Pojista kasvaa konemiehiä

Kaikki pikkupojat haluavat olla koneenkäyttäjiä, eikä jatkuvasti leikkivästä pojasta välttämättä kasva koskaan miestä, jos uskoo minun vaimoani. Koneiden käyttäjä olen ainakin omasta mielestäni. Harmittaa tosin katsoa, nykyisiä pikkupoikia, joilla on aivan erilaiset lelut, kuin ennen muinoin oli. Nykyiset lelut ovat teknisiä ja ja radio-ohjattuja, kun ne onnen oli tehty puusta tai sitten leikittiin vain kuusenkäpyeläimillä. Nyt jo alle viisivuotiaat kuuntelevat musiikkia äitinsä älyluurin Spotifystä. Silloin joskus ei ollut putkiradiotaan joka huushollissa, puhelimesta puhumattakaan. Telkkaria me päästiin katsomaan vasta kun olimme jo toisella kymmenellä.

Nykyiset pikkupojat tuntevat automerkitkin, jopa vastaantulevien autojen mallit luetellaan automatkan aikana. Viisikymmenluvun alussa auto oli niin harvinaisen, että riitti kun tunsi naapurin piikkinokka Mossen, ja enon haisevan Wartburgin. Volkkarilla jos joku tuli pihaan, tiesi sen olevan Kukkulan, Rauma-Repolan tukinostajan.

Monenlaisia konemiehiä on kuitenkin meistäkin pojista kehittynyt, mutta ihmetyttää millaisia näistä elektronisten lelujen kasvateista syntyykään. Kehitys on ollut valtavaa, jopa uskomatonta, kun ajattelee asiaa vaikka siitä näkökulmasta, kun omat isovanhemmat ovat syntyneet tsaarin aikaan, jolloin Suomessa elettiin kuten Aleksis Kivi ”Seitsemässä veljestä” kirjassa on kirjoittanut.

50 penniä

50 pennin raha vuodelta 1945

Toivon aikaa

Pääsiäisen aikaan auringon valo voittaa pimeyden ja lämpö kylmyyden, siirrytään kesäaikaan, vaikka maassa on vielä täysi lumipeite. Vertauskuvallisesti pääsiäisenä elämä voittaa kuoleman. Toivo keväästä ja kesästä herää jokaiseen ihmismieleen, kun aamuisin saa kuunnella tiaisten ym lintujen riemua. Koemme pelastusta talven jäisestä ikeestä. Yksi ja toinen lähtee ulkoilemaan kävelypoluille. Tänä pääsiäisenä hiihtoladut ja pilkkijäät saattavat viedä voiton poluista, koska luvassa on erityisen kaunista aurinkoista kevättalven säätä.

Otan vanhan G1. uudelleen käyttöön

Talven aikana minulta on kadonnut Nikon pikkupokkari. Onko se pudonnut taskusta jonnekin, tai onko kenties takin ollessa naulakossa, joku ottanut sen omaan käyttöönsä. Tietenkin on mahdollista, että se on kotona, mutta niin varmassa tallessa, että en ole sitä vielä löytänyt.

Canon G1

Järjestelmäkameran lisäksi käytän mielelläni myös pokkaria ja vakavasti jo harkitsin uuden kameran hankintaa. Muistui kuitenkin mieleen ensimmäinen digikamerani Canon G1. Se on aivan tämän vuosituhannen alusta, ja ollut muutaman vuoden hyllyllä. Nyt hankin siihen uuden akun ja otin kameran uudelleen käyttöön. Se onkin aika pätevä laite vaikka pikseleitä on vain 3,3 miljoonaa. Tuntuu ihan hienolta, kun tuon kameran kuvia siirtää tietokoneelle, sillä pienikokoiset tiedostot suorastaan vilistävät levylle. Nettikuvissa ei juuri huomaa eroa onko kuva otettu tuolla kameralla tai sitten n. 4 kertaa suuremmalla pikselitarkuudella. 

Kertovat kevään tulosta

Uusia lintupönttöjä.
Tänään vien ne puuhun, jos vaikka kevään aikana niille olisi kysyntää. Monissa pihan pöntöissä on jo tarkastajat käyneet.

Välillä ei

Varmaankin yksi ruuvimeisseli olisi riittänyt, mutta kuvasin samalla neljän ryhmän.

Talvella omenavarkaita pihassa

Ei niitä kesällä ollut mutta ovat muutamana päivänä pyrähteneet paikalle. Tehokkaasti tilhiparvi  tyhjentää koristeomenanapuuta. Vaikka otsikossa nimitän niitä "varkaiksi" annnan lintujen ihan rauhassa tehdä pienien omenien keruuta, mitä nyt ikkunan takaa kameralla tähtäilen. Nopeita ovat ja kamerassa oli turhaan liian pitkä valotusaika edellisen kuvauksen jäljiltä, siksi osa kuvista meni pilalle. Ei minulla käsi tärissyt, mutta ovat nopeita liikkeissän nämä kauniit linnut.

Versio n:ro 15

Pinnacle HD versio 15
 

Valmista (15) numerokuvaa ei minulla ollut, vaikka numero vaikuttaa hyvin tavalliselta. Vaihtoehtoja olisi toki ollut muitakin, mutta muistui mieleeni tuo editointohjelma, jonka otin pöydälle. Kaivattu numero on pahvipakkauksessa, levykotelossa ja myös DVD-levyssä.

Mittarinlukija

Kevät edistyy hyvin hitaasti, siksi katson usein ikkunassa olevaa pakkasmittaria, Lämpömittareita on useissa ikkunoissa talon eri puolilla. Keväällä voi auringon puolella olla jo hyvinkin korkeita lämpöarvoja, vaikka pohjoisen puolisessa ikkunassa mittari näyttäisi kovaa pakkasta. Onneksi termostaatit mittaavat ja pitävät sisälämpötilan lähes vakiona ulkolämpötilojen vaihdellessa. Varmaankin talo on vähän harva, koska tuulisella säällä sisälämpötila laskee.

Sähköä kuluu tällaisen pakkastalven aikana paljon ja se rahassa mitattuna maksaa paljon. Onneksi on etäluettava mittari ja sähkön omaa kulutusta voi seurata sähkölaitoksen nettisivulta. Vettä, ainakin lämmintä vettä on hyvä säästää, sillä sähkölämpötalossa sillä säästää kuluja. Ei vettä pidä muutenkaan läträtä liikaa, eikä suihkussa saa ruveta viihtymään, on niitä parempiakin kenoja viihdyttää itseään. 

Ruuanlaitossa emännän pitää myös lukea monia keittiömittareita. Punnitaan raaka-aineita ja lasketaan kaloreita ja jouleja. Uunissa olevaa lihaa seurataan paistomittarilla, onneksi sentään veden kiehumispiste näkyy ilman erillistä mittaria. Omaa painoa- ja kehoa kannattaa myös mittailla, ettei ihan läskiksi pääse lihomaan. Lenkkeillessä täytyy olla sykemittari ranteessa, jotta suunnilleen tietäisi, että mitä kehostaan polttaa pois. Rasvaa saa hävitettyä pitkäkestoisella liikunnalla, eikä siinä tarvita huppuunsa menevää sykettä. Joitakin kertoja viikossa on syytä mitata verenpaine, etenkin jos se alkaa iän lisääntyessä kohota. Verensokeriarvokin on hyvä tietää ja pitää vakaalla tasolla vaikka karppaus muotina taitaa olla jäämässä taakse.

Omakohtaisen kokemuksen mittarien tärkeydestä sain, kun auton sähköinen mittaristopaneeli meni kokonaan pimeäksi. En tiennyt paljonko tankissa oli polttoainetta, enkä sitä millä kierrosluvulla moottori hyrräsi. En tiennyt myöskään auton nopeutta. Oli vain ajettava liikennevirran mukana ja kunnioitettava peltipoliiseja ja varottava tutka-autoja. Meni jokin viikko aikaa ennen kuin löysin taitavan mittarinkorjaajan. Hänen luokseen piti ajaa Jyväskylästä Tuusulaan saakka. Sille reissulle otin sitten navigaattorin avuksi, jotten ajanut ylinopeutta poliisisetien mittariin. 

Lähes kaikessa nykyihminen on riippuvainen erilaisista mittareista, joita on kaikkialla. Kellotkin mittavat aikaa, jota tuntuu olevan niin niukasti, vaikka jokaiselle vuorokausi on saman pituinen. Se on vain niin että monet joutuvat aikaa mittaamaan eri tavoin. Katselin eilen telkkarista, kun Nokian tj. Stephen Elop kertoi kulkevansa mukanaan 6 puhelinta. Tuli mieleen, ettei Nokia sitten taida ollakaan kovin hyvä, kun varalla on noin monta puhelinta. Kiire tuntuu hänellä ainakin olevan, kun pyrkii selviytymään 4 - 6 tunnin yöunilla. Onneksi minä saisin nukkua pitkään, mutta kun on kiire kaikkeen turhuuteen. 

Pääsiäisen lähestyessä

Pääsiäistiput ovat kuoriutumassa!

Pärekori

Pienestä pärekorista pohja näkyvissä

Lämmön lähteeksi

Salava pölkystä klapiksi ja takkaan

Mikä on tämän pöllin puulaji?

Talvisunnuntaina Killerillä

Eilen sunnuntaina oli mitä mainioin ulkoilupäivä. Pakkasta ja vähäistä viimaa oli, mutta ei se ketään haitannut. Pari tuntia katselin ”Killerin Hevoshulinoita”. Paljon oli väkeä paikalla ja monilla muillakin oli kamera kaulalla. Etenkin ponilähdöt olivat mukavaa seurattavaa, sillä noiden pienien ravaajien meno pääsee harvemmin näkemään.

Ohjelmassa oli paljon muutakin katsottavaa:

Poniratsastusta
Rekiajelua
Hiihtoratsastusta
Ravikyytiä
Keppihevoskilpailu
Kengitysnäytös, rekivaljastusnäytös

 

Hevosteemaan liittyvät valokuvat lisääntyivät joillakin uusilla kuvilla.

