—En ole kummitus, sanoi Tuomo

Aamupäivällä oli ukkostanut ja vettä oli satanut aivan kaatamalla, joten Elmeri ja Konsta olivat leikkineet koko päivän sisällä. Poikia pelotti salamointi, mutta vielä enemmän sitä seurannut kova jyrinä ja pauke. Kuten tavallista ukonilma menee ohitse ja sitten paistaa aurinko, kuin pahaa ilmaa ei olisi ollutkaan. Mummo puki pojille sadehousut jalkaan ja niin pääsivät pojat seikkailemaan pihan hiekkalaatikolle.

Pihan takana oleva kuusikko kiinnosti nuoria miehiä enemmän, kuin muoviset Puuha Pete lelut hiekkalaatikolla. Lyhyt koukkaus metsään oli niin mielenkiintoista, että sinne piti päästä kielloista huolimatta. Puista tippui vielä vesipisaroita, sammal oli märkää ja pian pojatkin olivat märkiä.
—Näitko Elmeri mikä on tuolla puussa, kysyi Konsta vähän vapisevalla äänellä. Sillä on joku, joka kiipeää.
—Jos se on olava tuumi Elmeri, ei ole orava, kyllä minä oravan tunnen. Sillä on päässä hiippalakki, se voi olla kummitus, Konsta epäili.

—Lähdetään pian pois, sanoi Elmeri ja kompastellen pojat tulivat yli kivien ja kantojen ojan yli ja suoraan mummon syliin, joka kuopsutti pihan kukkapenkkiä.
—Kummitus, me nähtiin se kummitus ihan läheltä, se oli vihreä ja meitä pelotti, huohottivat pojat.

Jos siellä oli Herra Harakka, jolla on pesä isossa kuusessä, arveli mummo. Ehei sanoivat pojat yhteen ääneen. Mummostakin tuntui, että jotakin kummallista veljekset ovat nyt nähneet. Jos pappa kävisi katsomassa, kun se muutenkin koluaa metsiä, ottakoon mukaan kameransa niin saadaan kuvakin siitä teidän kummituksesta ajatteli mummo.

Pappa ryysti kahvia, mutta pienen painostuksen jälkeen uskaltautui lähtemään poikien osoittamaan kuusikkoon.
—Ehei täällä ole mitään, taisitte pojat narrata vanhaa miestä?
—Ei me narrattu kummitus siellä on, sanoi Konsta.
Pappa kiersi vielä ison kiven taakse ja katsoi puuhun. Siellä oli pieni vihreä ja hymysuinen puutarhatonttu.
—Mitä sinä Tuomo siellä kuusen oksalla teet?
—Satoi ja salamoi halusin katsoa taivasta ja salamointia lähempää sanoi tonttu Tuomo oksalta. Voisitko Sinä auttaa, että pääsen alas.
—Tietenkin autan Sinut alas kuusesta.
Tuomosta, joka oli kiivennyt korkelle kuuseen piti ottaa kuvia ja sitten vanha tonttu autettiin alas ja tultiin pihaan.
—Ehei ei kummituksia ole sanoi puutarhatonttu Tuomo, Miksi te minua säikähditte, hän kysyi pojilta? Ei me muuten mutta metsässä on aina niin pelottavaa.

Siinä näette lapset, ettei metsään saa mennä ilman aikuisten seuraa, varmaan sen nyt muistatte pojat torui mummokin ja pojat jatkoivat leikkiä hiekkalaatikolla Puuha Peten kaivurilla ja kuorma-autoilla,  puutarhatonttu Tuomon miettiessä uusia jekkuja.

Pojat erehtyivät, luullessaan Tuomoa kummitukseksi