Totta ja tarua

Kertoisin muunnettua totuutta, fiktiota tai valehtelisin, jos sanoisin, että Blogiin tai päiväkirjaan kirjoittaminen olisu aina helppoa ja vaivatonta. Ei se aina ole. Yleensä kaikki on helppoa, kun haluaa niin tuntea, mutta jokainen kertoo usein valheita, sillä valehtelu on tärkeä osa elämää. Aina ei ole helppoa huomata koska meille valehdellaan, milloin kuulee oikein emävaleen, tai vain pienenen valkoisen valeen.

Valehtelun voi oivaltaa kertojan äänestä, äänen korkeudesta ja muutoksista äänensävyssä. Puheesta voi puuttua iloisuus tai puhujan kädet ovat jännittyneet. Valehdellessa käytetään normaalista poikkeavaa sanavarastoa ja vältetään ensimmäisen persoonan käyttöä. Valehtelija välttää myös katsomasta kumppaniaan suoraan silmiin, pälyilee, kun hänelle esitetään tarkentavia kysymyksiä. Ruumiinkieli, voi myös paljastaa milloin kaverilla on ketunhäntä kainalossa. Tunnetasolla epärehellisyys on näkyvissä, etenkin silmiä ympäröivien lihasten liikkeissä. Totuus lienee, että syystä tai toisesta, joskus jokainen valehtelee, eikä se niin vaarallista ole.

Oma lukunsa on politiikka ja kaikki fiktiivinen, mielikuvituksesta kokonaan sepitetty kirjallisuus, jota seuraamme. Jos kaikki kirjat ja elokuvat ym. olisivat totisinta totta, ei ”Kauniita ja rohkeita” tai ”Salatut elämät” sarjaa tms. kukaan katsoisi.