Maaliskuun sorsat

Aamukampa haasteessa verrataan kahta vuotta toisiinsa. Ylinnä oleva kuva on vuoden 2012 maaliskuun 16 päivä kuvattu luontokuva ja alin kuva on samasta paikasta, ja aiheesta kuva joka on otettu 16.03.2013

Lenkkimakkara uutuus

Paikallisessa marketissa oli tänään monia maistiaisia ja aina pitää uutuuksia maistaa. Sain maistaa ja myös ostin minulle uutta Juustosydän makkaraa. Hyvältä se maistuikin vaikka lihaa ja lihaan verrattavia valmistusaineita on 48 % ja tuotteen lihapitoisuus vain 31 %.

Jos itselle tekisin käyttäisin lihaa reilummin. Tuntuu myös vähän kummalliselta, kun makkaran sisään on tuommoinen vuotava sulatejuusto pumpattu. En silti pode muutosvastarintaa ja saatan tuollaisen paketin ostaa toisellakin kerralla. Tuleeko kohta myös kauppohin sellaisia lenkkimakkara uutuuksia, joissa on sinappikin sisään laitettuna? Voihan sinne laittaa muitakin juustoja ja majoneeseja.

Pidän kuitenkin parempana vanhaa konstia ja ehkä sittenkin mieluummin ostan makkaran ja sinapin ja juuston eri paketissa, pientä hämmennystä koki vaimokin, kun uutuutta kotona maistelimme.

Lähtijä N:ro 29

Kilpapyöräilijä polulla

—Merimies on erimies

Laivaväessä on monia ammatteja joita emme useimmatkaan tarkemmin tunne. Minulle merimies on sellainen etäinen ammattinimike, josta en tiedä muuta, kuin sen Tapio Rautavaaran tutun laulun sanoja muistan miten niissä kerrotaan:

Pelikaanit Floridasta

”Vain merimies voi tietää miten luonto rakastaa
Kun tuuli laivaa keinuttaa sen uneen tuudittaa
Vain merimies voi tietää miten luonto kurittaa
Kun myrsky laivaa ravistaa se ulvoo raivoaa
Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto lymyää
Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää”

Yksi eläkkeellä oleva merikapteeni asuu tässä lähellä, mutta en häntä oikein hyvin tunne ja olenhan minä tuntenut yhden konemestarinkin. Jonkun verran olen liikkunut ruotsinlaivoilla ja käynyt laivalla Tallinnassa. Välimerellä olen ollut laivan kannella ja muitakin meriä olen nähnyt.

Merillä matkustamisesta olen joskus lukenut Kyllikki Villan matkakirjan ”Vanhan rouvan lokikirja”, jossa hän kertoi pitkästä matkastaan rahtilaivoilla Etelä Amerikkaan.

Nykyiset risteilylaivat ovat kuin suuria ylellisiä hotelleja, semmoinen tunne on ainakin jäänyt. Rahtilaivoista ei ole sitten minkäänlaista kokemusta. Voiko nykyisissä laivoissa toimivia merimiehiä edes kunnolla verrata niihin entisajan merimiehiin, jotka maailman merillä kulkivat pelkän purjetuulen voimalla. Silloin merimies oli taatusti eri mies.

Merimiehen ammatti on hyvin kunnioitettava ainakin maakrapujen mielestä. Seilaahan laivoissa toki naisiakin ja heilläkin taitaa olla merimies ammattinimikkeenä. On se aika ristiriitaista, mutta onhan niitä naispuolisia lautamiehiä, nimismiehiä ja ulosottomiehiä.

Se ei nyt mennyt niikuin piti

Verkkokaupat ovat sellainen kaupan osa-alue, josta minulla on paljon hyviä kokemuksia, eikä toistaiseksi ainuttakaan pettymystä. Olen kyllä odottanut, ettei kaikki aina voi onnistua, sillä olen käyttänyt monien koti- ja ulkomaisten nettikauppojen lisäksi myös Huuto.netin palveluita epäröimättä.

Tämän viikon maanantaina tilasin eräästä kotimaisesta liikkeestä tietokoneohjelman. Maksoin sen samantein ja olen odottanut, että se tulee keskiviikkona tai viimeistään tänään torstaina. Ei tullut, eikä ole tullut edes sähköpostiviestiä, ei postin seurantatunnustakaan. Ajattelin että olen tyrinyt maksamisessa tai jotakin muuta kummallista, sillä myyjän sivulla oli tilatessani 5 kpl kyseisiä ohjelmia. Kaiken piti olla kunnossa. Laitoin liikkeeseen sähköpostin tänä aamuna, mutta siihen ei kuulunut vastausta niin soittaa rimpautin.

—Joo, kyllä sinun maksusi näkyy, mutta meillä ei ole ohjelmaa hyllyssä. Pitää hankkia lisää maahantuojalta. No milloin saan ohjelman, minä tivaan:

—Me ilmoitetaan, sitten kun tiedetään.
Kerroin tarvitsevani tuon työkalun nopeasti, joten odotan saavani sellaisen jo huomenna!
Pyysin ilmoitusta, kun tietävät milloin saavat tuotteen postitettua.
Napisin myös sitä, että heidän sivullaan oli virhe, ohjelmia piti olla hyllyssä heti toimitettavaksi.
—Siinä on käynyt virhe, hän myönsi!

Puhelipalvelu ei ollut oikein ystävällistä, eikä ainakaan tähän mennessä ole kuulut soittoa tai tullut sähköpostia. Eihän hätä ole tämän näköinen, sillä viimeistään huomenna lataan ohjelmasta 30 päivän kokeiluversion ja varmaan se tilaamani tulee sieltä kuukauden sisällä.
 

Ei minun luottamukseni tästä kuitenkaan pahasti horjahda. Olisi vaan pitänyt varmistaa ennen maksamista soittamalla, että liikkeessä on todella myynnissä, mitä he ilmoittivat heti olevan toimituksessa.

Päivitys; 19.03 klo 11:20 Ei vastausta sähköposteihin (3kpl), Ei vastausta puhelinsoittoihin?
Päivitys 23.03. klo 14:30 Sain viime keskiviikkona puhelinyhteyden firmaan. Heillä ei ole ohjelmaa varastossa eivätkä ole vielä saaneet täydennystä. Ohjelma tulee, kunhan saavat niitä hyllyyn.
En toistaiseksi peruuttanut tilausta ja pyytänyt rahojani takaisin, vaan odotan vielä, jos se sieltä tulisi.
Päivitys 27.03 Kysyin tänään tilannetta. Nyt ovat saaneet ohjelmia ja kaikille tilaajille lähtee paketti tämän päivän aikana. Seurantatunnusta ei ole kuitenkaan tullut, mutta voihan tuollainen lähetys tulla kirjeena suoraan postilaatikkoon.
Päivitys 28.03 klo 18:00 Lähetys saapui.
Pitkästä toimitusajasta ei ollut mitään haittaa, mutta: "odottavan aika on pitkä."

—Pahaa sutta ken pelkäisi?

Ihmiskädet

—Moni muu eläin sutta todellisempi uhka ihmiselle (TS 18.2.)

Ymmärrän toki, että jokin elukkakuva pitäisi esittää, mutta sanotaan yleisesti myös että,
”ihminen on susi toiselle ihmiselle”.
Julkaisen siksi kuvassa ihan tavalliset kenen tahansa ihmisen kädet.

Ihminen muuttaa elinympäristöään, suorastaan pilaa sitä, joskus tahallaan useimmin vahingossa. On aika harvinaista, että susi raatelisi ihmistä, mutta uutiset kertovat päivittäin ihmisten suorittamista pahoinpitelyistä ja muista raakuuksista. On tarpeetonta tässä puuttua ollenkaan maailmalla oleviin selkkauksiin tai sotiin.

Pieni suurennuslasi yksityiskohtien tarkasteluun

Suurennuslasisarja

Pidän suurennuslasia itselleni tarpeellisena, sillä usein tulee tilanteita, jolloin näkökyky ei riitä ilman apuvälinettä. Ostin tällaisen pienien suurennuslasien sarjan muutamia vuosia sitten. Lasit ovat avainnipun mukana missä minä ja avaimet milloinkin ovat.

Voin Tarkistaa kaupassa tuoteselosteen pienen tekstin. Kesällä saatan luonnossa seurata jotakin pikku ötökkää tai katsella kivessä olevia kuvioita jne. Kaikki kolme lasia ovat eri vahvuisia, kun kaksi tai kolme lasia on päällekkäin niin suurennussuhde on jo melko suuri.

Valitse naru tarpeen mukaan

Vastaus ......ru haasteeseen!

Pokasahan selkänaru on manillasta valmistettu

Pelastusrenkaassa käytetään ohutta,
mutta kestävää narua

Naru on ikivanha keksintö, jota voidaan valmistaa erilaisista raaka-aineista. Nykyisin narut tehdään varmaan etupäässä muoveista ym. keinokuiduista. Entisaikoina niitä punottiin eläinten jouhista ja karvoista. Hamppu ja manilla ovat perinteisiä kuituja narujen ja köysien tekoon.  Narua käytetään pääasiassa sitomiseen ja se on köyttä ohuempaa. Kalastuksessa tarvitaan naruja ja lähes joka huushollissa on jotakin narua kaapissa mahdollista tarvetta varten.

Vahva naru

Pula-aikaan paperinarun käyttö oli yleistä, mutta sitä saa ainakin askartelukaupoista nykyäänkin. Manillanaru on lähes kaikille tuttu. Pyykkinarua tarvitaan mutta erilaiset sähköiset kuivausrummut ym. ovat korvanneet pyykkinarua. Lippua ei ilman narua saa tankoon ja pelastusrenkaassa pitää olla naru.

Pakettinarua ei nykyisin juuri tarvita, koska liimat ja teipit ovat sen korvanneet paketoinnissa. Ilman erilaisia naruja on kuitenkin vaikea tulla toimeen. Eräs narun erikoisimmista käyttötarkoituksista on näin amatöörivalokuvaajalla narujalusta, jolla voi vakauttaa kameraa pidempiä valotusaikoja käytettäessä.

LISÄYS klo 14: Joitakin narujalusta ohjeita löytyy googlettamalla. Tässä yksi sellainen:
http://www.instructables.com/id/ERUNUN3F0ZSTF0W/?ALLSTEPS 

Viikonvaihteen Kuva- ja Kameramessut

Lähden harvoin minnekään matkalle ilman kameraa, mutta nyt sen päätöksen tein. Kävin katsomassa Helsingissä Kuva- Ja Kameramessut. Paljon siellä olikin nähtävää ja katsottavaa, mutta ei juuri nyt minulle mitään tarpeellista ostettavaa. Asia jota kovasti harkitsen, on seuraavan kameran valinta. Merkin valinta on tehty jo vuosikymmenet sitten, mutta onko seuraava kamera edelleen DX tai kenties FX kennolla. Kuvan laatuero ei ole juurikaan harrastajalle merkittävän suuri, sillä pikkukennoisellakin saa hyviä kuvia, mutta toistaiseksi kameranvaihto saa olla päättämättä, koska uutuusmallit kehittyvät juuri nyt todella nopeasti.

Miten kuvia katsotaan, pitääkö ne tulostaa kotona suureen kokoon, vai teettää kuvat kirjoiksi? Tai katsoa niitä tabletilla, kuvakehyksestä tai television ruudulta. Ehkä jopa näitä kaikkia mahdollisuuksia on hyvä käyttää.

Valokuvauksen harrastajalle on tarjolla paljon tietoa kirjoissa, lehdissä ja erikoiskoulutuksena. Matti Sulantoa jututin pitkään hänen kurssiensa tiimoilta. Kiinnostavaa olisi käydä vaikka kesällä Saarenmaalla ja samalla osallistua jollekin kuvaajien kurssille. Saas nähdä saanko itseni sellaiselle, tai jollekin kotimaan kurssimatkalle lähtemään.

Mielenkiintoista oli katsella myös kuvia vanhoista historiallisista, mutta tutuista kameramalleista, samalla kun kaikkialla näki miten uudet kamerat ja valokuvaus kehittyvät teknisesti jättiharppauksin.

Tamperelaispoikien Kameratori näytti tekevän kovasti kauppaa käytetyistä kameroista. Itsekin pääsin yhden kamerakaupan kummiksi. En voinut olla suosittamatta ostajaa päättämään noin 8000 kuvaa otetun rungon ja 18-200 mm vakaajallisen objektiivin ostamista.

Kokonaisuudessaan päivä oli mieleenpainuva, ideoita ja ajatuksia herättävä messumatka. Aikaa kului osastolla yli 6 tuntia, eikä se käynyt pitkäksi. Kaikki muut samalla lipulla tarjolla olleet messut jäivät kokonaan näkemättä.

Numerokuvat (40)

Ahtaajat ovat avainasemassa

Meille suomalaisille on kansantalouden kannalta tärkeää olla työssä mahdollisimman nuoresta aina eläkeikään saakka. Työssä oloaikaa pyritään pidentämään alku- ja loppupäästä. Maamme talous tarvitsee verotuloja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen. Oli ammatti sitten mikä tahansa sama laulu. Joissakin ammateissa rahaa tulee kuin tukinajosta, mutta kaikki ammatit eivät ole samanlaisia. Ei toki tarvitsekaan, sillä muuten ei tarvittaisi ammattimaista ammatinvalintaa.

Ahtaajan ammatti kuuluu merenläheisiin ammatteihin eikä täydellinen maakrapu tiedä tuosta tärkeästä työstä juuri mitään. Tiedän kyllä, että Kotkassa on ahtaajat patsas, jossa pojat kantavat Puutavaraa laivaan. Ahtauksesta tulee mieleen ahtaus, kuinkas muuten, eikä ahtaus ole mukavaa. Muistuukin mieleen miten painostavana olen kokenut ahtauden etenkin Lontoon metrossa ruuhka-aikaan, siellä oli tulla joskus ahtaan paikan kammo. Kerran jäimme jossakin itäblokin kaupungissa hissiin. Mukana oli 12 henkilöä ja se hissi taisi olla mitoitettu vain kymmenelle. Oli siinäkin ahtaus melkoista. Oltiin oltu kymmenen minuuttia jumissa, kun päätin kokeilla ovea, työnsin sitä, sehän aukesi. Hissi oli laskeutunut vain vähän kerroksen ohi ja siitä se pikkuhiljaa palasi oikeaan tasoon. Oli se kaikkille iloinen paikka, kun ahtaus loppui.

Olen syntynyt silloin hyvin pienenä Laviassa, jossa on tapana sanoa vielä nykyäänkin:
—Mä oon kotosi Laviast, enkä mistään ahtaaast!

Ehkä olen saanut verenperintönä, pienen kammon ahtautumista kohtaan, sillä en kyllä pidä mistään pienistä alle 1000 m² omakotitonteistakaan. Mulla pitää liikkumatilaa olla vähän joka suuntaan.

Eikös joku edellinen presidentti aloittanut työuransa juuri ahtaustyössä Turun satamassa. Ahtaajan ammatti on tärkeä koska Suomesta tulee saada aikaan mahdollisimman paljon vientiä, tavaraa ulkomaille ja laivaliikenne on ehkä kaikkein edullisin tapa mm. puutavaran ja raskaan teollisuuden kuljetuksiin.

Ahtaus ammattina on varmaan muuttunut siinä missä muutkin ammatit, ettei sitä enää juuri sillä tavalla tehdä, kuin Kotkan ahtaajat patsasta katsoen saattaisi kuvitella.

Linkki: Ahtaajat patsas

Monessa mukana

Laatikkokamera

Valokuvatorstain 277. haaste on: "ihmisen paras ystävä".

Varmaankin haastekuvissa on paljon koiria ja kissoja, kenties hevosiakin ym. Meilläkin on ollut joskus kissa ja perheeseen on kuulunut Lapinkoira 14 vuotta ja Bokseri oli lähes 10 vuotta. Tyttären lemmikkihevosista tuli aikanaan myös minulle tärkeitä ystäviä. Nyt ei ole eläimiä, jos ei pehmo sellaisia lueta.

Haen siksi ystävää materiaaliselta puolelta, jolloin kirjat, elokuvat nousevat mieleen.

Ehkä kuitenkaan minun tärkein yhteistyökumppani ei ole tietokone eikä auto, vaan se on kamera, tai paremminkin monikossa useimmat kamerat. Kamera seuraa minua kaikkialle. Jonkinlainen tallennusväline on mukana, menen minne tahansa, ja jos se ei olisi mukana kaipaan sitä. Kamera on oiva asia olla mukana luonnossa kulkiessa tai jossakin tilaisuudessa istuessa.

Kuvassa oleva laatikkokamera ei ole ollut minulla koskaan käytössä, mutta hyllyyn on kertynyt myös muutamia ns. keräilykameroita.

Jos eläinpuolelta nimeäsin jonkin, niin parhaana ystävänäni pidän hevosta!

 

Energiatehokasta etsimässä

Huurteen pitkäripainen kotikylmiö on toiminut jo yli 25 vuotta ilman korjauksia. Kylmäainetta on toki välillä kompressoriin lisätty. Nyt kaappi alkaa olla kuitenkin siinä iässä, että se on päätetty vaihtaa nykyaikaisempaan tekniikkaan. Tilan leveys on 120 cm, joten ilmeisesti hankittavaksi tulee erilliset korkeat pakastin- ja jääkaappi rinnakkain. Joitakin testejä olen vilkuillut, mutta tuskin niillä suuria eroja on jos energiatehokkuus merkki on vähintäänkin A++. Kotimaista tietenkin pitäisi suosia, mutta onko suomalainen merkki nykyään tehty Suomessa?

Vakava vaihtoehto on valita saksalainen merkki, joka on ainakin myyjän kertoman mukaan myös valmistettu Saksassa. Bosch tuotemerkkiä on ajateltu, mutta toinen vaihtoehto olisi Siemens. Tosin nämä taitavat erota toisistaan vain hinnan osalta.

Jos teistä jollakin on kokemuksia tai muuten vankkoja mielipiteitä niin opastakaa meikäläistä kommentoimalla, sillä ei sillä kaupanteolla mikään tulenpalava kiire ole, koska vielä tuo Huurre hyrrää ja kaljatkin säilyvät kylmänä.

LamPPu

500w valokuvauslamppu 1960 luvulta 

Aivan 1950-60 luvun vaihteessa vanhan markan aikaan suoritin valokuvauksen kirjekurssin. Muistaakseni se oli Kotien kirjekoulu, josta se aineisto tuli ja tehtävät palautettiin. Kurssi oli mielenkiintoinen sillä se sisälsi hyvin valokuvauksen perusteet. Muistan miten jo silloin niissä kurssivihkosissa oli mm.värioppia. Valojen kanssa kuvaamisesta oli myös oma osionsa ja silloin hankin 2 kpl 500w, joista toinen oli peililamppu. Kolmas oli 250w valokuvauslamppu, jota käytin tausta- ja hiusvalona. Valaisinjalustat tein höyläämällä rimoista ja sitten vanha valkoinen lakana taustaksi seinälle. Isot kuumat lamput olivat päävaloina. Kamera oli silloin 6x9 cm paljekamera ja tein noiden kevyiden studio varustusten kanssa monenlaisia kuvauskeikkoja. Ihme kyllä, että tuo yksi lamppu on edelleen ehjänä, muista on vain muistot jäljellä.

Kellokas

Kaktus

Ränssin kievarin talvitapahtuma

Oli monipuolinen ja kaunis ulkoilupäivä kaikenikäisille
 

Tapahtumassa oli esillä itse rakennettu kuvauskopteri

Television Pirunpelto sarjasta tutuiksi tuleet "Sorjonen" Jussi Myllymäki ja "Sutki" Jukka Salmela olivat tänään mukana koko perheen ulkoilutapahtumassa Ränssin kievarissa.

Kesällä kaksikko on mukana Ränssin kesäteatterissa. Ränssin Kievarin kesäteatteri täyttää tulevana kesänä 25 vuotta. Juhlakesän esityksenä nähdään Heikki Luoman Ränssiin sovittama näytelmä ”Matkalaukkukostaja”. Näytelmän ohjaa Jussi Myllymäki.

