perjantai 31. joulukuuta 2010

Huu-haata, mutta osa voi olla tottakin

Eduskuntavaalit antavat talveen vipinää, ei muuten, mutta lehdet ja ja telkkari kertovat vaalitaistelusta monia mielenkiintoisia asioita. Suurin vaalivoittaja on varmaan, kuten aina ennenkin "Nukkuvien puolue” ja tietenkin Perussuomalaiset saavat joitakin lisäpaikkoja eduskuntaan, mutta eivät veret seisauttavaa vaalivoittoa, mitä gallupit ennustavat, sitä ei kuitenkaan tule. Suuret puolueet pitävät edelleen pintansa, jopa nykyinen pääministeripuolue saattaa säilyttää paikkansa.
Yleinen rauhattomuus jatkuu, jopa lisääntyy maailmassa, sen aiheuttavat epävarma talouskehitys ja kasvava väestön liikkuminen. Erilaisia pieniä terrori-iskuja tapahtunee myös Pohjois- Euroopassa
Ilmasto lämpenee edelleen, sen ääri-ilmiöt ovat tavallisia. Myrskyää, sataa, on hellettä ja kuivuutta ja pakkasia. Kaikkea mitä on ennenkin ollut, mutta sittenkin maapallolla vuoden keskilämpötila nousee hitaasti.
Talous:
Suomen valittavan uuden eduskunnan tärkein tehtävä olisi panna ”rosvot linnaan” ja kitkeä harmaatalous. Kansa ei enää hyväksy, että yhteisestä kansantalouden kassasta varastetaan miljardi tolkulla. Koko kansan pitää maksaa verot eduskunnan säätämien lakien puitteissa, joten erilaiset ”siipiveikot” joutuvat ahtaalle.
Omassa elämässä on elettävä säästeliäästi, sillä energialasku kasvaa voimakkaasti. Arvonlisävero korottaa myös elämisen kustannuksia luvattoman paljon. Auton käyttöä on syytä edelleen vähentää. Panen jopa harkintaan, jos poistaisin marraskuun alusta alkaen auton käytöstä ja annan seisoa se koko seuraavan talvikauden.
Harrastuksiin ei ole syytä tehdä muutoksia. Luen vähintään yhden kirjan viikossa, kuten olen tottunut tekemään. Valokuvaan jotakin lähes vuoden jokaisena päivänä, mutta uusia laitteita en tunne tarvitsevani eikä kameroita tarvitse ensi vuonna uusia, ellei nyt sitten jotakin kalustoa yllättäen hajoa.
Blogien seurailua jatkan ja kirjoitan jotakin jonnekin joka päivä.
Kuulolla
Kameramerkki on Nikon, auto ja konjakki ovat ranskalaista valmistetta, sinappi on turkulainen. Puoluekantaani en vaihda, enkä eroa kirkosta.
Posted by Picasa

torstai 30. joulukuuta 2010

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Perinteistä lipsuen

Joulu on niin perinteinen juhla, että niistä poikkeaminen tuo mukanaan lähes syntisen olon. Perinteistä voi tietenkin poiketa, sillä se saattaa jopa virkistää mieltä, tai sitten ei. Sääntöjen rikkomisessa on kuitenkin aina mukana myös ripaus luovuutta.

Joulupukki kulkee vuosittain vain Jouluaattoiltana, mutta meidän perhekunnalle aaton käynti ei nyt sopinut, koska vietimme aattoillan ihan kahdestaan Mummon kanssa. Joulupäivänä oli pojan perhe paikalla, joten tilasimme paluumatkalla etelästä takaisin Korvatunturille menossa olevan Joulupukin. Hyvin se sopi pukille, kun ukon ei tarvinnut käydä kaikkien maailman lapsien luona yhtä aikaa. Joulupäivän iltainen pukin tulo oli ihan yhtä mielenkiintoista, mitä se olisi ollut aattonakin. On se vain niin että lapsen mielenkiinto kohdistuu enemmän lahjoikin, kuin vanhaan Joulupukkiin.
Lahjat kiinnostavat lasta enemmän, kuin vanha Joulupukki
Joulukuusen kohdalla olemme tehneet suuren perinnerikkomuksen, kun vuosia sitten hankimme muovisen joulukuusen. Tuomaan päivänä on kätevää ottaa ullakolta laatikko, johon ”kuusi” on pakattu ja siinä samassa laatikossa ovat kaikki mitä koristeluun tarvitaan. Sähkökynttilät ja muut killukkeet. Ei tarvitse papan mennä lumiseen metsään tai rahdata auton katolla torilta ostettua kuusipuuta. Ekologinenkin tuo muovikuusi on myös, sillä se kestää vuodesta toiseen ja on niin kaunis. Hämäristä valokuvistakaan sitä on vaikea erottaa oikeasta kuusipuusta. Ei myöskään tule neulasia lattialle eikä joulun jälkeen roskikseen kuusenraatoa.

