat pelkän purjetuulen voimalla. Silloin merimies oli taatusti eri mies.

Merimiehen ammatti on hyvin kunnioitettava ainakin maakrapujen mielestä. Seilaahan laivoissa toki naisiakin ja heilläkin taitaa olla merimies ammattinimikkeenä. On se aika ristiriitaista, mutta onhan niitä naispuolisia lautamiehiä, nimismiehiä ja ulosottomiehiä.