Valaisunhallinnan tietokirja

Kyllä noita kirjoja on joka lähtöön, eikä lukemisesta ole koskaan pulaa. Monet harrastukset, kuten nyt vaikka valokuvaus on jatkuvaa oppimista. Pitää olla mahdollisimman paljon käsikirjoja, mutta ei sillä hyvä, että on tietoa, kun pitää myös pyrkiä harjoittelemaan käytännössä. Valokuvata ei voi jos ei ole valoa, siksi valaisunhallinta on ensiarvoisen tärkeä asia. Tämä kirja on vuodelta 2004, mutta vaikka tekniikka on kehittynyt, eivät valaisun perusteet ole minnekään muuttuneet. Siksi pidän ostamaani kirjaa hyvin tarpeellisena.

Puolukoiden aikaa

Pienet purot muodostavat
vuolaan joen, kun ne ensin löytävät

tiensä yhteiseen uomaan.

Olen huono poimimaan marjoja. Mustikanpoiminnasta ei tule kerrassaan mitään, mutta nyt on hyvä puolukkavuosi. Olen kannon tai mättään vierellä ja kas kummaa leveä poimuri täyttyy nopeasti puolukoista. Hyvässä paikassa saattaa samalla istumalla saada toisenkin rohmullisen. Kuin huomatta vajaassa tunnissa on muovinen kauppakassi marjoja pullollaan.

Puolukka on todellista superfoodia, terveys ruokaa, jolla on muutakin kuin täyttävä vaikutus. Ehkä kaikkia puolukan hyviä vaikutuksia ei edes tunneta. Jos varastoon kertyy esimerkiksi 50 kiloa marjaa se vastaa kiloa/viikko. Jo tuosta määrästä saa useampikin henkilö hyvän terveysvaikutuksen. Puolukkaa ei ihan joka päivä halua syödä mutta sopivassa määrin se antaa enemmän, kuin sen keruusta syntyy vaivaa.

Puolukan poiminta on ainakin minulle terapeuttista puuhaa. Ollaanhan siinä raikkaassa ja aurinkoisessa suomalaismetsässä, hengittäen raikasta metsäilmaa. Sitten vielä kun siellä saattaa sammakko pelmahtaa suomättään takaa sormille, on säikähdys melkoinen. Metsässä saa kuunnella linnun laulua ja katsella taivaalla pörrääviä Hawk tai Hornet sotakoneita.

Meillä tämän vuotinen puolukkapaikka on lähellä metsäautotietä, joten puolukkasaaliin kantamiseen ei kulu suurta energiaa. Metsässä kulkiessa emme ole löytäneet tänä kesänä sieniä juuri ollenkaan, eikä siihen vakiopaikkaan näytä tulevan suppilovahveroita. Milloinkaan meillä ei ole ollut näin vähän kantarellia mitä nyt on. No nyt on puolukkavuosi ja sillä hyvä. 

Syyskuussa ovat mättäät punaisia

Syyskuu on nyt aurinkoinen ja kaunis. Metsissä on puolukkaa vaikka kuinka ja maahan saapuu pakolaisia. Me Suomalaiset olemme melko laiskoja marjastamaan, sillä tänäänkin metsässä ollessani en siellä muita marjastajia nähnyt. Jotenkin tuntuu kummalliselta, kun Suomeen tuodaan marjanpoimijoita.
Nyt on vastaanottokeskuksissa varmaankin paljon ihmisiä, jotka voisivat kerätä suomalaisesta metsästä vitamiinirikasta ruokaa. Olettaisi että vaikean ja pitkän matkan rasitukset häipyisivät aurinkoisessa metsässä, josta nyt saa sangollisen punaista puolukkaa hyvinkin vajaassa tunnissa.

Puu- ja bioteknologiaa

Kolmepäiväiset Puumessut päättyvät tänään Jyväskylän Paviljongissa. Tutustuin messuihin aamupäivällä heti ovien avautuessa. Ei siellä ollut silloin tungosta. Kuljin kamera kaulalla uteliaasti osastoita katsellen. Ilmeisesti moni esittelijä uskoi minun olevan toimittaja, niin innokkaasti he minuun ottivat kontaktia. Hyvä asia se oli, sillä monilla osastoilla oli minua tiedollisesti kiinnostavaa, vaikka en missään tapauksessa ollut kenellekään ostavaa potentiaalia.

Suomalainen puu- ja bioteknologia on hyvin pitkällä, ja messuilla oli paljon erilaisia innovaatioita kotimaisesta raaka-aineesta. Puun käsittely ja siihen liittyvä teknologia on Suomessa kehittynyttä, ja se soveltuu hyvin moniin ratkaisuihin. Roboteilla voitaisiin rakentaa vaikka taloja tai tulostaa niitä 3D tekniikalla biomassasta. Energiaa Suomen metsistä löytyy vaikka miten, eikä puuta tai turvetta tarvitse suoraan polttaa vaan niistä saadaan myös nestemäisiä poltto-aineita. Suomen maaperässä on myös harvinaisia metalleja, joita voidaan ottaa talteen esimerkiksi puiden kannoista. Näitä erityisiä mineraaleja tarvittaneen etenkin kehittyvässä akkuteknologiassa.

Kemia on puunjalostuksessa merkittävässä asemassa ja sitä tutkitaan hyvin perusteellisesti mm. Jyväskylän yliopistossa. Jätteiden kierrätys on sitten aivan oma lukunsa, jossa suomalaiset ovat melko pitkällä. Reilun parituntisen messukierroksen jälkeen ajatukset myllertävät osin ihmetellen, miksi Suomi ei rikastu oikein kunnolla, kun meillä on luonnonvaroja ja tietoa niiden soveltamiseen?   