Ruokien suhteen meillä noudatetaan perinteitä eikä osteta mitään ”Äitien tekemiä” laatikoita tms. Ruuat ja rosollit tehdään itse hyvistä raaka-aineista. Joulukala suolataan itse, mutta kinkku sen pitää olla suomalaista harmaasuolattua.

Jouluaattoiltana katsoimme Mikko Niskasen elokuvan ”Elämän vonkamies” ja ja Jouluiltana ”Nuoruuteni savotat”. Ovat nuo Kalle Päätalon elämänvaiheet olleet sellaisia, että niitä katsoo oikein mielellään, eikä pitkän elokuvan aikana tullut kiusaustakaan torkahtaa. Jotenkin tuttua tarinaa on tuo vanhanajan elämän- ja työtapojen kuvaus.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

maanantai 20. joulukuuta 2010

Juonekas kirja

En ollut kuullut enkä lukenut Unto Katajamäki nimisestä kirjailijasta mitään, mutta jotenkin hänen kirjansa Vainaja verkossa tarttui kirjastossa minun käteeni. Ihan kiva dekkari tämä hänen kolmas kirjansa olikin. Jotenkin ympäristöön liittyvät asiat kiinnostavat ja vesien likaantuminen ja kunnallispoliittiset asiat ovat sellaisia asioita, joista helposti syntyy salaperäisiä kiemuraisia juonia kirjaan.
Tällaisessa viihteeksi tarkoitetussa kirjassa on myös aina mukana faktatietoa, joten kaikkia kirjoja voi jollakin tavalla pitää myös tietokirjoina vaikka tarina on muuten pelkkää puppua. Pitää katsella milloin lainaan seuraavan kirjan tältä kirjoittajalta.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Vaikuttaa tonttuilulta

Miten näitä Suomen valtion asioita oikein mahdetaan hoitaa? Entistä enemmän epäilys herää, kun noista USB-kovalevyistä aletaan veronluonteisesti kerätä hyvitystä muusikoille. Minulla on tarve hankkia kovalevy, mutta en ole musiikkia aikonut sille kovalevylle tallentaa. Yleensäkään minulle riittää musiikki, joka kuuntelen radiosta tai levyiltä. Omia valokuvia tosin on paljon kovalevyillä ja muutakin tietoa. Joitakin itse kuvattuja videoita on myös, mutta eihän se oikeuta viihdetaiteilijoita rahastamaan minun omien tuotoksieni tallennuksesta. Toivottavasti saan Joulupukilta uuden levyn. Onneksi koneen sisällä on yksi vapaa levypaikka, joten siitähän ei kai tarvitse Wallinin lunnaita maksaa? Ei silti ettenkö voisi antaa kympin kolehtiin, jos jonkun viihdetaiteilijan Jouluilo siitä paranisi.
Klikkaa ja KUUNTELE

lauantai 18. joulukuuta 2010

Mielenrauhaa ja Hyvää tahtoa kaikille

Mikä semmoinen asia kuin mielenrauha oikein on? Rauhan vastakohtana on totuttu pitämään sotatilaa tai vastaavaa vakavaa myllerrystä, jolloin mieli on häiriintynyt ja ihminen tekee mitä vain selvitäkseen. Kaikilla ei näin ollen ole mielenrauhaa, sen voi päätellä esimerkiksi Tukholmassa tapahtuneesta itsemurhaiskusta. Ihmisen luonne on ollut aina jonkinlaisessa kaaoksessa tarkastellaan tunnettua aikaa vaikka miten kauas taaksepäin. Nykyihmisen kiire ja stressi kumoaa kiltteyden, vaikka Joulu on eräänlainen synonyymi kiltille. Kaikki me, niin lapset, kuin aikuisetkin pyrimme Jouluna osoittamaan läheisille miten kilttejä olemme. Annamme ja saamme lahjuksia, joilla kiltteyttä ostetaan taas seuraavaan Jouluun saakka. Kiltillä ja anteliaalla ihmisellä on myös hyvä mielenrauha, joten nautitaan Jouluilosta.

torstai 16. joulukuuta 2010

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Vuosikatsastus

Kulkuneuvon tulee aina olla katsastuskunnossa, sillä viallisella autolla liikkuminen on vaarallista ja edesvastuutonta. Sama missä autonsa katsastaa, mutta se onko ajan tasalla olevan leiman hinta alle 50 euroa vaiko satanen, sillä on paljon merkitystä. Vähän ajavalle autoilijalle katsastuksesta tulee jonkinasteinen riesa, jos ja kun vuotuinen ajomäärä jää alle 10 000 kilometrin. Jotenkin mittariin kertynyt ajomäärä tulisi huomioida, vaikka katsastusmaksussa, sillä eihän se ole sama katsastetaanko kulkuneuvo kymmenen- tai viidenkymmenentuhannen ajokilometrin välein. Jos taas autoon joutuu uusimaan niveliä tai jarrupaloja tms. voisi korjaamo tulostaa samalla sen katsastuksen todisteeksi tulevan rekisteriotteen. Jos taas korjaamo saisi katsastusoikeudesta uuden keinon rahastaa ei siitäkään mitään hyötyä ole, kuin niille korjaamoille.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Salmiakkikuvio

Pakkasessa


Kävellessäni lumisessa metsässä en tunne kiirettä vaan katselen puiden ja kivien muotoja. Välillä lumisilta kuusen oksilta tippuu paakku niskaan. Voisin välttää sellaiset paikat, mutta silloin saattaisi jäädä jotain näkemättä. Tiheässä metsässä ei ole vielä paljoa lunta, joten maastossa kävely ei ole vaikeaa. Sitten kun lunta on enemmän otan lumikengät, mutta vielä niitä ei tarvitse ja epätasaisessa vähälumisessa korvessa ne voisivat helposti särkyä. Eilen kulkemillani jäljillä on loikkinut jänis ja oravanjälkiä on kaikkialla. Vain harvoin metsän eläimiä liikkuu näköetäisyydellä, ei edes ainuttakaan lintua pomppinut lähipuissa. Varmaan ne ovat tällaisessa –20 C° pakkasessa, jossain lämpimässä piilopaikassa.


maanantai 13. joulukuuta 2010

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Pelottava alamäki

Alamäestä on jäänyt aika karmea muisto. Se oli talvella 1963, joka oli muuten ihan samanlainen talvi kuin nytkin. Pakkanen paukkui ja lunta oli reilusti yli saapasvarren. Olin silloin apupoikana tukkitraktorissa, jolla ajettiin puutavaraa Kullaalta Ahlströmin Pihlavan sahalle. Ajomatkaa oli reilut 50 km ja siinä sitten keltainen Deutz-40 veti linja-auton alustasta tehtyä peräkärryä, johon lastattiin vähintään 100 suurta sahatukkia. Tukit vinssattiin palstatien varteen ja kuormaan suoraan kannolta. Apupoika rämpi hangessa varppia vetäen ja kuski otti tukit kuormaan vanhan Mossen perästä tehdyn joutsalaismallisen nosturin avulla. Kuorma saatiin aamutuimaan päälle ja sitten baanalle ja Pihlavan sahalle. Perävaunussa oli huonoja renkaita ja monesti niitä pamahti ja apupoika sai tunkata raskaan kuorman, jotta saatiin vararengas paikoilleen.

Kerran sitten kävi niin, että ennen Poria olevassa loivassa, mutta pitkässä alamäessä kuskilla epäonnistui vaihtaminen, ja traktori kuormineen lähti rullaamaan vaihde vapaalla alamäkeä. Siinä mentiin kovaa ja Deutzin jousitetut etupyörät eivät juurikaan tiehen koskeneet. Kuljettaja sai kuitenkin pidettyä meidät tiellä. Lasku loppui ja traktori pysähtyi, nousimme tielle, kuskin polvet eivät pitäneet ja minä joka istuin kuljettajan takana olevalla kakkospenkillä olin myös kauhusta tönkkönä. —Se oli tuloa sanoi kuski ja arvuutteli, miten oli onnistunut pitämään traktorin tiellä. Pelkällä ohjausjarrujen hipaisuilla oli pitänyt raskaan lastin menosuuntaan suorassa. Jos se kuorma olisi mennyt klinkkuun ja ojaan ei sitä alamäkeä olisi kukaan muistelemassa.

lauantai 11. joulukuuta 2010

perjantai 10. joulukuuta 2010

Joulukukka

  Joulukukka on kohta parhaimmillaan, mutta saa nähdä kestääkö tämän loisto  Jouluun saakka vai lakastuuko ennen juhlapyhiä.

torstai 9. joulukuuta 2010

Tätä venhoa ei myrsky tai tulvavesi vie

Valokuvatorstai

Kuusi

Jokaisessa paikassa on jokin kuvaamisen aihe.
Valokuva on aina läsnä, jos on laite jolla sen ottaa.
Kuva tallentuu digikennolle,
kun valokuvaaja painaa sulkimen nappia.
Kuvan otosta ei jää luontoon merkkiä,
eikä molekyylisaastetta.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

tiistai 7. joulukuuta 2010

Pullasorsan tyylinäyte

Posted by Picasa

Metsässä

Metsä on monimuotoista luontoa, sillä ei ole kahta täsmälleen samanlaista kiveä, kantoa puuta tai oksaa. Saman polun varrella olevat näkymät eivät ole samannäköisiä tänään ja huomenna, siitä pitää huolen muuttava valaistus, pilvet ja auringon säteet. Aina näitä kohteita voi kuvata omaksi ilokseen, sillä kuva tuo aina jonkinlaisen visuaalisen tyydytyksen. Metsässä kulkemiseen antaa uutta sisältöä kun mukana on kamera jolla voi sitä muuttuvaa maisemaa tallentaa. Saattaa olla, että kevättalvelle pusikko raivataan tai tukkipuut kaadetaan, eikä koskaan enää ole sitä näkymää jonka tänään tallensin.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Itsenäisyyspäivänä

Suomen itsenäistymisestä on kulunut 93 vuotta. Onko se pitkä aika? Minusta hyvin lyhyt, koska olen itse elänyt tuosta ajasta enemmän kuin 2/3. Syntymäni aikaan ei itsenäisyys ollut itsestään selvä ja ilman kovia sotavuosia itsenäisyys olisi voinut mennä. Siitä että tilanne on näin lankeaa suuri kunnia sotiemme veteraaneille.
Uutta lunta

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Luonnollista liikkua luonnossa

Olen omaksunut päivittäisen lenkin, jonka yleensä olen kävellyt kevyenliikenteen väylillä tai metsäteillä. Tänä talvena katselin asuinympäristön karttaa ja sieltä löytyviä polkuja. Onhan niitä, mutta ei juurikaan kukaan ole tallannut niitä talvella. Nyt olen kävellyt noille poluille jäljet kerran päivässä, ja näyttää, että valmiiksi avatuille reiteille tulevat muutkin kulkijat. Siellä liikkuu koirien ulkoiluttajia ja metsän eläimiä, jänikset ketut ja peurat ovat ainakin käyttäneet noita lumeen tallattuja reittejä. Jotenkin mukavampaa on kulkea metsän suojassa, kuin tuulisilla ja liukkaaksi auratuilla väylillä. Jotenkin vaikuttaa, että vähempi matka polulla antaa vastaavan rasituksen ja valokuvaus on kiinnostavaa metsässä.

Joku hiihtäjä ja monet muutkin ovat kanssani eri mieltä, mutta sen heille suon, enkä ole kateellinen. Toki pitkän talven aikana minunkin mielipiteeni varmasti vaihtelee ja joinakin päivinä otan lumikengät tai sukset käyttöön. Oman fiiliksen mukaan on paljon miellyttävämpi liikkua, ja pääasia on että liikunta antaa voimaa ja virtaa. 
Polun varrella

lauantai 4. joulukuuta 2010

Tarvitsemme Suojelusenkeleitä

Hyvinvointiyhteiskunta on tuttu asia jonka säilymisestä kannamme kaikki huolta. Sen säilyminen globaalissa maailmantaloudessa ei taida olla ihan itsestään selvä asia. Kuulumme suureen yhteisöön, jossa on kannettava murhetta myös muiden kansallisvaltioiden taloudesta. Suomalaisen vastuu ulottuu laajalti oman konnun ulkopuolelle.

Pienellä osuudellamme suojelemme myös kaikkia muita. Suojeltavien kohteiden määrä näyttää vain kasvavan, eikä etenkään ilmastonsuojelu ole vähäinen asia. Eräänä yksityiskohtana on meitä suojaava yläilmakehän otsonikerros. Jos otsoniaukko kasvaa kasvamistaan, ei mikään enää suojelekaan meitä, jolloin ihmiskunnalle tulee vaikeat oltavat. Koska voimme vaikuttaa omalta pieneltä osaltamme ilmakehän tilaan, miksi emme sitä tekisi?

Ilmaston lämpeneminen voi tuoda kaikelle eloyhteisössä tulevaisuudessa vaikeuksia. Vaikka oma ikäluokka pystyisi sopeutumaan ilmaston muutokseen, miten on tulevien sukupolvien, ja ravinnon tuotannon laita? Meidän pitää suojella aktiivisesti kaikkea, kuten luontoa sen vesiä, ilmaa, ihmisiä, eläimiä, kulttuuriperinteitä, rajojen turvallisuutta ym. Suojelusenkelillä riittää puuhaa, sillä kaikkien ihmisten tyhmiä ja vain omaa etua ajavia ajatuksia, Hänen pitää rajoittaa.

