Avasin aamulla radion, jota puoliunessa kuuntelin. Sosiaalinen media, taas on joku tehnyt siitä kirjan. Niitä on paljon, lukemattomia kirjoja, monia olen selaillut. Jotkut tekevät (FB) tai muissa jotain ajattelematon, hölmöä. Yksi esimerkki on kansanedustaja, jonka intiimit viestit vuodettiin julkisiksi. Kiistatta ”some” voi olla vaaran paikka, jos sitä käyttää ajattelemattomasti.
Onko Facebookissa sitten tarvetta viestitellä seksistisesti, ehkä joillakin vain on. Luulisi, että pelkkä puhelinsoitto olisi turvallisempaa, vaikka toki vastaanottaja voi senkin tallentaa. Olisiko parempi olla ja asua mustassa maakellarissa, jonne eivät radioaallot yllä, jota internetin kaistat eivät saavuta?
Viestintä on paljolti luottamus kysymys, sillä viestin vastaanottaja voi aina pettää jakaen sitä eteenpäin. Järki on hyvä apu, joten ei ihan kaikkea pidä julkistaa mistä unta näkee.
Sosiaalisessa mediassa on hyvä olla varovainen, koska siellä on riskejä ja vaaratekijöitä. Joku voi kaapata koko identiteetin. Kuvat voidaan käyttää joidenkin teosten osaraaka-aineistona. Minulta on pyydetty yhdestä kuvasta oikeutta käyttää sitä maalauksen aiheena. Annoin luvan, jos saan valokuvan siitä maalauksesta. En tiedä onko kuvaa käytetty, sillä mitään ei ole kuulunut tuosta asiasta sen kysymyksen jälkeen.
Pidän Facebookista ja kirjoitan blogeja. Tuntusi hölmöltä kirjoitella ja tallentaa ne tietokoneen kovalevylle, jonne ne itsekin unohtaisin. Jotenkin mukavasti ruokkii itsetuntoa, kun annan mahdollisuuden muillekin lukea ajatuksiani. Minulla ei kyllä ole sellaisia ajatuksia, joilla haluaisin tai voisin loukata kansanryhmiä tai yksityisiä ihmisiä. Some antaa minulle paljon motivaatiota amatöörivalokuvaajana ja harrastajakirjoittajana. Näin minä olen sen ajatellut.
Luen innostavia blogeja seuraan Pinterestiä ym. Luen painettua Some aiheista kirjallisuutta, oppikirjoja ja pyrin innostamaan myös muita ikääntyneitä netin vastuulliseen käyttöön. Luovuutta on hyvä kehittää, nyt juuri, sillä muuten se on kohta myöhäistä. Kaikkialta löytyy uusia ideoita, kuten nyt, kun sattumoisin kuuntelin Yle puheen aamuohjelmaa. Ilman sitä en kirjoittaisi tästä aiheesta.
Kaikkialla puhutaan, miten ihmisen tulee olla aktiivinen ja istumista pitäisi välttää. Olisi hyvä jos olisi; tai oppisi kirjoittamaan seisaaltaan, tai katsomaan telkkaria ulkona kävellessä. On se mahdollista teoriassa, mutta käytännössä paljon mukavampaa istuen. Ajankäyttöä kannattaa myös ajatella, sillä ajatella voi missä asennossa tahansa. Usein minä ajattelen nukkuessani.
Pidän Facebookista ja kirjoitan blogeja. Tuntusi hölmöltä kirjoitella ja tallentaa ne tietokoneen kovalevylle, jonne ne itsekin unohtaisin. Jotenkin mukavasti ruokkii itsetuntoa, kun annan mahdollisuuden muillekin lukea ajatuksiani. Minulla ei kyllä ole sellaisia ajatuksia, joilla haluaisin tai voisin loukata kansanryhmiä tai yksityisiä ihmisiä. Some antaa minulle paljon motivaatiota amatöörivalokuvaajana ja harrastajakirjoittajana. Näin minä olen sen ajatellut.
Luen innostavia blogeja seuraan Pinterestiä ym. Luen painettua Some aiheista kirjallisuutta, oppikirjoja ja pyrin innostamaan myös muita ikääntyneitä netin vastuulliseen käyttöön. Luovuutta on hyvä kehittää, nyt juuri, sillä muuten se on kohta myöhäistä. Kaikkialta löytyy uusia ideoita, kuten nyt, kun sattumoisin kuuntelin Yle puheen aamuohjelmaa. Ilman sitä en kirjoittaisi tästä aiheesta.
Kaikkialla puhutaan, miten ihmisen tulee olla aktiivinen ja istumista pitäisi välttää. Olisi hyvä jos olisi; tai oppisi kirjoittamaan seisaaltaan, tai katsomaan telkkaria ulkona kävellessä. On se mahdollista teoriassa, mutta käytännössä paljon mukavampaa istuen. Ajankäyttöä kannattaa myös ajatella, sillä ajatella voi missä asennossa tahansa. Usein minä ajattelen nukkuessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti