Hevonen ja ratsastaja

Tällä viikolla hevosta on puhuttu mediassa  Eeva-Liisa Mannerin hevosruno:

Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.

Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.

Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.

Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.

(Eeva-Liisa Manner, 1971)

Harmaahylje



Kuvan tarina

Joka huushollista löytyy pieniä harmaita esineitä, makrokuvia varten, niin minultakin. Lähdin kuitenkin aamusella kävelemään ja poikkesin SPR-kirpputorilla, jossa satuin huomaamaan tämän pienen harmaahylkeen. Hintakin oli sopivasti alhainen niin ostin hylkeen omaksi.

Kotona asetin hylkeen koirankopin katolle lumeen ja kuvasin pikku hylkeen Nikkor 105mm f2.8 makro objektiivilla.

Minusta kuva on ajankohtainen, sillä saimaannorpat ovat nyt pesintäpuuhissa ja siellä syntyy muutamia uusia harmaita kuutteja.
Haasteen takana: http://makrotex.blogspot.fi/2013/02/makroviikko-92.html

Taajama alkaa

—Taajama on Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa käytössä oleva käsite, jonka avulla voidaan tilastoida väestökeskittymiä hallinnollisista rajoista riippumatta. Taajamaksi määritellään asutuskeskittymä, jossa asuu vähintään 200 asukasta ja asuinrakennusten etäisyys on enintään 200 metriä. Taajaman vastakohta on haja-asutusalue.
Tekstin lähde: Wikipedia
 

Taajama päättyy



Päivän kuvat

Vaikka tämä on kaupunki, eikä aivan pieni olekaan, silti ihmisiä kulkee keskipäivän aikaan harvoin. Joskus tuntuu, kuin olisi maaseutumaisessa autiokaupungissa. Missä he muut ihmiset sitten ovatkaan, ilmeisesti työpaikoillaan tai ajavat autoillaan paikasta toiseen. Eläkeläiset ovat hiljaa kotioloissa tai kiertävät haalimassa markettien tarjoustuotteita.

Kevättalvinen sää on leppoisa, vaikka aurinko ei paista. Onko sitä juuri näkynyt tämän talven aikana? Ehkä sen verran, että sen tietää jossakin pilven takana lymyävän. Lumi käy tummemmaksi, mutta vaalenee taas kun pintaan sataa joitakin hiutaleita uutta valkoista.

Pihassa ei tänään tarvinnut tehdä lumitöitä lapiolla ja kolalla, siksi oli jonkinlainen pakko lähteä kävelylle ja samalla poiketa ABC:lla juomassa kupillinen kahvetta hillomunkin kera.

Iän myötä ruostetta ja kitinää

Siitä on pitkä aika kun maailma luotiin. Tietääkö kukaan oikeaa päivämäärää, ehkä ei edes vuotta ole tiedossa? Ei taida olla varmuutta siitäkään missä tarkkaan ottaen se Eden on, jossa ensimmäiset ihmiset Aatami ja Eeva alittivat yhteiselonsa. Oli se varmaan paikkana lämpimämpi, kuin Pohjois- Eurooppa esimerkiksi tämä Suomi, meidän oma maamme. Jos ihmisen luonti tapahtui talviakaan ja se olisi ollut Suomessa, miten erilaisia me ihmiset olisimmekaan. Saattaisimme olla sellaisia pronssisia olioita kuin VR mainoksen uroot.
Voisimme olla aika jäykkää ja jähmeää kalisevaa ja kilisevää joukkoa. Samanlaisia olisimme muuten kaikkialla, mutta väri voisi olla erilainen, kuten ihmisillä on tapana. Rotujen välillä olisi melkoista rasismia, kun joku olisi valettu kullasta tai hopeasta, mutta kaikille ei olisi tietenkään riittänyt jalometallia. Jossakin päin maapalloa voisi olla vaikka vaalea alumiininen kansa. Suomalaiset varmaan olisivat rautaisia, mutta toivottavasti ei kovin ruosteisesta pellistä pakottaen luotuja.

Kylmää kaikki kansat kestäisivät se on selvä, eikä edes tropiikissa tulisi metallikuoriselle ihmiselle hiki. Vaatteet olisivat turhia, eikä ainoankaan uroon hiki haisisi.

