Rakkautta peltipurkissa

Auto on pyörillä kulkeva peltikottero, jossa voi tuntea ja tuntea läheisyyttä kanssamatkustajaan, ja kohdistaa lähimmäisenrakkautta muihin tiellä liikkujiin. Autosta seurataan maisemia ja sen voi pysäyttää, huoltoasemalle ja tankata E10 bensaa, ja pistäytyä samalla kahvilla huoltoaseman baarissa tai juoda virkistävän kahvin omasta termospullosta. Auto, tuo oiva peltipurkki auttaa ihmistä kulkemaan paikasta toiseen, laajentaa omaa reviiriään. Autoonkin, siihen peltipurkkiinsa voi rakastua, etenkin vanhaan hyvään jo ruosteiseen palvelijaan.

Autolla ajaminen on kuin ihmisen elämä, jossa on ylä- ja alamäkiä. Joskus on pakko painaa kaasua, kiihdyttää vauhtia, jopa ohittaa hitaampia. Nykyisin autoissa on vakionopeussäädin, jota käytetään aina kun se on suinkin mahdollista. Vakionopeus on järkevää pidemmillä valta- ja moottoritietaipaleilla, mutta vähemmän mielekästä kaupunkiliikenteessä tai mutkaisella soratiellä. Matkalla on myös hyvin seesteistä slow- vaiheita, jotka osoitetaan liikennemerkein. Suuren osan matkasta pystyy etenemään tasaisella vakionopeudella. Aika kuluu ja maisemat vaihtuvat, samalla inhimillinen rakkaus vallitsee peltikuoren näennäisessä suojassa.

Hyvätapainen autoilija on huomaavainen, hän rakastaa omalla tavallaan kaikkia muita tiellä kulkijoita. Hän muistaa suojatien säännöt, noudattaa kohteliaisuutta muita autoilijoita kohtaan. Keeväthuumassa tielle säntäävät ihmiset, villieläimet, oravat jopa linnutkin hän arvostaen ennakoivasti huomioi.

Rakkautta ja sen tuntemista on syytä harjoitella, sillä ilman rakkautta olisimme kylmiä kaikkea ympärillä elävää kohtaan. Rakkaus on vähän, kuin vieraan kielen taito, joka taantuu ellei sitä käytä, joten ei pidä antaa peltikuoren eristää elämästä. Joskus tulee hätäjarrutus, jopa äkkipysähdys, mutta elämä jatkuu, kunnes peltipurkkimme päätyy luonnollisesti kierrätykseen.

Pakinaperjantain 283. aiheena on Rakkautta peltipurkissa