perjantai 31. joulukuuta 2010

Huu-haata, mutta osa voi olla tottakin

Eduskuntavaalit antavat talveen vipinää, ei muuten, mutta lehdet ja ja telkkari kertovat vaalitaistelusta monia mielenkiintoisia asioita. Suurin vaalivoittaja on varmaan, kuten aina ennenkin "Nukkuvien puolue” ja tietenkin Perussuomalaiset saavat joitakin lisäpaikkoja eduskuntaan, mutta eivät veret seisauttavaa vaalivoittoa, mitä gallupit ennustavat, sitä ei kuitenkaan tule. Suuret puolueet pitävät edelleen pintansa, jopa nykyinen pääministeripuolue saattaa säilyttää paikkansa.
Yleinen rauhattomuus jatkuu, jopa lisääntyy maailmassa, sen aiheuttavat epävarma talouskehitys ja kasvava väestön liikkuminen. Erilaisia pieniä terrori-iskuja tapahtunee myös Pohjois- Euroopassa
Ilmasto lämpenee edelleen, sen ääri-ilmiöt ovat tavallisia. Myrskyää, sataa, on hellettä ja kuivuutta ja pakkasia. Kaikkea mitä on ennenkin ollut, mutta sittenkin maapallolla vuoden keskilämpötila nousee hitaasti.
Talous:
Suomen valittavan uuden eduskunnan tärkein tehtävä olisi panna ”rosvot linnaan” ja kitkeä harmaatalous. Kansa ei enää hyväksy, että yhteisestä kansantalouden kassasta varastetaan miljardi tolkulla. Koko kansan pitää maksaa verot eduskunnan säätämien lakien puitteissa, joten erilaiset ”siipiveikot” joutuvat ahtaalle.
Omassa elämässä on elettävä säästeliäästi, sillä energialasku kasvaa voimakkaasti. Arvonlisävero korottaa myös elämisen kustannuksia luvattoman paljon. Auton käyttöä on syytä edelleen vähentää. Panen jopa harkintaan, jos poistaisin marraskuun alusta alkaen auton käytöstä ja annan seisoa se koko seuraavan talvikauden.
Harrastuksiin ei ole syytä tehdä muutoksia. Luen vähintään yhden kirjan viikossa, kuten olen tottunut tekemään. Valokuvaan jotakin lähes vuoden jokaisena päivänä, mutta uusia laitteita en tunne tarvitsevani eikä kameroita tarvitse ensi vuonna uusia, ellei nyt sitten jotakin kalustoa yllättäen hajoa.
Blogien seurailua jatkan ja kirjoitan jotakin jonnekin joka päivä.
Kuulolla
Kameramerkki on Nikon, auto ja konjakki ovat ranskalaista valmistetta, sinappi on turkulainen. Puoluekantaani en vaihda, enkä eroa kirkosta.
Posted by Picasa

torstai 30. joulukuuta 2010

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Perinteistä lipsuen

Joulu on niin perinteinen juhla, että niistä poikkeaminen tuo mukanaan lähes syntisen olon. Perinteistä voi tietenkin poiketa, sillä se saattaa jopa virkistää mieltä, tai sitten ei. Sääntöjen rikkomisessa on kuitenkin aina mukana myös ripaus luovuutta.

Joulupukki kulkee vuosittain vain Jouluaattoiltana, mutta meidän perhekunnalle aaton käynti ei nyt sopinut, koska vietimme aattoillan ihan kahdestaan Mummon kanssa. Joulupäivänä oli pojan perhe paikalla, joten tilasimme paluumatkalla etelästä takaisin Korvatunturille menossa olevan Joulupukin. Hyvin se sopi pukille, kun ukon ei tarvinnut käydä kaikkien maailman lapsien luona yhtä aikaa. Joulupäivän iltainen pukin tulo oli ihan yhtä mielenkiintoista, mitä se olisi ollut aattonakin. On se vain niin että lapsen mielenkiinto kohdistuu enemmän lahjoikin, kuin vanhaan Joulupukkiin.
Lahjat kiinnostavat lasta enemmän, kuin vanha Joulupukki
Joulukuusen kohdalla olemme tehneet suuren perinnerikkomuksen, kun vuosia sitten hankimme muovisen joulukuusen. Tuomaan päivänä on kätevää ottaa ullakolta laatikko, johon ”kuusi” on pakattu ja siinä samassa laatikossa ovat kaikki mitä koristeluun tarvitaan. Sähkökynttilät ja muut killukkeet. Ei tarvitse papan mennä lumiseen metsään tai rahdata auton katolla torilta ostettua kuusipuuta. Ekologinenkin tuo muovikuusi on myös, sillä se kestää vuodesta toiseen ja on niin kaunis. Hämäristä valokuvistakaan sitä on vaikea erottaa oikeasta kuusipuusta. Ei myöskään tule neulasia lattialle eikä joulun jälkeen roskikseen kuusenraatoa.

Ruokien suhteen meillä noudatetaan perinteitä eikä osteta mitään ”Äitien tekemiä” laatikoita tms. Ruuat ja rosollit tehdään itse hyvistä raaka-aineista. Joulukala suolataan itse, mutta kinkku sen pitää olla suomalaista harmaasuolattua.

Jouluaattoiltana katsoimme Mikko Niskasen elokuvan ”Elämän vonkamies” ja ja Jouluiltana ”Nuoruuteni savotat”. Ovat nuo Kalle Päätalon elämänvaiheet olleet sellaisia, että niitä katsoo oikein mielellään, eikä pitkän elokuvan aikana tullut kiusaustakaan torkahtaa. Jotenkin tuttua tarinaa on tuo vanhanajan elämän- ja työtapojen kuvaus.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

maanantai 20. joulukuuta 2010

Juonekas kirja

En ollut kuullut enkä lukenut Unto Katajamäki nimisestä kirjailijasta mitään, mutta jotenkin hänen kirjansa Vainaja verkossa tarttui kirjastossa minun käteeni. Ihan kiva dekkari tämä hänen kolmas kirjansa olikin. Jotenkin ympäristöön liittyvät asiat kiinnostavat ja vesien likaantuminen ja kunnallispoliittiset asiat ovat sellaisia asioita, joista helposti syntyy salaperäisiä kiemuraisia juonia kirjaan.
Tällaisessa viihteeksi tarkoitetussa kirjassa on myös aina mukana faktatietoa, joten kaikkia kirjoja voi jollakin tavalla pitää myös tietokirjoina vaikka tarina on muuten pelkkää puppua. Pitää katsella milloin lainaan seuraavan kirjan tältä kirjoittajalta.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Vaikuttaa tonttuilulta

Miten näitä Suomen valtion asioita oikein mahdetaan hoitaa? Entistä enemmän epäilys herää, kun noista USB-kovalevyistä aletaan veronluonteisesti kerätä hyvitystä muusikoille. Minulla on tarve hankkia kovalevy, mutta en ole musiikkia aikonut sille kovalevylle tallentaa. Yleensäkään minulle riittää musiikki, joka kuuntelen radiosta tai levyiltä. Omia valokuvia tosin on paljon kovalevyillä ja muutakin tietoa. Joitakin itse kuvattuja videoita on myös, mutta eihän se oikeuta viihdetaiteilijoita rahastamaan minun omien tuotoksieni tallennuksesta. Toivottavasti saan Joulupukilta uuden levyn. Onneksi koneen sisällä on yksi vapaa levypaikka, joten siitähän ei kai tarvitse Wallinin lunnaita maksaa? Ei silti ettenkö voisi antaa kympin kolehtiin, jos jonkun viihdetaiteilijan Jouluilo siitä paranisi.
Klikkaa ja KUUNTELE

