Perjantaipakina

Kaikki muuttuu nykyään niin nopeasti, ettei siinä pysy perässä, paitsi niin, että yrittää tehdä itse aina uusia muutoksia, ”poisoppia” ja yllytän toisiakin sellaiseen. Ainakin politiikassa arvostellaan takin kääntäjiä, kuten teki Hjallis eilen haastatellessaan vasemmistoliiton Paavoa.

Mutta kun maailma muuttuu, miksi ei siinä voi aihtua ihmisten ajatuksetkin, poliitikoista puhumattakaan. Minä yritin sitä kokeilla ihan kirjallisesti. Listasin 25 asiaa peräkkäin ja sitten siihen reunaan piirsin kaksi saraketta. Laitoin kruksin toiseen. Hyväksyn! – En hyväksy! Enpäs nyt lähde sitä luetteloani tähän kopioimaan, mutta aivan ajankohtaisia kysymyksiä asetin ihan vain itselleni. Osa niistä oli politiikasta, mutta monet liippaavat läheltä omaa arkipäivää. Sen sain itsestäni selville, että joitakin peruasioita, kuten sinappi ja jokin viini- tai konjakkimerkki pysyvät. Lähes kaikessa muussa käännän takkia tuulten mukaan.

Tätä kirjoittaessani näen ikkunasta harmaan kolean kevätpäivän, mutta sen verran tuuli pohjoisesta puhaltaa, että se kuljettaa pilviä pois antaa tilaa etelävirtaukselle, joka tuo taatusti kevään. Vappu on usein vielä kylmä, mutta sitten se kesä saapuu, niin käy nytkin.

Yleensä ei kannata esittää tosiasioita ainakaan sään suhteen, sillä vaikka viralliset ennusteet ovat ammattimaisen hyviä, silti käy usein, että ilmat reistailevat.

Onko maailmassa mitään varmaa, joka ei muuttuisi odottamattomasti kuten Nokia, joten odotan kevättä, joka yllättäisi oudosti ollen lempeä ja kaunis, kuten Outolemmen narinat.

282. Outolemmen narinoita