Suojelus on kuin vakuutus, joka jo pelkällä olemassaolollaan antaa turvallisuuden tuntua, jos luottamus hyvää onneen puuttuu olemme hyvin turvattomia. Jotkin rikollisyhteisöt keräävät suojelurajaa, mutta samaa asiaa eri nimellä maksamme jokainen kulutus- ym. verojen yhteydessä. Onneksi jokainen ihminen omaa hyvin kehittyneen itsesuojeluvaiston, joten olemme jossakin määrin oman onnemme seppiä, luottaessamme suojelusenkeleihin ja hyvään onneen.

perjantai 3. joulukuuta 2010

CR-2032 Litium napit


Pienissä ostoksissa voi olla prosentuaalisesti suuri hintaero, joskus sen huomaa ihan sattumalta. Keittiö vaaka, joka punnitsee viiteen kiloon saakka käyttää kahta CR 2032 litiun paristoa. Ne olivat tyhjät eikä vaaka toimi ilman sähköä. Vaimo oli merkannut kauppalistaan, että ne patterit pitää ostaa. Paristohyllyssä oli jos jonkinlaista nappia. Tämän nappimallin hinta oli pikkasta vajaa 5 euroa/kpl. Ajattelin jo, että ei tuo koko vaakakaan ole muistaakseni maksanut, kuin reilun kympin ja nyt sähköön kuluisi lähes koko virityksen hinta. Siinä sitten satuin katselemaan paristojen vieressä olevaa lampputelinettä, jossa oli lakin lippaan kiinnitettävä led-valaisin ja pakkauksessa näkyi kaksi litium nappia. Lampun hinta pattereineen oli 1,99€. Ahneus iski, joten ostin heti kaksi joten nyt minulla on lamppu ja keittiövaaka toimii.

torstai 2. joulukuuta 2010

Aurinkoinen aamupäivä

 
Tänään oli kaunis aamupäivä, pakkasta kohtuullisesti ja aurinko näkyvissä. Näitä tällaisia päiviä ei ole paljon Joulukuussa, mutta hyvä että on edes muutamia.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

tiistai 30. marraskuuta 2010

Elmeri ja Pihla

Elmeri ja Pihla koira ovat läheisiä toisilleen.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Onnittelukuva


Onnea Mustavalkomaanantai #50


—Tänään mustavalkomaanantai "täyttää pyöreitä" :D - eli koska kyseessä on jo viideskymmenes haaste, olkoon se aiheeltaankin


sunnuntai 28. marraskuuta 2010

lauantai 27. marraskuuta 2010

Luopuminen voi helpottaa

Voitko luovuttaa tämän minulle, kysyin lapselta: ”En mä oikein voi kun mä vielä leikin sillä”. Usein luopuminen jostakin tärkeästä on vaikeaa ja usein pitää jopa valehdella itselleen ja ehkä muillekin miksi luovuttaminen ei käy. Ihminen on omistamisenhaluinen, ollut sitä varmaan aikojen alusta saakka. Jos annamme jotakin pois haluamme uutta tilalle. Jokin laite menee rikki, niin ensimmäisenä tulee mieleen hankkia uusi, vaikka sitä ei olisi tarpeellista korvata.

Ostaminen on on myös tavallaan luovuttamista. Ostaessa luovumme rahasta tavaraa tai palvelua vastaan. Nykyisin kun ei tarvitse käsitellä seteleitä tuntuu, että muutamasta satasesta on helppo luopua, kun siihen ei tarvitse kuin näppäillä kortin pin-koodi. Jos lompakosta pitää kaivaa satasia ja parikymppisiä, minä saattaisin olla harkitsevaisempi, enkä yhtä helposti luopuisi rahasta.

Ajasta päivistä hetkistä on luovuttava heti syntymästä alkaen, sillä jokainen eletty päivä on luovutettu pois, eikä ”ajan ratasta” voi edes pysäyttää. Hyvin pitkään lapsuudessa ja nuoruudessa toivoi olevansa vanhempi, mutta sitten tuli käänne, jolloin jokainen vuosi tuntuu menetykseltä, sillä tiimalasi tyhjenee aikanaan. Ihminen joutuu antamaan kaiken pois. Tavalla tai toisella se on vääjäämätön kohtalo, mutta vaikka joudumme luopumaan ei koskaan luovuteta.

torstai 25. marraskuuta 2010

Rajarikkoja

Olet rajalla
jonka yli voi tähyillä,
mutta et pääse siitä yli!

Eikä mikään ole rajatonta
sillä kielletyn alueen tuolla puolen
on taas raja!

Miksi niin usein
saavuttamaton viehättää
ja rikot rajasi?