Politiikka olisi varmaan erilaista, sillä tuommoisilla roboteilla ei olisi samoja tarpeita ja tunteita kuin meillä on. Mitä me metalliset sitten söisimme vai olisiko niin, että ruokaa ei tarvittaisi, vaan energia tulisi atomeista, ehkä aurinkokennosta valoisaan aikaan. Työnteko voisi olla tarpeeton, kun ei olisi elintarvike- tai vaateteollisuutta, eikä ongelmia ravinnon lisäaineista. Terveydenhoitokin olisi hitsarien ja muiden koneenkorjaajien ja rasvarien hommaa.

Sittenkin täytyy sanoa että parempi se oli että Aatami ja Eeva olivat sellaisia, kuin olivat ja lankesivat makeaa omenaa haukkaamaan. Paha olisi elää metallihaarniskana ja kelliä kylmänä lumikinoksessa.

Haasteen takana: Pakinaperjantaihttp://pakinaperjantai.wordpress.com/2013/02/10/pakinaperjantai-323/http://pakinaperjantai.wordpress.com/2013/02/10/pakinaperjantai-323/

Helmikuu 2013/2012

 Helmikuu on harmaa kuukausi, mutta ei enää kovinkaan pitkään. Kohta ohenevat pilvet ja aurinko tulee useammin näkyville. Odotamme jo kevättä, parempaa, valoisampaa tulevaisuutta.

Samasta kohteesta otetut kuvat ovat erilaisia, vaikka kuvien oton välissä olisi vain lyhyt hetki. Päivät ja viikot ennen kaikkea vuosi luo suuria muutoksia luonnossa. Erno Paasilinna sanoo aforismisaan, että ”valokuvaajan ammattitauti on sokeus.” Ei hän varmaan tarkoita sentään umpi pimeyttä vaan sitä, ettemme hoksaa läheskään kaikkea sitä mitä kuvaamme.

Kuvan näkeminen, ja sen lukeminen ei ole helppoa, eikä sitä opeteta, kuten meidät on alakansakoulussa opetettu lukemaan. Elämä on oppimista, joten ei pidä jättää tekemättä mitään mihin tuntee motivaatiota, mutta jos ei ole halua ei ole myöskään kykyä omaksua uusia asioita.

Klikkaa tätä tekstiä niin näet n. vuosi sitten ottamani kuvat












Käytä oikein kameraasi K W Gullers 1956
toinen painos



 

Kasit

Pääosassa numero kahdeksan!

Vanhan pelargonian uudistus

Katselin ”mummun” vanhoja pelargonioita, jotka eivät ole näin helmikuussa kovinkaan hyvän näköisiä. Tuskin hän huomaa, kun otan muutamia versoja ja lehtiä saksilla irti.

Pelakuu lähtee helposti kasvamaan, joten sen voisi suoraan turvemultaan tökätä, mutta minä nyt kokeilen juurruttaa jopa tällaista lehteä ensinnä vesilasissa. Voi olla ettei se sentään onnitu. Noin parikymmentä uutta versoa, vfahvaa kukkatainta yritän saada aikaan. Saapa nähdä millainen hätisteltävä katulaulajien joukko meidän ikkunaa ihmettelee, kunhan kesä koittaa.

Valentine's day

Nuppi

Eristenuppi

Tämä vanha esine on kirpputorilöytö muutaman vuoden takaa. En muista paljonko siitä maksoin? Ehkä muutaman euron kuitenkin.

Synnyinseudulleni Pohjois Satakuntaan saatiin sähkö olympiavuonna 1952. Se on myös tärkeä vuosi, koska menin silloin ensimmäiselle luokalle kansakouluun. Ensimmäiset koululäksyt, aapisen tavaaminen tapahtui öljylampun kelmeässä valossa. Sähkövalon tultua oppiminen eteni tehokkaasti, vaikka sähköä toki säästettiin. Taidettiin niitä valopetroolivalaisimia käyttää jonkun verran, vaikka sähkönappula oli seinässä.

Isä oli mukana kun sähkölinjoja vetämässä. Hän oli “tolppa-apina”. Maassa porattiin tolppiin reiät joihin eristeet ruuvattiin ja sitten kun pylväät oli pystytetty niin avoin kuparijohto vedettiin kireäksi linjaksi, jolloin hän oli sitomassa lankoja tällaisiin eristeisiin.