lauantai 18. joulukuuta 2010

Mielenrauhaa ja Hyvää tahtoa kaikille

Mikä semmoinen asia kuin mielenrauha oikein on? Rauhan vastakohtana on totuttu pitämään sotatilaa tai vastaavaa vakavaa myllerrystä, jolloin mieli on häiriintynyt ja ihminen tekee mitä vain selvitäkseen. Kaikilla ei näin ollen ole mielenrauhaa, sen voi päätellä esimerkiksi Tukholmassa tapahtuneesta itsemurhaiskusta. Ihmisen luonne on ollut aina jonkinlaisessa kaaoksessa tarkastellaan tunnettua aikaa vaikka miten kauas taaksepäin. Nykyihmisen kiire ja stressi kumoaa kiltteyden, vaikka Joulu on eräänlainen synonyymi kiltille. Kaikki me, niin lapset, kuin aikuisetkin pyrimme Jouluna osoittamaan läheisille miten kilttejä olemme. Annamme ja saamme lahjuksia, joilla kiltteyttä ostetaan taas seuraavaan Jouluun saakka. Kiltillä ja anteliaalla ihmisellä on myös hyvä mielenrauha, joten nautitaan Jouluilosta.

torstai 16. joulukuuta 2010

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Vuosikatsastus

Kulkuneuvon tulee aina olla katsastuskunnossa, sillä viallisella autolla liikkuminen on vaarallista ja edesvastuutonta. Sama missä autonsa katsastaa, mutta se onko ajan tasalla olevan leiman hinta alle 50 euroa vaiko satanen, sillä on paljon merkitystä. Vähän ajavalle autoilijalle katsastuksesta tulee jonkinasteinen riesa, jos ja kun vuotuinen ajomäärä jää alle 10 000 kilometrin. Jotenkin mittariin kertynyt ajomäärä tulisi huomioida, vaikka katsastusmaksussa, sillä eihän se ole sama katsastetaanko kulkuneuvo kymmenen- tai viidenkymmenentuhannen ajokilometrin välein. Jos taas autoon joutuu uusimaan niveliä tai jarrupaloja tms. voisi korjaamo tulostaa samalla sen katsastuksen todisteeksi tulevan rekisteriotteen. Jos taas korjaamo saisi katsastusoikeudesta uuden keinon rahastaa ei siitäkään mitään hyötyä ole, kuin niille korjaamoille.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Salmiakkikuvio

Pakkasessa


Kävellessäni lumisessa metsässä en tunne kiirettä vaan katselen puiden ja kivien muotoja. Välillä lumisilta kuusen oksilta tippuu paakku niskaan. Voisin välttää sellaiset paikat, mutta silloin saattaisi jäädä jotain näkemättä. Tiheässä metsässä ei ole vielä paljoa lunta, joten maastossa kävely ei ole vaikeaa. Sitten kun lunta on enemmän otan lumikengät, mutta vielä niitä ei tarvitse ja epätasaisessa vähälumisessa korvessa ne voisivat helposti särkyä. Eilen kulkemillani jäljillä on loikkinut jänis ja oravanjälkiä on kaikkialla. Vain harvoin metsän eläimiä liikkuu näköetäisyydellä, ei edes ainuttakaan lintua pomppinut lähipuissa. Varmaan ne ovat tällaisessa –20 C° pakkasessa, jossain lämpimässä piilopaikassa.


maanantai 13. joulukuuta 2010

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Pelottava alamäki

Alamäestä on jäänyt aika karmea muisto. Se oli talvella 1963, joka oli muuten ihan samanlainen talvi kuin nytkin. Pakkanen paukkui ja lunta oli reilusti yli saapasvarren. Olin silloin apupoikana tukkitraktorissa, jolla ajettiin puutavaraa Kullaalta Ahlströmin Pihlavan sahalle. Ajomatkaa oli reilut 50 km ja siinä sitten keltainen Deutz-40 veti linja-auton alustasta tehtyä peräkärryä, johon lastattiin vähintään 100 suurta sahatukkia. Tukit vinssattiin palstatien varteen ja kuormaan suoraan kannolta. Apupoika rämpi hangessa varppia vetäen ja kuski otti tukit kuormaan vanhan Mossen perästä tehdyn joutsalaismallisen nosturin avulla. Kuorma saatiin aamutuimaan päälle ja sitten baanalle ja Pihlavan sahalle. Perävaunussa oli huonoja renkaita ja monesti niitä pamahti ja apupoika sai tunkata raskaan kuorman, jotta saatiin vararengas paikoilleen.