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Windows7 —jälleen oikku

Kummallista miten vanha tuntuu usein paremmalta, kuin pussillinen uusia. Näin on käyttöjärjestelmän kanssa. Minä en tahdo mitenkään tottua tämän Windows7 oikkuihin. Viimeinen kummallisuus tuli tänään, kun päivällä sammutin koneen, niin samalla latautui 2 uutta päivitystä. Sehän on normaalia, mutta kun avasin koneen uudelleen, olikin työpöytä tunnoton. Kaikki ohjelmien ja nettisivujen kuvakkeet olivat jököttivät, mutta eivät reagoi hiireen mitenkään. Myöskään hiiren oikealla näppäimellä ei työpöydällä ole tuntua. Toki ohjelmiin pääsee muutakin kautta ja nettisivuille vaikka Googlettamalla, Olen selaillut netittä ja etsinyt ongelmaan ratkaisua. Joitakin ehdotuksia löysin, joista yksi kehotti kirjautumaan sisään toisena pääkäyttäjänä, mutta ei siitäkään ole avuksi sillä työpöytä on vieläkin täysin eloton. Pitää nyt odottaa ensi viikkoon, jos vaikka tulisi korjaava päivitys, mutta ei näin voi jatkua.
Lisäys 25.11.10 Kone ja käyttäjä ovat nukkuneet yön yli ja nyt näyttää hyvältä, sillä ainakin toistaiseksi kaikki työpöytä klikkaukset ovat toimineet. Uskomatonta, mutta helpottavaa, sillä toivon parasta niin kovin, että en edes pelkää pahinta.

tiistai 23. marraskuuta 2010

maanantai 22. marraskuuta 2010

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Tänäänkin

Elän vain päivän kerrallaan!
Avasin aamulla uuden tiedoston.
Ajattelin huomista,
muistelin eilistä
vähemmän vielä sarastavaa aamua.

Kirjoitan tyhjälle aukeamalle;
                          huomisesta.
Päivästä, josta en tiedä mitään varmaa.
Olenko aivan rehellinen,
kun suunnittelen,
tai kuvittelenko joskus väärin?

—Kirjoitin jo ollessani nuorempi,
joten voin tarkistaa,
mitä silloin ajattelin.
Mistä täyttyivät tyhjät päiväkirjasivut.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Äänen tallennus netistä tuottaa vaikeuksia

Audacity on kelpo ohjelma sen olen aina tiennyt, mutta en ole sillä juurikaan tallentanut netistä, esim. YuoTubesta musiikkia tai muuta äänimateriaalia. Ei muuta kuin tuumasta toimeen, mutta ei se ottanutkaan onnistuakseen. Aikaisemmalla koneellani kyllä joskus niin tein, mutta nyt ei onnistu.

Latasin uuden Audacityn betaversion mutta ei silläkään. Ongelmana on Stereo Mix asetus, joka on piilotettuna Windows7. Toki onnistuin sen sieltä aktivoimaan, mutta ei sekään auttanut. Tässä pöytäkoneessa on emolevylle integroitu äänikortti, joka ehkä aiheuttaa tämän ongelman.

Löysin googlettamalla ohjeen kytkeä mikrofoni ja kuulokeliitännät liitosjohdolla yhteen, ja nyt sain ääntä tallentumaan, mutta ei sen pitäisi näin tapahtua. MP3MyMP3 ei toimi tälläkään. Nyt pähkäilen, että onko tuo ”pielavetinen”, minulle riittävä konsti, vai pitäisikö mennä kauppaan ja ostaa joku halpa äänikortti, jolla saisi äänen siirtymään helposti Audacityyn tai johonkin muuhun MP3 tallennusohjelmaan.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Ahneus voittaa

—Saat monta lehteä, kun tilaat nyt heti
ja sen lisäksi lähetämme Sinulle tilaajalahjasi!
    Saatan voittaa  myös arvonnassa vaikka mitä.

Ethän Sinä ole ahne, mutta kun...,
kuin huomaamatta heräsi ahneus Sinussa
etkä huomannut, että juusto oli ”hiirenloukussa!

Nyt olet kestotilaaja etkä halua luopua siitä.
Maksat, ja maksat seuraavankin erän, mutta luetko lehtesi?
Jos luet haluatko todella sitä mitä luet?

Sisällämme piilevää ahneutta emme voi vastustaa,
tuskin haluammekaan!

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Huomenna jo historiaa

Joskus tulee mieleen kummia asioita, sellaisia jotka ovat niin yksinkertaisia, ettei niitä yleensä tule mietittyä. Tarpeetonta, mutta joskus tarpeeton onkin hyvin mielenkiintoista. Esimerkkinä voi pitää sitä, miten tämä päivä on huomenna jo historiaa, eikä sen tapahtumille ole mitään tehtävissä.

Kaikkea eilistä ei jaksa tänään edes muistaa, vaikka tapahtumista on kulunut vasta muutamia tunteja. Huominen on tulevaisuutta, jonka tapahtumat ainakin osittain ovat suunniteltavissa, eivät sentään kaikki, sillä monet hyvät, huonot ja tavalliset asiat tulevat odottamatta.

