Miten vähän tiedämme

Uskoimme jokainen lapsena joulupukkiin ja kuuntelinne satuja, joita meille luettiin. Nykyään lapset pitävät muumeista ja monista muista mielikuvitushahmoista. Jotkut niistä voivat olla vähän lapsia pelottaviakin. Aikuisille on tarjolla suuria satuja kirjallisuudessa ja elokuvissa. Ovatko totta edes ne monet uskonnot, joita maailmassa on niin monia? Jos olisi vain yksi Jumala, olisi siihen helppo uskoa, mutta kun jokaisella uskonnolla on oma jumalansa. Elämme reaalimaailmassa, toden ja tarun välimaastossa.

Mitä tiedämme historiasta, ei sekään liene ehdoton totuus, vaan historiassa on myös monia mielipiteitä, joista kiistellään. Jopa lähimenneisyyden Kekkonen on saanut piirteitä jopa taruolennoista, puhumattakaan Napoleonista tai Hitlerin natsisaksan hirmuhallinnosta. Vaikka tiedämme jotakin, emme voi olla aivan varma mistään.

Me elämme nykyhetkeä, mutta menneisyys kuvataan paljolti muistikuvien varassa, vaikka noin sadan viime vuoden ajalta on myös kuva- ja äänitallenteita, jotka ovat todistuskelpoista aineistoa. Meistä nykyihmisistä jokainen voi tallentaa omaa historiaansa, jos niin haluaa, mutta moniko sitä tekee? Elämme hetkessä, ja muistissa pyritään säilyttämään katkelmia menneestä. Muistia tarvitaan paljon myös tulevaisuuden muistamiseen. On monia päivämääriä, joita on pakko muistaa, muuten jäävät sovitut tapaamiset, tai laskut maksamatta. Ehkä eräs tärkeimmistä asioista on muistaa tulevaa, sillä muuten sitä on mahdoton suunnitella. Tulevaisuuden suunnittelu on luovuuden laji.