Mielipiteet muuttuvat

"Mitään ei voi muuttaa, ellei ensin hyväksy sitä." -Carl Jung

Tämä Jungin lause on lohdullinen, sillä sen mukaan voimme "kääntää takkia" muuttaa omaa sanomaansa, jostakin vanhasta mielipiteestään. Usein politiikassa syytetään joitakin "takinkääntäjiksi", jos vaikka hallitus muuttaa kantaansa siitä mitä on sovittu hallitusneuvotteluissa. Eikö se olisi hölmöä, jos hallitus puskisi päätä seinään, vaikka ympäristö olisi muuttunut.

Nyt tuo pakolaisten vastaanotto on asia, jossa mielipiteet vanhentuvat nopeasti. Pakolaisia on äärettömän paljon ja jonnekin ne ihmiset on saava sijoitettua Eurooppaan ja myös Suomeen. Jotkut Suomen kunnat tekevät kielteisiä vastaanottopäätöksiä, mutta monien on ilmeinen pakko "kääntää takkia" ja perustaa vastaanottokeskuksia.

Pakolaisuus on suuri ongelma, joka ei varmaan vähene, ei edes sitten kun sotaiset maat saavat rauhatilan aikaan. On myös luonnontilasta johtuvia pakolaisuuden syitä, kun väestö kasvaa ja puhtaasta vedestä ja jopa ruuasta tulee entistä rajallisempaa. Mihin kehitys johtaa pitkän ajan kuluessa, sitä varmaan viisaat ennakoivat, mutta kuka sen tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Onneksi voimme muuttaa monia asioita, kunhan vain ymmärrämme ne syyt jotka muutostarpeeseen johtavat. 

Kellastunut

Ruska alkaa lehtien kellastumisella

Viikon 36 "TÄRKEÄ" teema

Ei kaikki ole niin kuin näyttää

Bergenia grassifolia

Eräs minulle tuntematon mies käveli auton viereen, jonka lasiin poliisi oli juuri asettamassa sakkolappua, koska parkkiaika oli päättynyt.

— Se on niin vähän yli, jotta tuon voisi katsoa läpi sormien, sanoi mies, mutta poliisi vain jatkoi työtään ja sanoi, ettei noissa renkaissakaan ole riittävästi pintaa, kun syyssateet ovat alkamassa, joten pitää siitäkin sakottaa.

— Ei kai sentään sanoi mies ja moitti kovaäänisesti työtään tekevää virkamiestä.
Poliisi linttasi jo kolmatta lappua pyyhkijän alle, kun mies alkoi häntä nimittelemään, jolloin virkaintoinen poliisi kysyi, etteikö sakotkaan saa suuta kiinni?
- Ei se minuun mitään vaikuta, hän vastasi, johon poliisi jo  harmistuneena murjaisi, että kohta lähdetään asemalle, sillä tämämä alkaa olla virkamiehen häirintää.

- Tuli siinä lyhyellä pysäköinnille hintaa, sanoi tuo poliisin toimintaa seurannut mies mies.

Poliisi nousi virka-autoonsa ja häntä arvostellut ukko käveli  toisella puolella katua olevan oman autonsa luokse.

Huomenna rikesakot nousevat, joten ollaan tarkkana!

Onnea ja iloa

Ihmisen mieliala vaihtelee onnellisuudesta hyvinkin onnettomaan. Jos on kalassa eikä saa ainuttakaan sinttiä voi olla hyvinkin onneton. Marjastaja jos tulee kotiin täysinäisten  sankojen kanssa on hyvin todennäköisesti väsynyt mutta onnellinen.  Kameran kanssa samoillessa tulee aina onnelliseksi, sillä kuvia voi ottaa kaikenlaisilla ilmoilla ja melkein mitä kohteesta tahansa.

Katson äsken televisiosta dokumentin Hiroshimassa 70 vuotta sitten tapahtuneesta. Erään lehden valokuvaaja on silloin ottanut kaksi valokuvaa välittömästi atomipommin pudottamisen jälkeen. Historialliset kuvat ovat tallella ja niiden todistusarvo on valtaisa. Onneksi on nuo kaksi kuvaa, joissa olevista kaksi henkilöä on ollut elossa, kun TV-dokumentti on tehty.

Onnea ja pettymyksiä on niin monenlaisia, että niitä on vaikea jopa mahdotonta hallita. Monet joutuvat lähtemään pakosalle ja onni voi kohdata, jos pakomatkan päätteeksi saapuu ystävällismieliseen maahan, josta saa turvapaikan.

Lienee ihan parasta, kun voi iloita pienistäkin asioista ja pitää yllä iloista ja nauravaista ilmettä, ettei sydän märkänisi.

Virtavika

Soitin illalla jonnekin ja kas kummaa, kun akusta loppui kesken puhelun virta. Vein puhelimen seinässä olevaan laturiin ja työnsin liittimen huolella puhelimeen kiinni. Tänään aamulla irrotin kännnyn latauksesta ja pian siihen tulikin soitto lehtimyyjältä. Puhelu katkesi oikeastaan ihan onneksi, mutta ihmetytti, koska akku oli taas ihan tyhjä. En sitä sen enempää ajatellut vaan uudelleen lataukseen panin puhelimen. Ei tullut virtaa nytkään.

— Olisiko Nokialaisen akku kokonaan kaput, ei pitäisi olla, mutta ei ole virtaa!

Tutkin asiaa tarkemmin ja kas kummaa, eihän se laturi ollutkaan kiinni seinäpistokkeessa. Vaimo oli irrottanut laturin ja pannut tilalle itkuhälyttimen. Vika löytyi eikä se ollut puhelimessa eikä edes laturissa vaan ongelma johtui siitä kumman yleisestä inhimillisestä tekijästä.