KK

Hämähäkki

(Kukka) Kolme kuihtunutta kaktuksen kukkaa
 

LibraryThing

—Tästä se alkaa sano suutari nälkää

Kirjauduin http://www.librarything.com/ sivustolle, johon voisi tallentaa tiedot kaikista omistamistaan kirjoista ja voi sinne luetteloida myös kirjastosta lainatut ja luetut kirjat. Paljon muutakin mukavaa, kun ehdin tutustua kaikkeen. En lähde koko kirjavarastoani luetteloimaan, sillä en koe sitä tarpeelliseksi.

LibraryThingin käyttö on helppoa, kuin heinänteko, kun vain naputtelee ISBN-numeron niin rekisteriin tulee automaattisesti kirjan muut tiedot, monista jopa kansikuvakin. Jos kansikuvaa ei löydy, niin haluttaessa sen voi kuvata ja viedä omasta kuvatiedostosta.

Minä aloitan ilmaisversiolla, johon kirjaan tämän päivämäärän jälkeen hankkimani tai lainaamani 200 kirjaa, jotka saan luetteloida ilmaiseksi. Vuoden jäsenyys maksaa $10 ja elinikäisen jäsenyyden saa maksamalla 19$, tai halutessaan enemmänkin.

Varmaan tulisin toimeen ilman LibraryThingiä, mutta kiinnostaa tietää paljonko minä luen kirjoja?

Urpiainen

Angdy birds

Haastevastaus (33)

Kurrella on nälkä

 

Kurret ovat vekkuleita veitikoita, mutta en halua syöttää niitä lähellä taloa olevalla tiaisten ym. lintujen syöttöpaikalla. Meillä on linnuille kolme erillistä ohuen langan varassa roikkuvaa syöttölaitetta, joihin on oravien pääsy kielletty. Ne eivät vain oikein noudata minun laatimaani lakia.

Tämäkin kurre miettii hartaasti miten pääsisi käsiksi herkullisiin siemeniin:

—On se niin korkealla, että en pysty siihen tästä hyppäämään, kun siitä ei saa oikein kiinnikään muovista. Taidan sittenkin kiivetä tuota putkea ylös ja pudottaudun tuo syöttölaitteen päälle, näin tämä kurre suunnitteli, kun katselin sitä kameran kanssa ikkunan takana.

Niinpa orava kiipesi ylös ja pudottautui, sai kiinni syöttöautomaatista ja jäi roikkumaan takajalkojen varaan pää alaspäin. Siitä oli helppo napsia siemeniä. Kerran tempun opittuaan orava osaa se taitavasti toistaa.

Oravien syöttö lähellä taloa saa aikaan se, että haluavat valloittaa koko rakennuksen. Ullakon villoissa olisi mukava peuhata ja vaikka rakentaa oravanpesä. Se on kuitenkin niiltä kielletty, mutta on sitä lakia vaikea valvoa, muuten kuin lopettamalla kaikenlainen kestitys talon läheisyydessä.

JÄÄ

—NUORUUSMUISTOJA

 "On arkea elomme tää, ja kaikki mi jäljelle jää -
    päivät sen, nuoruuden - usein muistoissa kimaltelee.
    Ei aina se ruusuja suo, ei aina se onnea tuo.
    Kuitenkin tiedän sen: nuoruuden aika on rakkauden."

Linkki: Kuvia jäästä

Makamik

Syksyllä 2012  kypsyneet Makamik purrppuraomenapuun hedelmät maassa helmikuisella hangella.

Linkki: Muiden kuvaajien ukona kuvaamia makroja

MOottori

Tiedot: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lentaja_non_grata_46943.html#media=46952

Haaste: ——»

Lumessa on jo kevättalven harmautta

Alkutalven lumisateiden jälkeen lumet ovat puhtaan valkoista, mutta jo nyt helmikuussa lumikasoissa on kevään merkki, ne eivät olekaan enää niin puhtaita. Lumipenkat ovat korkeita teiden ja parkkipaikkojen vierellä. Kuormaajilla niitä kauhotaan autojen lavoille ja kuljetetaan pois. Lumi on taajamissa kustannuserä, koska sen auraukset ja kasaus sekä kuljetus työllistävät ja työ maksaa. Työtä toki tarvitaan, sillä se tuo toimeentuloa.

Suomen säätila on talvinen eikä ilmaston mahdollinen muuttuminen tee tästä maasta kesämaata, ei ainakaan kovin nopeasti. Lumi on myös kauneusarvo ja miten paljon lumi antaakaan Suomeen matkailutuloa. Talviset liikunta- ja urheilulajit muodostavat suuret rahavirrat, joita ei olisi ilman luonnollista lunta.

Karun Suomen maatalouden kannalta lumi, talvipakkanen ja routa ovat tärkeät. Lumi suojaa kasvullisuutta ja pakkanen rajoittaa monia kasvitautien aiheuttajia ja tuhoaa rikkakasveja, lisäksi routa mureuttaa peltomaata tehden siitä viljavampaa.

Lunta on vielä runsaasti

Vain kärki näkyy!

Kuusaankoski Laukaa

Helmikuinen säätila on oikullinen, eikä ainakaan tottele kuvaajan toiveita. Odotin täksi sunnuntai päiväksi vähän valoisampaa puolipilvistä säätä, mutta taivas oli paksun pilvikerroksen peittämä, mutta kyllä se aurinko siellä jossakin avaruudessa silti paistaa.

Kaikki säät ovat kelvollisia kuvaussäitä, oli valo millainen tahansa, siksi käväisin Laukaan Kuusaankoskella kuvaamassa. Oli siellä muitakin kameran käyttäjiä, ettei tarvinnut ihan yksin olla. Muut kuvasivat käsivaralta, mutta minä käytin jalustaa ja ND8-harmaasuodinta saadakseni pitkällä valotusajalla kosken kuohut toistumaan epäterävänä. Päivän lämpötila -5° oli mitä mukavin kuvaussää, joten ei tarvinnut aivan heti pois lähteä lämmittelemään.

Matkan varrella

Haaste N:ro 23.

Appelsiini

Oranssi appelsiini

HAASTE ——»

Makroviikot: —vain muutaman millin kokoinen

Kukan osat terälehdet - heteet ja emi

Ylinnä oleva macrokuva on otettu tämän kaktuksen kukasta

 

Haaste: ——>

Ikkuna

Talkkuna on perinneruokaa

Eräs ikkunanäkymä Porvoossa
 

Haaste —>

Bongattu

Sinitiainen

Pihabongausta sanotaan hauskaksi ja hyödylliseksi. Ainakin mukava noita pikkulintuja on seurata etenkin kun kevättä kohden ne käyvät jotenkin eloisimmiksi. Mitään viikonvaihteen virallista bongausta en suorittanut vaikka ikkunan edessä istuinkin kamera kainalossa. Nopeita nuo tiaiset ovat, että ei niistä tahdo kuvaa ehtiä ottaa. Muutama punatulkkukin kävi lintulaudalla ja harakat hakivat auringonkukkien tähteitä maasta. Oravia oli ainakin kaksi, mutta niitä ei lintuihin lasketa. Kovin vähän meidän pihalla liikkuu eri lintulajeja. Tiaisten lisäksi on aika vähän muita ollut näkyvissä.

Pitäsikö hankkia tablettitietokone?

Minulla on pöytätietokone isolla näytöllä ja pienellä 10” näytöllä oleva miniläppäri. Nyt on tullut vastustamaton halua hankkia taulutietokone.

Valinta on vaikeaa, se on sitä usein, mutta taulutietokoneen hankinnassa tunnen olevani tuntemattomassa erämaassa, jossa risteilee paljon pieniä polkuja. Mikä tästä labyrintistä johtaisi oikeaan laitevalintaan?

1. Haluan korvata taulutietokoneella digitaalisen kuvakehyksen. Siinä tulee olla myös hyvät videonkatselu ominaisuudet.
2. E-kirjojen lukeminen on tulevaisuutta ja monien lehtien sähköinen lukeminen varmaan onnistuu kaikilla
3. Järjestelmä- ja myös videokameran käyttö tabletilla kauko-ohjattuna
4. Voisin kokeilla pienoishelikopterikameran käyttöä jo ensi kesänä
5. Haluaisin joissakin tilanteissa liittää tablettiin USB kiintolevyn ja ehkä joskus myös täysikokoisen näppäimistön pidempien tekstien kirjoittamista varten.
6. Skype- ym puhelinominaisuudet
7. Mikä käyttöjärjestelmä, vain Windowsia käyttäneelle
   Linkki: Samsung??  IPad5

Onneksi projektilla ei ole kiirettä, joten minulla on aikaa aloittaa laitteisiin tutustuminen, mutta laittet panevat ajan kuluessa.

Vuorossa numero yksi

Numero 1.  Haaste —>

Kehyksissä

Mitä se on?

 

Blogitekstin eräs tavoite voi olla ilmaista paljon asioita sanoja tuhlaamatta. Jos teksti on pitkä se jää hyvin helposti kokonaan lukematta tai pitkän sepusteen sanomaan väsähtää jo ennen puoliväliä. Yksi kuva taas on siitä hyvä, että se jo perimätiedonkin mukaankin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Yhdellä vilkaisulla lukee nopeasti, jopa nopeammin kuin photo reading eli valokuvalukeminen tekniikalla, jolla voi lukaista kokonaisen kirjan hetkessä tai kahdessa. Pienellä opiskelulla tuon tekniikan saa haltuun ja samalla painetusta sanasta avautuu kokonaan uusi maailmankaikkeus.

 

Mitä sitten, kun on täysi taulu kokonaan käsittämätöntä asiaa, kuten tässä kuvaamassani asbraktisessa valokuvassa. Ehkä en selitä sitä mitä siinä on, se jääköön katsojalle mietittäväksi, mitä kuva itse kullekin kertoo, tai kertooko mitään?

 

Kuvataulu voi olla kuten poliitikkojen puheet, joista joku ymmärtää ainakin osan, vaikka suuri vaara on, että hekin ymmärtävät väärin kaikki. Hyvänä esimerkkinä voisi ottaa vaikka tämän ajankohtaisen kuntalaki keskustelun, josta monet puhuvat, mutta kuka sen sitten ymmärtää mitä tulevaisuus on tuomassa?



Haaste—>

Palokan kirjaston lukusali

Kirjastossa

Haaste->

Lunta

Lunta kuusen oksalla

Kun haasteena on kuvata hiutale on kai luonnollista, että ensimmäinen mieleen tuleva on kuvata lumihiutale. Ulkona on kaunis pilvipoutainen talvisää ja pakkasta reilu 10°, mutta ei olekaan lumihiutaleita, vaan lumi on kiteistä. Pakkaslumessa ei ole hyviä isoja hiutaleita erotettavissa. Etsin myös pinnoista jääkukkia, mutta tämä säätila ei ole niillekään suotuisa.

Kuvasin toki sarjan makrokuvia lumesta ja odotan seuraavaa lumisadetta, jospa silloin saisin kuvatuksi kunnollisen jalkarätti lumihiutaleen. Nyt kuvassani on kiteistä lunta. Pitää etsiä myös lisää tietoa, miten lumihiutaleita oikein kuvataan. Otan vinkeistä vaarin!
HAASTE 88

Minä menen nyt teelle

En saanut kuvaa teeristä, joten tyydyn teekannuun

Haaste

Harrastajan hyviä tietopaketteja

Hyviä lehtiä molemmat

Kameralehti jolla on nykyisin noin 73000 lukijaa on minulle tuttu vuosikymmenten ajalta. Viimeisten kolmen vuoden aikana se ei ole minulle tullut tilattuna, mutta olen varmaankin selaillut kaikki numerot kirjaston lukusalissa. Kotiin tilattuna on tullut Digikuva, josta on vain hyvää sanottavaa, ja sen ohjeista on ollut suurta hyötyä niin kuvauksen, kuin kuvankäsittelyn ongelmissa. Digikuva mainostaa itseään pohjoismaiden suurimmaksi valokuvauslehdeksi.

Nyt halusin tehdä muutoksen ja peruutin Digikuvalehden kestotilauksen ja tein edullisen Kameralehden kahden vuoden määräaikaistilauksen. Tiedän kaipaavani peruuttamaani Digikuvaa, mutta minulla on tarkoitus käyttää noita edellisen kolmen vuoden vuosikertoja ja lehden mukana tulleita CD-levyjä käsikirjan tavoin. Voin toki tilata Digikuvan lyhyinä tarjousjaksoina, varmaankin ostan halutessani siitä jonkun irtonumeron.

