Levyjä ihmetellen

Ostin ensimmäisen oman levysoittimen 1960 luvun alussa. Se oli käytetty ja sain sen mukaan ison pahvilaatikollisen levyjä. Siinä oli vanhoja 78 kierroksen bakelittilevyjä, 45 kierroksen EP levyjä ja paljon myös 33 kierroksen LP levyjä. Laite oli silloin ahkerassa käytössä ja sitten kävi niin, että siitä meni neula pokki, eikä tullut heti hankittua uutta. Näin soitin unohtui, kun samaan aikaan tuli C-kasettisoittimet ja Fazerin musiikkikerho kauppasi edullisia kasetteja. Niitäkin kertyi hyllyt pullolleen Huricanesista Hullujussiin.

Pian taas muuttui formaatti ja palattiin uudelleen levyihin, nyt pienemppiin ja kätevämpiin digitaalisiin CD levyihin. Tänään voin vain harmitella, miten suuren summan olen vuosikymmenten aikana käyttänyt rahaa erilaisten levyjen hankintaan, sillä ei tässä ole kaikki.

Vähintään yhtä suuri, ehkä suurempi määrä on erilaisia tietolevyjä, joissa on ohjelmia, multimediaa tai muuta humpuukia. Nytkin minulla on tilattuna pari lehteä joissa tulee aina lehden mukana levy, jossa on kaikkea mukavaa.

Ei pidä myöskään unohtaa sitä levyjen määrää, jonka ostamme tyjänä polttaaksemme niille jotakin tietoa, valokuvia, kotivideota tai äänitiedostoja.

Harmi vain, sillä suurin osa niistä ikivanhoista levyistäni on kadonnut useiden muuttojen myötä. Kumpa ne olisivat kaikki tallella, sillä nyt olisi aikaa digitoida ne MP3 muotoon, vaikka DVD levyille. Tosin nyt voisi olla vaikeaa löytää levysoitinta, jossa on vanha 78 kierroksen nopeus.

Säästyneitä 78. kierroksen levyjä