Vanhan miehen valokuvalaatikot

Kun ei ollut muutakaan tekemistä kävin tapaamassa naapuria, joka rapisteli jotakin autotallissaan, polkupyöriä sanoi laittavansa kesäterään. Samalla oli nostellut ylähyllyltä pahvilaatikoita, jossa oli vanhoja albumeja ja dialippaita sekä muuta sekaista kuva-arkistoa.

Valokuvia, niitä on jokaisella kaikkialla kaapeissa ja autotalleissa hunningolla, on paperikuvia, dioja ja negatiiveja, monia eri negakokoja ja kuvien laatu on kovin erilainen. Mustavalkoiset albumit ovat kunnossa, mutta noiden väripaperikuvien ja diojenkin on käynyt kalpaten.

—Ehkä sinä saisit noista jotakin talteen, kun sulla on niitä skannereita, projektoreja ja muita kameravehkeitä, yllytti Kauko, vanha ystäväni.

Katsoin Kaukon kuvia ja vastasin rehellisesti, että osasta niistä saadaan alkuperäistä parempina, mutta jotkut aika ja huono säilytys on kokonaan tuhonnut. Aikaa siihen hommaan kuluu, etkä sinä tietenkään sitä menetettyä aikaa minulle korvaa, kiusottelen kaveria.

—Ei näitä kaikkia tarvi, ja nuo diat voisi tallentaa kuvaten tuosta seinälle heijastuvasta kuvasta, olis sitten ainakin jotakin katsottavaa ja kerrottavaa.

Kauko on näköjään ollut nuoruudessaan innokas valokuvaaja ja naisten mies, sen näen heti kun katselen hänen ottamiaan kuvia. Kauniita morsiamia sulla on ollutkin totean hänelle kuvista.

—Niitä aikoja olis kiva muistella, jos saisin omasta telkkarista nähdä semmoisen tyttökuvasarjan.

Uskallatko niitä edes kotona katsella, mitä se Liisakin siihen sanoo, jos iltakaudet haikailet vanhojen heilojes perään. Sehän olisi henkistä julmuutta rakasta puolisoasi kohtaan.

Siinä se sitten selkis Kaukon motivaatio, kun huomasin vanhan suolan hiukovan ikämiestä. Ihan tuntui siltä, kuin hän olisi palannut sinne omaan nuoruuteensa kuvitellen, että nuo kauniit tytöt olisivat säilyneet samanlaisina myös nykyhetkeen.

—Olis tuota naapurin Elinaa mukava tavata, mutta en sitten yhtään tiedä missä päin maailmaa nyt on, ja onko muuten enää elossakaan. Vanhan tyttöystävän jäljittäminen on vaikeaa, kun niillä voi olla ties kuinka mones sukunimi käytössä. Tuskin minä sitä semmoista kadonneen heilan etsintää rupeaisin tekemään, vaikka olisihan se....Kaukon mieltä kiehtoo sekin.

Sitä siinä vain mietimme, että voisivat ne tytötkin säikähtää, kun näkisivät vanhan raihnaisen ukon, tuon kuvissa keikaroivan salskean nuorukaisen tilalla.

—Jätetään haaveet sikseen, mutta valitaan nyt joku määrä kuvia ja tehdään niistä sitten vaikka videoesitys. Kyllä minä sitten tuon sinulle pullon ”Renaulttia”, joka voidaan naukkailla nuoruutta muistellessa, Kauko lupaili.

Katsotaan nyt mitä näissä kuvissa oikein on ja jos sulla niin suuri nälkä niin voidaan me jonakin rospuuttopäivänä jotakin näistä yrittää digitoida, lupailin viimein.

PP:281. Vanhan suolan nälkä