Kerran sitten kävi niin, että ennen Poria olevassa loivassa, mutta pitkässä alamäessä kuskilla epäonnistui vaihtaminen, ja traktori kuormineen lähti rullaamaan vaihde vapaalla alamäkeä. Siinä mentiin kovaa ja Deutzin jousitetut etupyörät eivät juurikaan tiehen koskeneet. Kuljettaja sai kuitenkin pidettyä meidät tiellä. Lasku loppui ja traktori pysähtyi, nousimme tielle, kuskin polvet eivät pitäneet ja minä joka istuin kuljettajan takana olevalla kakkospenkillä olin myös kauhusta tönkkönä. —Se oli tuloa sanoi kuski ja arvuutteli, miten oli onnistunut pitämään traktorin tiellä. Pelkällä ohjausjarrujen hipaisuilla oli pitänyt raskaan lastin menosuuntaan suorassa. Jos se kuorma olisi mennyt klinkkuun ja ojaan ei sitä alamäkeä olisi kukaan muistelemassa.

lauantai 11. joulukuuta 2010

perjantai 10. joulukuuta 2010

Joulukukka

  Joulukukka on kohta parhaimmillaan, mutta saa nähdä kestääkö tämän loisto  Jouluun saakka vai lakastuuko ennen juhlapyhiä.

torstai 9. joulukuuta 2010

Tätä venhoa ei myrsky tai tulvavesi vie

Valokuvatorstai

Kuusi

Jokaisessa paikassa on jokin kuvaamisen aihe.
Valokuva on aina läsnä, jos on laite jolla sen ottaa.
Kuva tallentuu digikennolle,
kun valokuvaaja painaa sulkimen nappia.
Kuvan otosta ei jää luontoon merkkiä,
eikä molekyylisaastetta.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

tiistai 7. joulukuuta 2010

Pullasorsan tyylinäyte

Posted by Picasa

Metsässä

Metsä on monimuotoista luontoa, sillä ei ole kahta täsmälleen samanlaista kiveä, kantoa puuta tai oksaa. Saman polun varrella olevat näkymät eivät ole samannäköisiä tänään ja huomenna, siitä pitää huolen muuttava valaistus, pilvet ja auringon säteet. Aina näitä kohteita voi kuvata omaksi ilokseen, sillä kuva tuo aina jonkinlaisen visuaalisen tyydytyksen. Metsässä kulkemiseen antaa uutta sisältöä kun mukana on kamera jolla voi sitä muuttuvaa maisemaa tallentaa. Saattaa olla, että kevättalvelle pusikko raivataan tai tukkipuut kaadetaan, eikä koskaan enää ole sitä näkymää jonka tänään tallensin.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Itsenäisyyspäivänä

Suomen itsenäistymisestä on kulunut 93 vuotta. Onko se pitkä aika? Minusta hyvin lyhyt, koska olen itse elänyt tuosta ajasta enemmän kuin 2/3. Syntymäni aikaan ei itsenäisyys ollut itsestään selvä ja ilman kovia sotavuosia itsenäisyys olisi voinut mennä. Siitä että tilanne on näin lankeaa suuri kunnia sotiemme veteraaneille.
Uutta lunta

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Luonnollista liikkua luonnossa

Olen omaksunut päivittäisen lenkin, jonka yleensä olen kävellyt kevyenliikenteen väylillä tai metsäteillä. Tänä talvena katselin asuinympäristön karttaa ja sieltä löytyviä polkuja. Onhan niitä, mutta ei juurikaan kukaan ole tallannut niitä talvella. Nyt olen kävellyt noille poluille jäljet kerran päivässä, ja näyttää, että valmiiksi avatuille reiteille tulevat muutkin kulkijat. Siellä liikkuu koirien ulkoiluttajia ja metsän eläimiä, jänikset ketut ja peurat ovat ainakin käyttäneet noita lumeen tallattuja reittejä. Jotenkin mukavampaa on kulkea metsän suojassa, kuin tuulisilla ja liukkaaksi auratuilla väylillä. Jotenkin vaikuttaa, että vähempi matka polulla antaa vastaavan rasituksen ja valokuvaus on kiinnostavaa metsässä.