Millaisia ajatuksia minulla on viikon tai vuoden päästä, olenko enää samaa mieltä mitä olen tämän päivän politiikasta, tai muista maailman tapahtumista. Jotenkin tätä oman pienen elämän osaamista voisi opetella ja tehdä asioita paremmin. Pitäisikö sitä elellä analysoimalla, mitä jätin tekemättä, silloin kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Miksi valitsin näin huonosti, kun toisin valiten olisin…? Loppumaton ajatusten kehä tästä syntyy, joten parasta on elää ja toimia vain tässä ja nyt. Kuppi kahvia hämärän iltapäivän iloksi on nyt paikallaan

maanantai 15. marraskuuta 2010

Muutoksiin pitää sopeutua

Olin hyvin, hyvin tyytyväinen Windos XP Pro käyttöjärjestelmään, joka oli koneessani yli 5 vuotta. Kone tuli vaihtoikään ja uuteen koneeseen asennettiin Windos7. Tähän en ole ollut aivan tyytyväinen, sillä uuteen järjestelmään ei saa ajureita kaikille minulla oleville vanhoille laitteille. Eniten harmittaa, kun jouduin hylkäämään käyttökelpoisen filmiskannerin. Vanhalle laser tulostimelle ei ole myöskään ohjuria, muista pienemmistä laitteista puhumattakaan. Nyt harmittaa, kun videoääniä muokatessani tarvitsisin StereoMix ominaisuutta. Ilmeisesti se on seiskassa, mutta piilotettuna ominaisuutena, jota en ainakaan toistaiseksi ole onnistunut kaivamaan sitä käyttöön. Joitakin pieniä Win7 käyttöjärjestelmässä olevia entiseen nähden hienoja toimintoja, olen jo oppinut.
 

Yleensä tietoteknisissä asioissa on totuttu menemään uusissa versioissa parempaan, mutta tämä uusin käyttis ei oikein tunnu minulle vielä istuvan, vaikka muuten en muutosvastarintaa tunnekaan. Varmaan on omissa toimintatavoissakin vikaa, sillä vanhasta tutusta on vaikea luopua. Harmittaa, että luovutin sen XP:n jo pois, sillä olisin melko sen vielä  lataamaan uuteen koneeseen.  

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Rauhallista Isänpäivää

Kaupunki oli autio ja tyhjä
Kauppojen sunnuntaiaukiolon ansiosta ihmiset ovat liikkeellä myös pyhä päivisin. Tänään, kun kaupat olivat kiinni Isänpäivän vuoksi ainakin Jyväskylä näytti lähes autiokaupungilta. Ei ollut monia ihmisiä kävelykadulla, eikä monia autojakaan, liikkunut muilla kaduilla.

Tämä on varmaan harvinaista rauhaa, sillä Joulun lähestyessä ihmiset shoppailevat aina kun suinkin voivat. Joulukaupalta odotetaan taas uusia myyntiennätyksiä. En tiedä tarvitaanko tavaraa enemmän kuin aikaisemmin, ei ainakaan ruokaa pitäisi syödä enempää kuin jalat kantavat. Ruuan hinta on varmaankin, noussut sellaisen havainnon olen ollut tekevinäni, sillä aikaisempaan verrattuna ruokakassi on tullut kalliimmaksi, vai olenko sitten siirtynyt hintavampiin tuotteisiin.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Piikillä

Olen siinä iässä, että vaikken kuulu riskiryhmiin saan ilmaisen flunssapiikin. Ahneuttani sen kävin tänään ottamassa. Jonottaa ei rokotusta tarvinnut, sillä jo takkia pois ottaessani minua kutsuttiin sisään. Vähän se pelotti kun tyttö uhkasi pitkällä neulalla. Kävi vain niin etten huomannutkaan, kun pistos oli annettu, eikä hoiturikaan löytänyt paikkaa, johon olisi laastarin liimannut. Siinä sitten jo sanoin epäilevästi, —et tainnut ollenkaan pistää? Oikein hän ryhtyi itsekin tarkastamaan, että olihan se ruisku tyhjä.