— Vanne

Jospa alan nauramaan

Luin eräästä kirjasta miten hyödyllistä on opetella uudelleen nauramaan. Tuntuu kovin hassulta tällainen ajatus, mutta voi siinä olla jotakin järkeä, ja jos ei ole niin ei siinä ainakaan mitään menetä. Nauramista helpottaa, kun katselee jotakin humoristista elokuvaa tai olen huomannut nauravani ääneen, kun luen vitsikirjaa, tai muistelen jotakin vanhaa tarinaa. Tällä tempulla voi jokainen parantaa mielentilaansa ja nauramalla voi päästä eroon joskin fyysisestä ongelmasta.

Olen kahdesti osallistunut nauruterapeutti Vesa Karvisen kurssille, mutta autuaasti ne opit ovat päässeet unohtumaan. Nyt palautan nenkin kurssit mieleeni. Minulla on joitakin Vesa Karvisen julkaisuja, mutta en tiedä missä ne ovat?
Lapset nauravat paljon, mutta aikuiset, puhumattakaan meistä ikääntyneistä menetämme tämän oivan taidon. Miksi?
— Ei sitä tarvitse menettää, tai se on palautettava heti. Onneksi nauraminen on helpompaa kuin polkupyörällä ajo, ainakin se on turvallisempaa, vaikka joku voi katsoa ja ihmetellä joutavia nauravaa.
Naurua voi harjoitella aika kevyin perustein, siksi katson onko YuoTubessa Veskun naurava kulkuri kappaletta? Se on ainakin niin hersyvää naurua, että siitä saattaa olla ilo aloittaa. 

Naurava kulkuri

Lämpö

Niin saapuu syys

Kohinaa ja tohinaa

Ilmailumuseossa, de Havilland Vampire 

 Etsin tänään Tikkakoskelta tohinaa, ja olihan sitä jonkin verran. Ilmailumuseon parkkialueella oli vilttikirpputori ja -museossa avoimet ovat. Lastentavaraa se myyjillä oli pääasiassa ja ostimme Philipsin itkuhälyttimen parilla eurolla. Toimiva on se olen jo testannut ja huomenna siihen sitten pikku Viljami sanoo painavat sanansa. Toinen kirpputorilöytö oli ihan iskemätön Jussi Murtosaaren kirja "Hetkiä luonnossa". Olen tuhon kirjaan tutustunut sillä se on ollut parikin kertaa minulla kirjastosta lainassa. Nyt tämä täysin lukematon kirja maksoi 0,50€, niin ei sitä sinne voinut jättää. Voisin sen nyt myydä kympillä, mutta on se ihan mukava pitää itsellä. 


Kirpputorilla

Nämä jokavuotiset kylätapahtumat ovat kokeneet jonkinlaisen inflaation. Ei niissä ole oikein ohjelmaa. Pari viikkoa sitten Säynätsalopäivät olivat lähes pohjanoteeraus, sillä siellä oli aika tyhjää. Melko autio oli myös Vaajakosken kohinat. Ehkä niissä tapahtumissa pitäisi olla joku vetonaula, mutta jos se vaatii parinkympin lipun niin voi olla ettei sitä haluta maksaa. Tikkakoskella Ilmailumuseo on kiinnostava paikka, jossa olen kyllä käynyt niin useasti, ettei se minua kiinnosta, koska olen ne koneet kuvannut monta kertaa.  

Hellettä riittää sillä nyt on 26°, ellei jopa sitäkin enemmän. Sataa jo saisi, sillä koivut kellastuvat ja nurmikko palaa. En ole meidän pihan nurmea leikannut, enkä leikkaa ennen, kun tulee pari  kunnon sadetta. Sieniä ei ole koska ne ovat kuivuneet, joten maan madotkin potevat nälkää.

Ei käytetty Ferrari paljoa maksa!

Näin tämän auton kirpputorilla ja ajattelin ostaa sen. Vanhan auton hintapyyntö oli kova, siksi tarjosin vain puolet pyydetystä. Enemmittä neuvotteluitta piti kaivaa kuvetta. Pyyntihinta oli 10€, joten sain auton vitosella.

Kotona tarjosin autoa 6 vuotiaalle pojalle, joka totesi,
— Tämä ei ole Siku-auto, minä en leiki muilla, muita kuin Siku-autoilla!
Niin jäi Ferrari papalle ja olen toki iloinen kun voin sanoa omistavani tämän punaisen lelu-ferrarin.

Siku-auto

Kaunis elokuu 2015

Kesäinen elokuinen metsä tarjoaa lämpöä, mustikkaa, vattuja, kohta puolukkaakin ja sieniä on riittävästi. Kaikkea hyvää on loppukesällä luonnossa tarjolla..

Ei se Windows10. päivitys onnistunut pöytäkoneelle

Oli tarkoitus päivittää aamulla pöytäkone Windows10 versioon, mutta ei se sitten onnistunut. C: asemalla on vapaata tilaa noin 10Gt, joten ei ainakaan tilanpuutteen pitäisi olla kiusana. Päivitys
kuitenkin pysähtyy ja koneelle palautuu takaisin normaalisti toimiva Windows7.
Virheilmoitus "C1900101-20004" tulee ruutuun, mutta mitäs se sitten kertoo, ei juuri kummempaa.

Parin yrityksen jälkeen alkaa tuntua siltä, että vajaa viisi vuotta hyvin palvellut koneeni ei tarvitse uutta Windowsia. Toisaalta häiriö ei varmaan ole kovin vakava, mutta kun en tiedä miten siitä selöviäisin.
Ajattelin jo hetken lähteä hakemaan kaupasta Applen Imac 27” näytöllä, mutta on se minusta niin kallis kone, että alan katselemaan uutta PC-konetta, joka varmaan toimii kunnolla uuden kymppi käyttiksen kanssa.
---


20.08.2015 HP-kannettavaan koneeseen päivitys onnistui ilman mitään ongelmia. Nyt on opeteltava tämän uuden käyttöjärjestelmän logiikka, joka ei ole ilmeisesti kovin paljon 8.1 poikkeava, joten kyllä tämä tästä.
Linkki: Kaikkea voi sattua
.

Päivän kuvat

Perseidit

Nousin viime yönä kahdesti katsomaan pilviselle taivaalle. Se pilvivaippa oli sellainen, että ajattelin,

— nuku sinä poika vaan! Ei siellä niitä tähdenlentoja näkynyt.

On se vaan kumma kun taivaallisilla vankkureilla kierretään kaikkeutta ja sora kuormasta on perälauta auki. Sellainen mielikuva tuosta syntyy. Kivien tippuessa tyhjyyteen osa niistä ajautuu maan ilmakehään, missä ne näkyvät tähdenlentoina. Nuo vankkurit ajavat maan ohitse kerran vuoressa. Muulloinkin niitä huonosti kuormattuja kiviä tippuu, mutta silloin ne eivät osu maan ilmakehään.

Olisipa nyt ollut kirkas yö niin olisin koettanut joitakin kuvia ottaa. Trimmasin kameran jo illalla valmiiksi jalustalle, mutta ei sitä sitten tarvinnut, katselin vain makoisia, tosin aika jännittäviä unia.

Linkki: Iltalehti 

Viikon teema: RUOHONJUURITASOLLA

Jarrupalojen vaihto kenttäolosuhteissa.

Muutoksia tulollaan

On se väistämätön asia, että kesä loppuu syksyn saapuessa. Rastaat tulevat marjapensaisiin ja ainakin punaherukka häviää nopeasti jos niitä ei heti poimi. Läheisellä tiellä on autoja jonoksi saakka, kun loma-aikaan on ollut hyvin rauhallista. Huomisesta alkaen myös lapsia on liikenteessä, kun koulut alkavat. Kaikki nämä ovat merkkejä vuodenajan vaihtuvuudesta.

Olen ollut PC-tietokoneen käyttäjä niin kauan, kun niitä on ollut. Dos ja Windowsin kaikkia perus versioita olen käyttänyt. Nyt olen varannut uuden kympin. Tietokoneeni alkaa olla siinä iässä, että kohta sen voisi vaihtaa uuteen. Pöytäkoneella on levyt täynnä, etenkin C: asema alkaa olla aivan liian tukossa. Pöytäkonetta vaihtaessa olen aina haikaillut Imacin perään, niin nytkin. Aina olen kuitenkin ostanut PC koneen sen edullisuuden vuoksi. Mitenkähän käy nyt. Houkuttaisi tuollainen 27" Retina näytöllä oleva malli, mutta 2500€ hinta tuntuu aika olevan aika paljon. Mitään erityistä kiirettä minulla ei ole uuden koneen ostamiseen ja pitäähän se uusin Windows10 ladata .

Huipulla

Yhä ylös yrittää...

Huipulla on yksi ylösnoussut ja toinen on sinne kiipeämässä

Pitkään puhuville

Skype on edelleen mainio sovellus, jolla voi soittaa maksutta muiden Skype käyttäjien puhelimiin ja muihin laitteisiin. Yllättävän vähän Skypellä on ollut varteenotettavia kilpailijoita, mutta sellainen saattaa olla Vider-sovellus jolla on jo maailmassa yli 500 miljoonaa käyttäjää.

Viderin voi ladata puhelimeen tai tietokoneeseen ja samalla on luotava oma Viber tili. Ohjelma tunnistaa kaikki omissa yhteystiedoissa olevat Viderin käyttäjät, eikä yhteystietoja tarvitse erikseen tuoda ohjelmaan. Viberillä voi lähettää myös ilmaisia tekstiviestejä. Viderissä käyttäjätunnuksena toimii oma puhelinnumero, siksi ohjelman käyttö kannattaa aloittaa omalla kännykällä.

Toistaiseksi en ole asentanut Viberiä vielä muille laitteille, koska vasta kahdella kontaktillani on sama sovellus käytössä. En ole myöskään vielä soittanut tällä sovelluksella yhtään puhelua, mutta uskon tämän olevan yleistyessään hyvinkin Skypen veroinen sovellus.

http://www.mbnet.fi/artikkeli/ajankohtaiset/testissamme_skype_viber_line_google_ja_fb_loysimme_parhaan

Teknologiaa

Rallikatu avataan tänään, joten Jyväskylässä on melkoinen kansanvaellus tässä viikonlopussa.

Nokia julkisti uuden pyöreän Ozon, joka kuvaa videota ja nauhoittaa ääntä kolmiulotteisesti kaikkialta ympäriltään. Myös Ozon kuvaama ääni on kolmiulotteista. Laite on soveltuu erityisesti TV- tuotantoon. Se voisi olla kätevä vaikka jääkiekkolähetyksissä ja miksi ei jossakin Big Brother kaltaisissa tuotannoissa. Tämä uusi malli on noin 10 000 euron härpäke, josta varmaan siitä kehitetään myös kuluttajan kukkarolle sopivia versioita. 
Ilmeisesti laser 3D TV-kuvakin on tulollaan, sillä sitäkin tämä kamera saattaa palvella.

Huomenna julkistetaan Windows 10, joten uutta tulee kaiken aikaa. Uusia älypuhelimia on myös tulossa ja saattaa olla, että kohtapuoliin älypuhelin voi korvata vaikka pöytätietokoneen, kun tietojen tallennus tapahtuu pilvipalveluihin. Kotikäytössä pienen pieni tietokoneyksikkö liitetään 27” ful hd näyttöön tai 3D laserkuvaa toistavaan paneeliin. Työpöytäkäytössä on tietenkin mukana langaton näppis. Kun vielä nuo langattomat verkot menevät joitakin sukupolvia eteenpäin voi reaalikuvaa olla nähtävissä lähes mistä vain. 

Monia uusia liiketoimintoja voidaan jo nyt suunnitella tulevaisuuden teknologian varaan. Tällainen Ozon kaltainen kamera voi valvoa sairaaloita ja vanhustentaloja lastenkoteja ym. kaiken aikaa, eikä kallispalkkaisia ihmisiä juurikaan tarvita, kuin pitämään älykäs tekniikka toimintakunnossa.

Kiiltävä

Sauvasekoittaja

Tuo pieni keittiökone taitaa olla enemmän minun käytössäni, kuin mitä se on vaimon työkaluvalikoimissa. Sauvasekoitin on mielestäni kätevä, mutta ei se kovin kestävä ole. Tasaisin väliajoin niitä vikaantuu, eikä mikään niistä ole meillä kestänyt juurikaan 5 vuotta. Bamix oli aikoinaan pitkään, mutta se särkyi kun sekoitusastiassa oli teräslusikka. Se ei ollut laitteen vika vaan käyttäjä oli huolimaton. Nyt on kaksi viimeistä särkynyt, toisesta loppui sekoitin osan istukka ja vaikka moottori kuinka huusi ei sekoitusterä pyöri. Tänään irtosi sitten toisesta laitteesta sekoitusosan laakeri.

Huomenna olisi tarkoitus ostaa taas uusi. Netistä olen niitä katsellut ja ihmetellyt kun hinnat vaihtelevat 20 – 200 euroon. Varmaan hinta ja laatu kulkevat käsikädessä, ja se vaikuttanee siltä, etten nytkään osta hyvää ja kallista, vaan siitä hintahaitarin alapäästä. Reilusti alle satasen hinnasta yritän sopivan löytää. Metallinen alaosa olisi varmaan hyvä ja toinen ratkaiseva asia on se, miten sekoitin liittyy moottoriin. Jos moottoripään istukka on muovia, siinä on todennäköisesti heikko kohta. Eräs asia jonka huomioin on se että emme tarvitse niitä kuppeja ja myllyjä, joita on useissa laitteissa mukana.

Päivitys 29.07.2015 Uusi laite on käytössä ((Braun MQ 300) hinta 20€)

Kesä

Kesä on aina lyhyt, mutta tänä vuonna kesä ei alkanut vielä heinäkuussa!

Kuva on yhteistyön tulos

Perhonen ei pitkään poseeraa!

Verkossa

Tuomenkehrääjäkoilla on aikaa verkottaa vaikka koko puu!

Odotan huomista

Auton jakohihnalla tuli vuodet täyteen, vaikka kilometrejä olikin niukasti niin vein auton jakohihnan vaihtoon. Ajettuani muutaman sata kilometriä alkoi jakopuoli ääntelemään rumasti, joten vein samaan korjaamoon. Laturin vapaakytkin on nyt kuulemma vaihdettava. 

Auto on ollut korjaamossa reilun viikon ja tänään sen piti tulla kuntoon. Olisi voinut tullakin, mutta olivat saaneet sopimattoman osan. Nyt on oikea osa tilattuna ja se saapunee korjaamolle huomenna. Toivottavasti auto tulee huomenna ajokuntoon, mutta mistä sen tietää.

Onkohan sittenkin niin, että merkkikorjaamoissa auton kunnostaminen onnistuu varmemmin, sillä nyt tulee vähän epämääräisiä kokemuksia ns. luotettavasta korjaamosta.

Päivitys 21.07
Tänään tuli oikea osa ja auto saatiin kuntoon. Oikeastaan kaikki meni hyvin, ellei ota huomioon aikaa joka kului auton korjaamolla seisomiseen. Muuten palvelusta ja hinnoittelusta ei ole mitään negatiivista sanottavaa, sillä kesälomaaikaan saattaa tällisia viivästymisiä sattua. 

Päivän kuva

Päivänlilja

On paljon helpompaa kuvata kukkia omassa pihassa, kuin perhosia heinikossa

Vauhdissa

Kuva

Olisi melko turhauttavaa katsella ympäristöä ilman kameraa

Oranssi

Koleana ja sateisena kesänä vene on parhainpäin nurinpäin!

Eilen Hollolassa

Pyhäniemen kartano Hollola

Pitkään matkaan on parasta lähteä ajoissa. Näin teimme eilen, kun olimme menossa syntymäpäivien viettoon Hollolaan. Olimme etuajassa, eikä viitsitty vielä ajaa juhlatalon pihaan. Lähellä oli Pyhäniemen kartano, jonka parkkiin pysähdyimme ja kävelimme kartanon mäelle. Siellä oli ystävällinen vastaanotto, sillä meidät pyydettiin sisään tutustumaan taidenäyttelyyn. 

Heillä oli häätilaisuuden valmistelut, eikä nyt myyty sisäänpääsylippuja. Meillä oli aikaa vain vajaa tunti, jossa ajassa ei paljoa ehtinyt pysähtyä, mutta nopea kävely Outi Heiskasen ym. taidetta vilkaisten. Jossain toisessa yhteydessä pitää tutustua komeaan kartanoon oikein riittävän ajan kanssa.

Petäjäveden takomarkkinat 9 - 12.07.2015

Kyläsepän alueelle oli tänään perjantaina kertynyt runsas joukko seppien puuhia seuraamaan. Punahehkuisesta raudasta syntyy melkein mitä vain, kun on taitava takoja asialla. Taontatuotteita oli myös myynnissä korusta suurempii työkaluihin saakka

Sepillä on jokaisella oma pajansa, jossa hienoja esineitä
valmistui asiasta kiinnostuniden silmien edessä

— Setä, mitä sä siitä teet?
Rautainen koru tästä on tulossa,
vastasi seppä lapsille.

Tässä raudoitetaan vanhaa hevosen rekeä, jolloin siiitä kehkeytyy varmaan uuttakin parempi.

Sateen jälkeen

Sadasosasekuntien hetket koostavat tarinan elämän retkistä.

Laukassa

Joskus voi metsässä tavata villieläimiä, jotka pinkaisevat nopeasti pakosalle. Ei siinä ehdi hidas kuvaaja kaivaa edes kameraa repusta. Tänään kohtasin tämän kuvan laukkaavan tumman vanhuksen, jolla ei ollut kiirettä minnekään. Sitä voi kuvata ihan rauhassa kaikista kuvakulmista, eikä kuvaamista säikkynyt.

Heinäkuu

Tänään taas sataa

Levossa on hyvä olla

Joutilaana aamupäivänä rannalla kävelin
harmittelematta ajan hukkaa,
sillä miten voisi aika valua hiekkaan?
Kulkiessani minä kohtasin joen rannan monia kukkia
sekä lähes kesyjä pullasorsia.

Halsvuori

Halsvuori on Jyväskylän ja Laukaan rajoilla sijaitseva luonnon nähtävyys. Noin 300 vuotta sitten siellä on ollut hopean louhintaa, josta on vieläkin joitakin merkkejä nähtävissä. Vuoren kallio seinässä on myös ikivanhoja kalliomaalauksia, joita ei asiaan perehtymätön oikein edes löydä. Paikka on myös kalliokiipeilijöiden suosima seinämä. Tällaisia ei ainakaan lähialueilla muita taida löytyä. Eilen kun kun kävimme siellä, oli kiipeilemässä Oulusta tullut pariskunta. Ketterästi taitava kiipeilijä tavoitti korkean seinämän. Korkeimmasta kohdasta kiipeilyseinämää on ilmeisesti noin 40 metriä.

Auroraperhonen

Tänä vuonna saimme odottaa helteitä todella pitkään. Tänään sitä on siitten saatu, sillä oma mittari näyttää 28°. On se ihan riittävästi. Alkukesänä en juurikaan ole tavannut perhosia, joskaan en ole kovin aktiivisesti niitä hakenutkaan. Tänään lenkkipolulla lenteli tämä helposti lähestyttävä Aurora. Yhden toisenkin perhosen näin, mutta se ei ollut halukas kuvattavaksi.
Jos haluaa kuvata perhosia on mentävä, jonnekin heinäpellon laitaan, mutta on hyvä pitää paita hikisen selän suojana.

Juhannusruusu

Makroviikot

Hyönteishotelli

Totta on vaikka ei oikein uskoisi, että kesäkuu päättyy jo tänään. Kreikka ei maksa velkojaan ja Fennovoimalla on viimeinen tilaisuus osoittaa, että atomivoimalan rahoitus täyttää 60% kotimaisuusasteen. Maailmalla on monenlaista myllerrystä ja suurta epävarmuutta tulevaisuudesta. On vain toivottava parasta, eikä aina vain pelätä pahinta.
…

Kuvaajana olen katsellut puskien kimalaisia ja muita öttiäisiä, joita ei ole näkynyt ainakaan meidän pihassa. Näyttää, että pöntössä pesivä kirjosieppo on myös ongelmissa etsiessään ruokaa poikasilleen. Onko hyönteiset kadonneet ihan oikeasti, vai onko vain tämän kesäkuun koleus tilapäinen harmi.
Katselin äsken Sonja Lummen puutarha ohjelman, jossa hän esitteli ”hyönteishotelleja”, joita voi viritellä omalle pihalle. Onhan siinä ideaa ja ainakin se antaisi luonnon seuraajalle mielenkiintoista puuhatelua. Voisi sitten joitakin saada makroiltua. Taidan tästä käydä katsomassa olisiko autotallissa, joitakin aineksia hotellin rakentamista varten.

Kokeilin viime kesänä huonolla menestyksellä perhosbaaria, mutta jostain syystä en huomannut siinä suurta asiakastungosta. Nyt sitten on hyönteishotellin vuoro.

Klikkaa Linkki auki; http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/hyonteishotellin-valmistusohje/

Sääkuva

Jyväskylä 28.06.2015

Luonnonkasvit ja yrtit

Kasvien seuranta kiinnostaa minua, mutta miksi olen niistä kiinnostunut, sitä en tiedä. Ehkä se innostus lähti siitä kun opistossa oli pakko kerätä ja prässätä 200 luonnonkasvia, jonka jälkeen ne oli tentittävä.  Tunnistan paljon kasveja vieläkin ja muistan niiden latinankielisiä nimiä melko paljon.

Tänään piipahdin kirjastolla vaihtamassa lukemani kirjat lukemattomiin. Siinä heti sisään mennessä on kirjaston poistohylly, josta heti huomasin "Toivo Rautavaaran terveyskasvikirjan". Minulla on ollut tuo kirja lainassa, mutta se on sellainen hakuteos, joka pitää olla omassa hyllyssä, ja nyt se on. Yhden euron hinta ei hirvittänyt maksaa kirjasta, jota ei tarvitse palauttaa. Tiedän lähes varmasti, että kirjasta löytyy minua kiinnostavaa tietoa. On minulla ennestäänkin muutamia Rautavaaran kirjoja, mutta ei tätä.

Nyt on oikea vuoden aika kerätä yrttikasveja ja kuivata niitä. Ainakin nokkosta ja liperistikkaa, mustaherukan- ja tyrnin lehtiä ym. Kuivattu tavara säilyy ainakin vuoden, jopa kaksikin, mutta eipä niitä juuri ylivuotiksiksi kannattaisi päästää. Kuitenkin jossakin kaapin perillä on vanhempaakin yrttiä, joka kyllä joutaisi heittää mäkeen. Vaikka näitä taloudessa käytetään, niin se määrä on kuitenkin melko pieni, mitä niitä vuodessa kuluu.

Voikukka on hyvä mauste. Olen joskus kerännyt sen lehtiä, jota olen suolannut. Vajaan viikon suolauksen jälkeen ne voi kuivata ja sitten hienontaa, jolloin tuloksena on vaikka pöytäsuolaksi kelpaava mauste.