Joku hiihtäjä ja monet muutkin ovat kanssani eri mieltä, mutta sen heille suon, enkä ole kateellinen. Toki pitkän talven aikana minunkin mielipiteeni varmasti vaihtelee ja joinakin päivinä otan lumikengät tai sukset käyttöön. Oman fiiliksen mukaan on paljon miellyttävämpi liikkua, ja pääasia on että liikunta antaa voimaa ja virtaa. 
Polun varrella

lauantai 4. joulukuuta 2010

Tarvitsemme Suojelusenkeleitä

Hyvinvointiyhteiskunta on tuttu asia jonka säilymisestä kannamme kaikki huolta. Sen säilyminen globaalissa maailmantaloudessa ei taida olla ihan itsestään selvä asia. Kuulumme suureen yhteisöön, jossa on kannettava murhetta myös muiden kansallisvaltioiden taloudesta. Suomalaisen vastuu ulottuu laajalti oman konnun ulkopuolelle.

Pienellä osuudellamme suojelemme myös kaikkia muita. Suojeltavien kohteiden määrä näyttää vain kasvavan, eikä etenkään ilmastonsuojelu ole vähäinen asia. Eräänä yksityiskohtana on meitä suojaava yläilmakehän otsonikerros. Jos otsoniaukko kasvaa kasvamistaan, ei mikään enää suojelekaan meitä, jolloin ihmiskunnalle tulee vaikeat oltavat. Koska voimme vaikuttaa omalta pieneltä osaltamme ilmakehän tilaan, miksi emme sitä tekisi?

Ilmaston lämpeneminen voi tuoda kaikelle eloyhteisössä tulevaisuudessa vaikeuksia. Vaikka oma ikäluokka pystyisi sopeutumaan ilmaston muutokseen, miten on tulevien sukupolvien, ja ravinnon tuotannon laita? Meidän pitää suojella aktiivisesti kaikkea, kuten luontoa sen vesiä, ilmaa, ihmisiä, eläimiä, kulttuuriperinteitä, rajojen turvallisuutta ym. Suojelusenkelillä riittää puuhaa, sillä kaikkien ihmisten tyhmiä ja vain omaa etua ajavia ajatuksia, Hänen pitää rajoittaa.

Suojelus on kuin vakuutus, joka jo pelkällä olemassaolollaan antaa turvallisuuden tuntua, jos luottamus hyvää onneen puuttuu olemme hyvin turvattomia. Jotkin rikollisyhteisöt keräävät suojelurajaa, mutta samaa asiaa eri nimellä maksamme jokainen kulutus- ym. verojen yhteydessä. Onneksi jokainen ihminen omaa hyvin kehittyneen itsesuojeluvaiston, joten olemme jossakin määrin oman onnemme seppiä, luottaessamme suojelusenkeleihin ja hyvään onneen.

perjantai 3. joulukuuta 2010

CR-2032 Litium napit


Pienissä ostoksissa voi olla prosentuaalisesti suuri hintaero, joskus sen huomaa ihan sattumalta. Keittiö vaaka, joka punnitsee viiteen kiloon saakka käyttää kahta CR 2032 litiun paristoa. Ne olivat tyhjät eikä vaaka toimi ilman sähköä. Vaimo oli merkannut kauppalistaan, että ne patterit pitää ostaa. Paristohyllyssä oli jos jonkinlaista nappia. Tämän nappimallin hinta oli pikkasta vajaa 5 euroa/kpl. Ajattelin jo, että ei tuo koko vaakakaan ole muistaakseni maksanut, kuin reilun kympin ja nyt sähköön kuluisi lähes koko virityksen hinta. Siinä sitten satuin katselemaan paristojen vieressä olevaa lampputelinettä, jossa oli lakin lippaan kiinnitettävä led-valaisin ja pakkauksessa näkyi kaksi litium nappia. Lampun hinta pattereineen oli 1,99€. Ahneus iski, joten ostin heti kaksi joten nyt minulla on lamppu ja keittiövaaka toimii.

torstai 2. joulukuuta 2010

Aurinkoinen aamupäivä

 
Tänään oli kaunis aamupäivä, pakkasta kohtuullisesti ja aurinko näkyvissä. Näitä tällaisia päiviä ei ole paljon Joulukuussa, mutta hyvä että on edes muutamia.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010