En ole kovin usein influenssaa sairastanut ja nyt on otettuna syksyinen possu- ja nyt tämä kausi-influenssa rokotus, joten suojan pitäisi olla mahdollisimman hyvän.

torstai 11. marraskuuta 2010

Parasta marraskuussa

Mietin, mikä kuukausi on vuoden parasta aikaa? Kaikki kuukaudet ovat erilaisia, monesta syystä. Suomen ilmasto tekee ehkä suurimman vaikutuksen siihen, että olemme jatkuvassa sääolosuhteiden muutoksessa. Vuodenajat jakavat kalenterivuoden neljään jaksoon, mutta eivät ole kuukaudet samanlaisia, eivät edes talven osalta. Eikös marraskuu olekin ensimmäinen talvikuukausi, vaikka syksyn piirteet ovat vielä vahvoina näkyvissä. Säät vaihtelevat, kun sataa vettä tai lunta, lumettomat illat, jopa päivät ovat pimeitä. Lumen tullessa maahan tilanne kuitenkin muuttuu valoisammaksi. Ikkunoilta loistavat jo kynttilät ja pihamaalla saattaa lepattaa roihuja tai jätkänkynttilöitä. Kaupallisuus herää, kun Joulun läheisyys saa ihmiset shoppailemaan ja muovikortin tunnuslukuja muistellaan kaupan kassoilla.

Tarvitsemme pimeään aikaan virikkeitä, sillä masennus valtaa, jos ei mitään tekisi, siksi useat harrastukset heräävät nyt eloon. Syksyn jälkeen haaveillaan talven hiihto- ja laskettelukeleistä, joita kokeilemaan pääsee ainakin ensilumen laduille. Ulkoilun lisäksi myös sisällä on hyvä harrastaa, joku lukee paljon, toinen tekee käsitöitä TV:n katselun lomassa. Ruuanlaittokin tuntuu pimeinä iltoina mukavalta puuhailulta. Ainakin metsästäjät ovat erityisiä riista- liharuokien kokkaajia. Iltapuhteet omien lasten ja lastenlasten parissa ovat ikimuistoisia hetkiä myös isille.

Nyt olemme rauhallisempia kuin kesällä, mutta mistä muusta kuin rauhasta voi nauttia koko sydämestään. Marraskuu voikin olla vuoden paras kuukausi, jos niin haluamme!

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Liikaa luvattu

Pilvinen päivä!
Jokaisella ihmisellä on jo joskus asiaa lääkärille tai laboratoriotutkimukseen. Niihin varataan yleensä aika, ja varatessa annetaan ymmärtää, että silloin pitää olla oven edessä odottamassa. Kysymys on lupauksesta, että silloin sinä pääset sisään. Pitääkö tuo annettu aika paikkansa on sitten eri asia, sillä yleensä aika ylittyy vähintään vartilla pitkäksi. Hyvä jos silloin pääsee sisään.

Olin tänään kyytimiehen ominaisuudessa istumassa potilaan kanssa. Kului puoli tuntia eikä mitään viitettäkään sisäänpääsystä, mutta kolmen vartin kuluttua ilmoitettiin, että on ruuhkaa ja joudutte edelleen odottamaan. Toki minä voin seuralaisena lähteä kahville, mutta kaverin oli vain istuttava. Hän joutui kaikkiaan odottamaan lähes kaksi tuntia, mutta varsinainen tutkimus kesti vain noin vartin. Minulla oli aikaa ja kärsivällisyyttäkin, mutta kun ajattelen odottajan osaa, niin ei se mukavalta tunnu. Siinä sitten keskustelimme ja todeten liikaa lupaamisen olevan vähän kuin petos. Nuorena miehenäkin treffiajan kiinnipitäminen oli melkein välttämätöntä, jos aikoi säilyttää neidon suosion.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Kehrääjä

Teematiistai: Kehrääjä

Olen saanut tämän kehrääjän eräältä vanhalta mieheltä Laitilassa, jossa olin silloin töissä. Tekijä oli asiakkaani ja ahkera tekemään puusta kaikenlaista. Tämä pienoisteos on ollut minulla jo vuodesta 1970 alkaen, eikä tekijä ole varmaankaan enää elossa. Oma osuuteni on vain säilyttää tämä arvokkaana muistona hänestä.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

C-kasettien digitointi

Tallensin tänään aluksi kasetilta suoraan koneelle Audacity ohjelmaan, mutta siinä tuli mukana aika pahoin ylimääräistä hurinaa. Kokeilin seuraavat kasetit tallentaen ne mp3 muotoon Zoom H2 tallentimen kortille. Siirsin tiedostot Audacityyn, jolla poistin pahimmat virheet ja näin sainkin aika hyvää-, ainakin minua tyydyttävää äänenlaatua. Hidasta ja aikaa vievää puuhaa tämä on, mutta ajankuluksihan minä sitä teen. Ehkä tärkeimpiä ovat jotkut työhön liittyvät haastattelu kasetit ja lasten juttujen nauhoitukset. Musiikkikaseteista kokoilen erilaisia koosteita, joihin liitän omat spiikit. Voihan noista tehdä vaikka multimediaa, johon kokoaisi valo- ja videokuvaa mukaan.