Vain miedosti tuoksuva

Alppiruusu

Oma puutarha tuottaa ainakin iloa

Kotipuutarhurin tulee luottaa moniin asioihin aloittaessaan keväällä maan muokkauksen. Kasvukauden säiden tulisi olla suosiolliset, valoa, lämpöä ja kosteutta sekä kasvuvoimaa sopivassa suhteessa. Siemenien pitää olla itäviä ja taimien terhakoita. Maa on saatava muokatuksi ilmavaksi ja vapaaksi rikkakasveista. Kitkemistä ja hoitoa riittää kaiken kesän, jotta sijoitukselle tulisi työn ilon lisäksi muutakin tuottoa.

Pelkkä möyriminen kasvien kanssa on jo hyvä ilon aihe ja siinähän tulee ulkoilluksi. Joskus työssä saa sykkeen nousemaan, muutenkin kuin pelkästä harmista. Kaikkien muiden vastoinkäymisten lisäksi lämpimällä säällä on monenlaisia öttiäisiä, kirvoja toukkia ja etanoita kopa jäniksiäkin. Joukosta pitää pystyä erottamaan hyödylliset ja haitalliset oiliot. Hyötyä on tienkin pörräisistä, joita ilman kukkivien kasvien pölytys ei kunnolla tule hoidetuksi.

Ilmasto on muuttunut, ainakin niin sanotaan. Kesät ovat muuttuneet lämpimämmiksi ja sateisemmiksi. Tosin hallan vaara on edelleen olemassa. Myös uusia tuholaisia on ilmaantunut. Lehtokotilo on yksi kummajainen, jolla on ylivertainen ruokahalu. Omalla tontilla en niitä ole tavannut, mutta eilen näin ihmetyksen vallassa, kun iso lehtokotilo, jota myös Porvoon kotiloksi nimitetään. Niin tämä kuvaamani limanuljaska oli Kankaan tehtaan kahden metrin korkean verkkoaitaan kiinnitetyn pullopuutarhan ylimmän pullon pinnassa. Oliko se kiivennyt sinne omatoimisesti, vai jonkun ihmisen avustaman, sitä se ei kerro.

Kesä on nyt parhaimmillaan ja odotetaan hyvää puutarhavuotta. Alkukesän viileys on viivästyttänyt kasvukautta, kuitenkaan ei ole ollut halloja. Kimalaisia on vähän, joten marjasato voinee jäädä pieneksi hyvästä kukinnasta huolimatta. Kaikki on nyt kiinni heinäkuusta, mutta myös sadonkorjuukaudesta. Harrastajalle ei suuria voittoja tai tappiota tule, mutta maanviljelijän tulos on aina säiden armoilla.

—Lehtokotilo viihtyy kosteissa kasvillisuudessa ja etenkin pehmeälehtiset kasvit ovat sen herkkua. Ne voivat syödä päivässä jopa kolmasosan painostaan ja 100 kotiloa voi syödä kuukaudessa 2 kg kasveja. Kotilon tekemät vioitukset näkyvät reikinä lehdissä. Se kiipeilee taitavasti kookkaissa kasveissa ja pensaissa syöden kasvien lehtiä. Suomessa on laskettu joistakin esiintymistä jopa 500 yksilöä neliömetrillä. Aikuinen kotilo munii noin 40 munaa kahden viikon välein. Pitkä kuiva kausi voi pysäyttää munimisen.
Lähde Wikipedia

Varsiselleri/lehtiselleri

Varsiselleri on mainio maukas kasvis salaatteihin ym. ruuanlaittoon. Taitaa sisältää joitakin hyviä aineita ja entsyymejä. Ainakin sen tuoksu on raikas ja maku mielenkiintoinen.

Usein sitä ostetaan. Kerran löysin sattumoisin netistä vinkin, miten varsisellerin tyven voi hyödyntää. Leikkaa noin 3 sentin pala ja laita se juomalasiin jossa on pohjalla noin 1 sentti vettä. Siitä lähtee kasvamaan uusi selleri, jonka voi n. kahden viikon päästä istuttaa ruukkuun ja taimen saa viedä myöhemmin kukkapenkkiin.

Lehtiselleri vaatii pitkän kasvuajan, joten kehittyneen taimen voi istuttaa vasta lämpimien säiden saavuttua ulkotiloihin. Normaalisti siemenet kylvetään taimikasvatukseen soveltuvalle alustalle jo helmi-maaliskuussa, taimien istuttaminen ulos jätetään kesäkuulle.

Lehtiselleri tarvitsee kastelua ja ravinteikkaan, kuohkean ja multavan maan, ja sen kasvuaika on noin 200 päivää.

Tällainen pikku kokeilu on mielenkiintoista vaikka ei siitä mitään todellista hyötyä olisikaan. Kaikkea on mukava kokeilla ja seuraan, miten kloonatun sellerin kasvu edistyy ulkona.

Vaarallista tai täysin vaaratonta?

Avasin aamulla radion, jota puoliunessa kuuntelin. Sosiaalinen media, taas on joku tehnyt siitä kirjan. Niitä on paljon, lukemattomia kirjoja, monia olen selaillut. Jotkut tekevät (FB) tai muissa jotain ajattelematon, hölmöä. Yksi esimerkki on kansanedustaja,  jonka intiimit viestit vuodettiin julkisiksi. Kiistatta ”some” voi olla vaaran paikka, jos sitä käyttää ajattelemattomasti.

Onko Facebookissa sitten tarvetta viestitellä seksistisesti, ehkä joillakin vain on. Luulisi, että pelkkä puhelinsoitto olisi turvallisempaa, vaikka toki vastaanottaja voi senkin tallentaa. Olisiko parempi olla ja asua mustassa maakellarissa, jonne eivät radioaallot yllä, jota internetin kaistat eivät saavuta? 