 

 

Muutos jatkuu

Kaksikymmentä vuotta sitten pidettiin S-VHS videota laadukkaana eikä oikein paremmasta osattu, kuin uneksia. Silloinen kasetti oli kooltaan todella iso ja VHS kamera oli lähes kolme kiloinen. Nykyisin kamerat ovat pieniä ja tallennus SD kortille ei tarvitse läheskään samaa akkutehoa, kuin silloin aikanaan. Hyvälaatuista videokuvaa mahtuu yhdelle 16GT:n kortille paljon enemmän kuin kolmen tunnin VHS kasetille.

Ei ole tietoakaan mihin kehitys jatkuu. Ainakin se on selvää, että jokainen uusi kameramalli sisältää uusia, jopa yllättäviä ominaisuuksia edelliseen verrattuna.

Kortin kyljessä numero 16

Kas kummaa

Kerran kesäisenä iltana ennen saanan lämmitystä päätimme mennä Demen kanssa kalaan. Oli sellainen pilvipouta ja kesätuuli puhalsi leppeästi lounaasta. Väliäkö sitä suuresta saaliista, kunhan lillumme täällä järvellä aikamme kuluksi. Nappasi sentään pieni hauki vanhaan professori lusikkaan ja siitä se kala kiepsautettiin haavilla veneen pohjalle. Pieni kalautus ”papilla” kalan niskaan ja suolet lokeille, jotka kirkuen veivät oman osansa mennessään.

Jäimme ihmettelemään mitä lokit kokoontuvat kaislikon reunaan. Jotain ne varmaan näkevät vedessä, mutta eivät kuitenkaan siitä mitään käy nappaamassa. On se meidän käytävä katsomassa mitä tuolla vedessä on, tai onko mitään? Lokit lähtevät kauemmaksi meitä kirkuen moittien.

—On siellä jotakin tuossa näetkö sinä saman kuin minä, sanoo Deme kysyvästi?

Kas pirua, onko se sitä miltä näyttää, ei edes kovin syvälläkään. Otan jo haavia, mutta Deme haluaa ensinnä kuvata pokkarillaan näkemämme.

Otan haavin ja koukkaan sillä veteen, olio jää haaviin, jonka siirrän lähemmäksi venettä ja alan varovasti nostaa. Saan haavin veneeseen josta valuu vain kirkkaita vesipisaroita.
Eeheihän siellä mitään ollut sanon. Pyörimme vielä hetken paikallaan emmekä enää näe vedessä mitään.

Lämmitämme saunan ja paistamme sen saamamme hauen hiilloksella. Parin oluen jälkeen Deme tarkistaa kameransa, ja katso olihan se otus tullut kuvaksi. Sen täytyi olla joku jättimeduusa, mutta miten sellainen voi olla Suomen kylmissä vesissä ja kooltaan näin suuri, se ei meille kyllä sen paremmin selvinnyt.

Elämä on oppimista

—Kuule Vaimo, me olemme tavallisia ihmisiä. Vaikka haluaisin tietää kaiken, en voi auttaa itseäni, eikä kirjoissani ole kuin tiedon murusia. Tiedän vain, ettei arki ole pelkää juhlaa, mutta joskus on otettava aikaa myös itselleen, eikä työura voi kestää ikuisuutta. Minä tässä vain kirjasta tutkin ihmiselämän syviä totuuksia, kun Sinä teet faneritehtaassa työtä yhteisen elantomme eteen. Tämä kissa tässä on ehkä elämässään onnellisempi, kuin meistä kumpikaan. Uskotko?

haasteen antaja

Ruudut

Lähikuva

Makrokuva

Haastaja 

Lumi sulaa ja vedet vapautuvat

Laiskuus voitti, sillä aikomukseni oli käydä suolla kuvaamassa SUOPURSUJA.  Lunta on niin paljon ja se on suojaisen pehmeää, jotta jätin suoreissun tekemättä ja kuvasin tämän helposti lähestyttävän SULANEEN puron.

Aurinkoista

On hyvin omituista huomata auringon tulleen pitkästä aikaa näkyviin, sillä tällaista aurinkoista päivää ei ole tänä talvena aikaisemmin ollut. Luonto on aivan erinäköinen, sen huomaa lintujen iloisesta hyppelystä ja ihmisiä on myös enemmän liikkeellä.
Ennen kaikkea huomaan kevään olevan taas tulollaan, virtapaikoissa jäät ohenevat. Mukava olisi mennä jäälle, mutta kun en kalasta en mene. Miksi selviää tästä —>Linkki 

Vanhaa tekniikkaa

Onko tällaiselle jakajalle nykyisin mitään uusio käyttöä?

Silloin ennen USB: yleistymistä  25-nastainen rinnakkaisportti oli tavallisin kirjoittimen ja skannerin liitäntä tietokoneissa. Nyt laitteet yhdistetään USB johdoin tai langattomasti. Tällainen centronics jakaja on jäänyt aivan tarpeettomasti samoin kuin nippu vanhoja paksuja kaapeleita.

 

Mitä näille voisi tehdä, kun ei itse tarvitse eikä niille ole helppo löytää ostajaa edes kirpputorilla. On kait vain vietävä elektroniikka romunkeräykseen 

Vanhat laitteet on tehty metallikoteloon kuin niiden olisi toivottu olevan ikuisia, mutta eipä ole.

