Minulla on tapana ottaa useimmiten jokin teema lähtiessäni luontoon. Näin syksyllä se on usein ollut sienien keruu samalla kun samoilen metsässä. Joskus vain katselen ja valokuvaan luonnonkasveja. Mielestäni valittu teema yhdistää sopivasti liikunnan johonkin muuhun mielekkääseen harrastukseen. Luonnonkasvit ovat minulle aika tuttuja jo 1960 luvun opiskeluajoista lähtien, mutta kertausta aina tarvitaan. Tämä Jussi Viitalan kirja on erityisen hyvä opus kertauksen suorittamiseen. Siitä huomaa, miten paljon on sittenkin tuntemattomia kasveja. Monet heinät ja sarat ovat jääneet minulle tuntemattomiksi.
Kirjan kirjoittaja on kulkenut luonnossa tehden hanaintoja kahden koiran kanssa. Minulle heräsi ajatus mahdollisesta koiran hankinnasta, sillä olisihan koira motivoitunut liikkuja ja luonnon tarkkailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti