Museotavaraa

En minä kovin suuresti filmikuvausaikaa haikaile, vaikka on sillä ollut oma viehätyksensä ja filmikameroita ja muutakin kaulustoa on kaapeissa. Nikonin F4 varusteineen lienee niistä kallein laite, jota en ole käyttänyt reiluun kahteenkymmeneen vuoteen. Nikon kameroita on myös muita, sillä minulla on F500 ja F800 sekä F60 kamerat. Myös muutama filmipokkari on olemassa. Ei niille osaa mitään tehdä, vaikka on myös filmeja pakastimessa, kuin pahan päivän varalle. On myös metrifilmin purkituslaite ja kehityspurkkeja. Vanhaa valokuvauspaperia on kaapissa ja tietenkin myös Opemus suurennuskone varusteineen.

Tulee vain nostalgisia ajatuksia mieleen, kun muistelen miten pimeässä huoneen punavalossa seurasin miten kuva ilmeistyi kehittessä olevalle paperille. On tämä digi-aika sentään paljon vaivattomanpaa, kun kuvan saa kamerasta tietokoneen näytölle muutamissa sekunneissa. Silti, se tieto ja taito vuosikymmenten takaa on arvokas asia, jota nykypäivän nuorella digitaalisella kuvaajalla ei ole. Ehkä se on tarpeetonta tietoa, mutta on se jotenkin hyvä, kun tietoa on olemassa, koska ainakin osittain se pätee tämän päivän valokuvaukseen. 

Onneksi vanhat Nikon objektiivit ovat ”täysin” hyödynnettävissä D-sarjan Nikoneissa. Valtaosa vanhoista laitteista on menettänyt kaiken arvonsa, sillä niillä ei ole enää käyttöä. Harmittaa, kun minulla on myös kaksi kallista valotusmittaria, joita voisi käyttää, mutta kun se ei ole tarpeen, sillä erillisellä mittarilla mitatuista valotusarvoista ole juurikaan hyötyä digikuvauksessa.