keskiviikko 22. syyskuuta 2010

—Asenne ratkaisee

Loppuuko ilonpito siksi, kun ihminen vanhenee? Entä jos, vanhenemme siksi, ettemme enää iloitse ja naura.
Herkkutatti
Painon lisääntymisen katkaiseminen on sinällään jo hyvä asia, jonka äkkiä huomaa omassa olotilassa. Enää ei väsytä, vaikka lyhyt siesta tekee edelleen hyvää. Yöuni on parempaa ja unien sisältökin on muuttunut levollisemmaksi. Päivittäiseen liikuntaan eläkemiehellä on aikaa, kun sellaisen hetken varaa päiväohjelmaan. Elimistö tuntuu tottuvan uutteen rytmiin. Tämä kaikki on minulle entuudestaan tuttua, mutta en vain ole kokonaan poisoppinut noita turmiollisia tapoja.

Mielestäni en ole kuitenkaan millään laihdutuskuurilla, mutta syön vähemmän ja liikun enemmän, mitä tein silloin kun paino oli nousukierteessä. En myöskään laske kaloreita, mutta pyrin syömään vähäkalorisempaa runsaskuituista, ja punnitsen kaiken syömäni ruuan. Ehkä suurin muutos on, että vältän mahdollisuuksien mukaan paljon hiilihydraattia sisältäviä ruokia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti