Luonnonkasvit ja yrtit

Kasvien seuranta kiinnostaa minua, mutta miksi olen niistä kiinnostunut, sitä en tiedä. Ehkä se innostus lähti siitä kun opistossa oli pakko kerätä ja prässätä 200 luonnonkasvia, jonka jälkeen ne oli tentittävä.  Tunnistan paljon kasveja vieläkin ja muistan niiden latinankielisiä nimiä melko paljon.

Tänään piipahdin kirjastolla vaihtamassa lukemani kirjat lukemattomiin. Siinä heti sisään mennessä on kirjaston poistohylly, josta heti huomasin "Toivo Rautavaaran terveyskasvikirjan". Minulla on ollut tuo kirja lainassa, mutta se on sellainen hakuteos, joka pitää olla omassa hyllyssä, ja nyt se on. Yhden euron hinta ei hirvittänyt maksaa kirjasta, jota ei tarvitse palauttaa. Tiedän lähes varmasti, että kirjasta löytyy minua kiinnostavaa tietoa. On minulla ennestäänkin muutamia Rautavaaran kirjoja, mutta ei tätä.

Nyt on oikea vuoden aika kerätä yrttikasveja ja kuivata niitä. Ainakin nokkosta ja liperistikkaa, mustaherukan- ja tyrnin lehtiä ym. Kuivattu tavara säilyy ainakin vuoden, jopa kaksikin, mutta eipä niitä juuri ylivuotiksiksi kannattaisi päästää. Kuitenkin jossakin kaapin perillä on vanhempaakin yrttiä, joka kyllä joutaisi heittää mäkeen. Vaikka näitä taloudessa käytetään, niin se määrä on kuitenkin melko pieni, mitä niitä vuodessa kuluu.

Voikukka on hyvä mauste. Olen joskus kerännyt sen lehtiä, jota olen suolannut. Vajaan viikon suolauksen jälkeen ne voi kuivata ja sitten hienontaa, jolloin tuloksena on vaikka pöytäsuolaksi kelpaava mauste.