Pääasiallinen valokuvaus harrastelehteni on nyt Kameralehti ainakin vuoden 2014 loppuun saakka. Harkitsin toki sitäkin vaihtoehtoa, että jättäisin kummatkin lehdet tilaamatta, mutta harrastelehti on se kumpi vain, tai jokin muu, on mielestäni hyvä valinta. Uusi tieto ei koskaan ole pahitteeksi. Kuvausideoita ja -virikkeitä tarvitaan aina. Vaihtoehto, että tulisi jatkuvasti molemmat lehdet ei ollut minusta ollenkaan mielekästä, koska on niin paljon muutakin tekemistä, kuin valokuvaus.

Ohitus (Numerokuvat 021)

Haastenumero 11

Suomalainen jättipotti

Tammikuun pakkanen paukkuu nurkissa, ei tee mieli lähteä kylmään vajaan edes pilkkomaan takkapuita, vaikka klapit ovat taas vähissä. Vaimo aina muistuttaa, että niiden puiden tulee olla pirtissä ainakin vuorokausi ennen kuin niitä takkaan pannaan. Toki mies sen tiesi, mutta supisuomalainen on luoteeltaan sellainen laiskanpulskea köntys.

Siinä ajatteli selailla tänään ilmestynyttä Suomen Kuvalehteä, sitten voisi niitä klapeja hakea huomistakin varten.

—Tuon kerralla enemmänkin, jotta ei tarvitse viikonvaihteessa lisää hakea, vaikka pakkanen pysyisi kireänä. Päivän postissa oli tullut 550 euron sähkölasku, sen rahan edestä oli sähköä poltettu kahdessa kuukaudessa. Halkoa on enää pieni kasa liiterin nurkassa. Sähköpululasta tuossa kuvalehdessäkin on pitkä juttu, kun ne Suomen atomivoimalasuunnitelmatkin ovat vastatuulessa. Sähkön kulutus vaan kasvaa vaikka sitä kuinka yrittäisi säästää polttamalla vihreää energiaa, eikä se ole halpaa sekään.

Selällään maatessa lehti valui rinnalle ja supisuomalainen nukahti, ja alkoi katsella unia, kuin joitakin lyhytelokuvia. Ensinnä hänellä oli mielessä lottorivi, jättipotti joka arvotaan viikonvaihteessa. Numerot olivat selkeät, mutta kun mies oli unessa ei niitä mitenkään voinut ylös kirjoittaa. Jospa minä ne muistan niin sitten täytän sen kupongin kun herään.

Jättipotti 12,5 miljoonaa, sillä voisi karistaa nämä tomut ja muuttaa vaikka miten lämpimään paikkaan.

—Australiassa olisi lämmintä, mutta taitaa nuo neljänkymmen asteen helteet, ja savuavat pensaspalot hirvittää.
—Afrikka on mielenkiintoinen alue, jossa voisi rahoineen elää ja avustaa muitakin, mutta on se niin sotaisaa, että ei sinnekään.
—Aasiassa on niitä tsunameja ja pienempiäkin tulvia, joten en menisi sinnekään. Amerikassa olisi varmaan mukavaa, mutta on sielläkin niitä luonnonmullistuksia, ettei uskalla mennä sinnekään.
—Etelä Eurooppa, sinne ne rahat menisivät köyhänapuun.

Puolituntia torkuttuaan mies kömpii ylös lähtee hakemaan tupaan koivupuita. Hän muistaa unensa, mutta se lottorivi ei tule enää mieleen. Säästyy sekin raha sähkölaskuun kun ei tarvi nytkään lotota. Kun on kerran Suomeen syntyesään jo saanut lottovoiton ja rehellisenä supisuomalaisena tähänkin asti elellyt niin mikäs tässä on jatkaessa. Aurinkokin on kiertymässä kevättä kohden joten on parasta olla ja pysyä vain supisuomalaisena.
HAASTE

Liukkaalla jäällä

 

—Varovasti mamma, tää on liukasta! 

Haaste/liukas

Alhaalta ylöspäin

Liekki nousee alhaalta ylöspäin!

Macro haaste:

HEvoset

Siinä HE ovat, kaksi hevosta ja taustalla olevassa autossa on lukuisia hevosvoimia

Haaste HE...

Sataprosenttista lihaa

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi:
—Tutkijat puolittaisivat lihankulutuksen!