Viestintä on paljolti luottamus kysymys, sillä viestin vastaanottaja voi aina pettää jakaen sitä eteenpäin. Järki on hyvä apu, joten ei ihan kaikkea pidä julkistaa mistä unta näkee.

Sosiaalisessa mediassa on hyvä olla varovainen, koska siellä on riskejä ja vaaratekijöitä. Joku voi kaapata koko identiteetin. Kuvat voidaan käyttää joidenkin teosten osaraaka-aineistona. Minulta on pyydetty yhdestä kuvasta oikeutta käyttää sitä maalauksen aiheena. Annoin luvan, jos saan valokuvan siitä maalauksesta. En tiedä onko kuvaa käytetty, sillä mitään ei ole kuulunut tuosta asiasta sen kysymyksen jälkeen.

 Pidän Facebookista ja kirjoitan blogeja. Tuntusi hölmöltä kirjoitella ja tallentaa ne tietokoneen kovalevylle, jonne ne itsekin unohtaisin. Jotenkin mukavasti ruokkii itsetuntoa, kun annan mahdollisuuden muillekin lukea ajatuksiani. Minulla ei kyllä ole sellaisia ajatuksia, joilla haluaisin tai voisin loukata kansanryhmiä tai yksityisiä ihmisiä. Some antaa minulle paljon motivaatiota amatöörivalokuvaajana ja harrastajakirjoittajana. Näin minä olen sen ajatellut.

Luen innostavia blogeja seuraan Pinterestiä ym. Luen painettua Some aiheista kirjallisuutta, oppikirjoja ja pyrin innostamaan myös muita ikääntyneitä netin vastuulliseen käyttöön. Luovuutta on hyvä kehittää, nyt juuri, sillä muuten se on kohta myöhäistä. Kaikkialta löytyy uusia ideoita, kuten nyt, kun sattumoisin kuuntelin Yle puheen aamuohjelmaa. Ilman sitä en kirjoittaisi tästä aiheesta.

Kaikkialla puhutaan, miten ihmisen tulee olla aktiivinen ja istumista pitäisi välttää. Olisi hyvä jos olisi; tai oppisi kirjoittamaan seisaaltaan, tai katsomaan telkkaria ulkona kävellessä. On se mahdollista teoriassa, mutta käytännössä paljon mukavampaa istuen. Ajankäyttöä kannattaa myös ajatella, sillä ajatella voi missä asennossa tahansa. Usein minä ajattelen nukkuessani.

Mäyräkoiria kassajonossa

Jyväskylän Seppälään rakennetaan entistä suurempaa markettia

Marketit varmaan toivoisivat, että jokaisena viikonloppuna olisi jokin juhlapäivä, joulu tai juhannus. Parkkipaikka oli täysi ja marketin käytävillä oli ruuhkaa, etteivät kärryt meinaa päästä toisiaan ohittamaan. Näytti että ihmisillä oli jonnekin kiire, niin vimmalla he mättivät ruoka-aineita, jo täysiin kärryihinsä.

Kala- ym. palvelutiski oli ainut jossa vallitsi hyvä järjestys, numerolippujen ansiosta. Suomalainen osaa odottaa vuoroaan, kun tietää, että kyllä se minäkin pääsen, kunhan nuo hätäisemmät ensinnä. Vaikka noita hintoja on halpuutettu, näytti siltä, ettei kukaan hinnan perään katsonut.

Juhannuksen ajalta puuttuu sellainen artikkeli, kuin joulukinkku on jouluaikaan, ellei se sitten ole grillimakkara. Makkaroista ei näyttänyt monikaan ihan hirveän kiinnostunut olevan, mutta juomaosastolta siirtyivät "mäyräkoirat" poikineen kassajonoon.

Sen verran minäkin siellä juomapuolella kävin että ostin litran Tuoppi kotikalja mallastiivistettä, tosin vasta kotona huomasin, että sokeri puuttuu kaapista kokonaan, joten on vielä uudelleen mentävä kauppaan hakemaan kilo sokeria, että saan raittiiden juhannusjuoman käymään♥

Riippuva puutarha

Kävelin tänään katsomassa, jos puutarhamyymässä olisi edullisia kukka amppeleita. Kyllä minä vähän pettynyt olin kun hinta oli 13,50 ja jotkut siitäkin kalliimpia. En ostanut!

Kuljin sitten Kankaan tehdasalueen taitse Torujokilaakson luontopolulle ja siinä matkalla ihmettelin, kun jo kauas näkyi kirjavana loistava verkkoaidanpätkä. Siinä oli auki leikattu pullo poikineen. Pullot oli maalattu koreaksi ja niihin on istutettu, joihinkin ehkä kylvetty, jotakin lamoavaa kasvullisuutta. Hyvä ja hauska idea. Mitenkähän kasvit noissa sitten viihtyvät, kun multamäärä on aika pieni. On niitä varmaan kasteltava, sillä eihän nyt sentään voi olettaa, että pelkkä sadevesi ne kastelisi. Vaikuttaa työläältä, kun osa noista pulloista on aika korkeallakin.

Luontopolkua kävellessä mietin, jos tuommoista voisi soveltaa omassa pihassa. Miksi ei voisi, jos saisi vaimon siihen suostumaan? Saattaisi löytyä joku pullo ja muita muovitörppöjä. Olisi siinä naapurillakin kummastelemista, jos vaikka koivun ala oksiin virittelisi. Pitäisi sitten ostaa, joitakin taimia, tai saattaa niitä olla ihan itselläkin. Tuskin noin räikeillä väreillä maalaisin, mutta joku himmeä vihreä askartelumaali saattaa olla sekin valmiina autotallissa.

Tuumasta toimeen kuuluu, vanha sanonta. Nyt sitten vain hakemaan niitä kannuja, sillä onhan sitä hassumpaakin tullut kokeiltua.