 

Johtosotkuista on kuitenkin ihan hyvä päästä eroon siksi langattomuus on hieno asia, enkä juuri enää halua johdon perässä olevia oheislaitteita hankkia. On helpottavaa kun näppäimistö ja hiiri toimivat ilman lankaa.

Langattomat kaiuttimet ja kuulokkeet ovat myös vapaammin sijoiteltavia ja helppokäyttöisiä. Vielä kun keksisivät miten laitteisiin saisi verkkovirtaa ilman lankoja. Varmaan siinäkin menee siinäkin vauhdilla eteenpäin, voihan nyt jo ladata kännykän johdottomasti.

Selkeämpiä tuoteselosteita

Vaikka kaupassa käydessä olisi aikaa tutustua elintarvikkeiden tuoteselosteisiin, niitä ei yksinkertaisesti viitsi yrittää lukea, koska teksti on pientä ja epäselvää, siksi se on niin hankalaa.

Monissa pakkauksissa olisi tilaa isommalle ja värien puolesta selkemmin luettavalle tekstille.

Eräs vaihtoehto on moderni suurennus "lasi"



Eikö QR-koodia voisi käyttää elintarvikepakkauksissa perinteisen tuoteselosteen lisänä?
 

Tuoteseloste ja muu info avautuisi älypuhelimeen. Koodin avulla puhelin ohjautuisi haluttuun verkko-osoitteeseen. Sivustolla voisi olla yksitysikohtaista tietoa helppolukuisessa muodossa.

Kaikilla ei tietenkään ole älyluuria, mutta aika monilla sellainen on ja yleistyminen jatkuu...



Numerokuva (28)

Sigma

Haastaja

Suomalaista hevosen- ja lampaanlihaa pitää suosia

Kaiken maailman pikkuasioista nousee ajoittain kohua. Onko se niin, että media tarvitsee aika-ajoin uutta vettä myllyyn. Tässä tapauksessa teollisuus on korvannut kallista lihaa halvemmalla raaka-aineella lihamyllyssään. Hevosenliha on ihan vain sijaiskärsijän osassa, sillä näyttää siltä, kuin lihatalot haluavat tehdä tulosta. Kuluttajaa siinä juksataan se on selvä. Sama lienee ruisleivässä, jossa voi olla suurin osa vehnäjauhoa tms.

Jos lihatalo toimisi rehellisesti niin, eikä sille satu mitään inhimillistä erehdystä niin tuoteselosteessa seisoo tarkkaan kaikki käytetyt raaka-aineet. Tosin tuoteselosteet painetaan niin pienellä fontilla, ettei niitä ilman suurennuslasia kukaan pysty lukemaan. Usein on vielä sellainen värivaihtoehto, kuten musta pohja ja tummanpunainen kirjain niin eipä sitä ainakaan heikompinäköinen pysty lukemaan.

Hevosenliha sinänsä on lihaa siinä kuin joku muukin. Muistan Perniöläisen hevosmakkaran olleen ainakin Turun kauppahallissa erityisen suosittua. Vanhanaikainen paksu hevosmakkara, ihan nousee hirnumatta vesi kielelle, kun sitä muistelee.

Kaippa se on EU:n syytä tämäkin, joka on tehnyt määräyksineen karhunpalveluksen hevosen- ja lampaankin lihalle, koska nykyisin hevosia ja lampaita vastaanottavat vain muutamat pienteurastamot. Kuljetusmatkat ovat Suomessakin kohtuuttoman pitkiä ja suurin osa hevosista hävitetään ohi elintarvikekäytön.

 Haastaja

Sattuipas vahinko

Nyt oli se tilanne, että työpöytää piti raivata kaikesta turhasta. Siinä oli joitakin telakoita ja kuulokkeita, latureita ja papereita. Siinä siivotessa oli kortinlukija irronnut USB-kaapelista ja jostain syystä se tipahti kovalle lattialle. En siihen sen kummempaa huomiota kiinnittänyt, tuollainen kevyt muovinen kun se on.

Jonkinlainen yllätys tuli, kun piti sillä lukea kuvia CF-kortilta. Koko kortti ei tunnistautunut tietokoneessa. Irti ottamisen jälkeen ei sitä tuntenut kamerakaan. Kokeilin toistakin korttia ja sama juttu. Luku- ja kirjoituskelvottomiksi muuttuivat molemmat kortit. Ei hyvä, että kortinlukija on rikki, en sitä niinkään sure, mutta meni siinä joitakin kuvia. Ne kortitkaan eivät toimineet.

Sain 2Gt:n kortin formatoitua kamerassa ja sen jälkeen tein saman tuolle 8 gigaiselle. Formatointi onnistui, mutta se formatoitui vain 2 gt:n kokoon.

Millä tai miten saisin palautettua sen alkuperäiseen kapasiteettiin 8 gigaiseksi vai onko sitä nyt käytettävä ¼ alkuperäisestä koosta? Nyt pitää etsiä kaupasta uusi kortinlukija ja varamaan on ostettava myös pari uutta muistikorttia.