Varmaan sitä on tutkittu miten lihantuotantoon kuluu paljon puhdasta vettä ja kallista energiaa. Joku pitää lihantuotantoa eettisesti kyseenalaisena. Lihan syöjäksi on kuitenkin totuttu ja sellainen ihminen, joka on käyttänyt koko elämäsnsä reilusti lihaa, ei siitä helposti luovu. Voi olla, että helppoa on luopua jostain muusta, kuten alkoholista tai tupakasta, mutta kun pitäsi liha jättää hankkimatta minua se ei innosta. 

Limousin so

Lihankulutuksen puolittaminen on jo niin suuri juttu, että siihen on sitten opittava ja totuttava kasviperäiseen proteiiniin lapsesta saakka.
Onko kansan lihavuuskaan lihansyönnistä kiinni? Kiivain karppauskeskustelu on rauhoittunut, niin sittenkin uskosin, että hiilyhdaatit aiheuttavat liikalihavuutta vähärasvaista lihaa enemmän. Katsellessani noita markettinen makeita osastoja, oikein ihmetyttää miten suuria ne ovat ja miten paljon limuja ym. sokerihöttöä kansalaisten kauppakasseissa kulkee.

Jostain syystä noita liikakiloja kulkee mukana eikä painon pudottaminen ole helppoa. Pysyvä painonhallinta on monille liikalihaville lähes mahdotonta. Mistä se sitten johtuu, että niitä kiloja on? Minusta tuntuu, että enemmän se on kiinni tankkauksen ja kulutuksen välisestä epäsuhteesta, eikä niinkään ole kiinni mistä ravintoryhmästä kalorit/joulet järjestelmään tankataan.

Terveellistä on kuitenkin, että asiasta puhutaan, mutta lihantuotannon/-kulutuksen puolittamen tekisi taas suuren joukon elintaviketjun ihmisiä työttömiksi. Epäilen ettei lihasta pihtaaminen yksistään parantaisi suurestikaan kansanterveyttä.

Linkki MT:n uutiseen

Ø 46mm

Haaste:                                                          numero 46

Nimitettiin ammattiaikojaksi

"Tammikuun on kohta puolessavälissä, joten eiköhän sun jo olisi aika aloittaa toteuttaa niitä uudenvuodenlupauksiaksisi", sanoi vaimo sohvalla lojuvalle
miehelleen.

— Niinpä taisin minä jotakin luvata, puolustautui Heikki vaimolle odottaen pitemmän nuhdesaarnan siitä alkavan.

—Aika monta asiaa sinä lupasit. Tipaton tammikuukin ja lupasit olla vähemmän syömättä ja kallista maitoakin lupasit juoda vähemmän. Ethän sinä ressukka taida edes muistaa mitä kaikkea olet luvannut. Huusholliakin lupasit tapetoida, päätit joskus auttaa minua siivoamaisessa. Päivät pitkät sinä vain istust tietokoneesi vieressä, sen ruutua tuijottaen. Pihakin on taas lumestakin siivoamatta, luetteloi vähitellen hiiltyvä naisihminen puolisolleen.

Tuli siinä pitkä ripitys, eikä varmaan ihan aiheetta, muuta miksi nuita kaikkia asioita pitäisi tehdä tänään, kunhan joskus, pohdiskeli Heikki ääneen. 

Opiksi ammattiaikojalle

Kuka meistä miehistä ei olisi vähän semmoinen "ammattiaikoja", jolla on suunnitteilla jos jonkinlaista projektia, jonka ohjaajana vaimokulta yrittää olla.

—On tämä vaimo vain hivenen lepsu projektinjohtaja, ettei vaadi kirjallista projektisuunnitelmaa, jossa olisi kaikki luvatut ja sovitut asiat aikataulutettu. Jokaisella niistä olisisi sellainen luovutuspäivä, ajatteli Heikki mielessään.

Eikös e ollut jokin vanha satu tai runo, jossa sanotaan lupailevasta harakasta että, "Moni aikoi aikoi kartanon, sai valmiiksi harakanpesän".

Nyt Heikin rouva sen keksi ja sanoi miestään ammattiaikojaksi, kun sulla on noita aikomuksia, mutta ei niinkään tuloksia.

Harmitti tuo ripitys ja vaimon aiheellinen sanominen sen verran, että taitaa Heikki kirjoittaa vakavat aikomuksensa täst edes muistiin ja tekee ainakin osan niistä aikataulun mukaisesti pois.
HAASTE