Elämä on oppimista

—Kuule Vaimo, me olemme tavallisia ihmisiä. Vaikka haluaisin tietää kaiken, en voi auttaa itseäni, eikä kirjoissani ole kuin tiedon murusia. Tiedän vain, ettei arki ole pelkää juhlaa, mutta joskus on otettava aikaa myös itselleen, eikä työura voi kestää ikuisuutta. Minä tässä vain kirjasta tutkin ihmiselämän syviä totuuksia, kun Sinä teet faneritehtaassa työtä yhteisen elantomme eteen. Tämä kissa tässä on ehkä elämässään onnellisempi, kuin meistä kumpikaan. Uskotko?

haasteen antaja

Ruudut

Lähikuva

Makrokuva

Haastaja 

Lumi sulaa ja vedet vapautuvat

Laiskuus voitti, sillä aikomukseni oli käydä suolla kuvaamassa SUOPURSUJA.  Lunta on niin paljon ja se on suojaisen pehmeää, jotta jätin suoreissun tekemättä ja kuvasin tämän helposti lähestyttävän SULANEEN puron.

Aurinkoista

On hyvin omituista huomata auringon tulleen pitkästä aikaa näkyviin, sillä tällaista aurinkoista päivää ei ole tänä talvena aikaisemmin ollut. Luonto on aivan erinäköinen, sen huomaa lintujen iloisesta hyppelystä ja ihmisiä on myös enemmän liikkeellä.
Ennen kaikkea huomaan kevään olevan taas tulollaan, virtapaikoissa jäät ohenevat. Mukava olisi mennä jäälle, mutta kun en kalasta en mene. Miksi selviää tästä —>Linkki 

Vanhaa tekniikkaa

Onko tällaiselle jakajalle nykyisin mitään uusio käyttöä?

Silloin ennen USB: yleistymistä  25-nastainen rinnakkaisportti oli tavallisin kirjoittimen ja skannerin liitäntä tietokoneissa. Nyt laitteet yhdistetään USB johdoin tai langattomasti. Tällainen centronics jakaja on jäänyt aivan tarpeettomasti samoin kuin nippu vanhoja paksuja kaapeleita.

 

Mitä näille voisi tehdä, kun ei itse tarvitse eikä niille ole helppo löytää ostajaa edes kirpputorilla. On kait vain vietävä elektroniikka romunkeräykseen 

Vanhat laitteet on tehty metallikoteloon kuin niiden olisi toivottu olevan ikuisia, mutta eipä ole.

 

Johtosotkuista on kuitenkin ihan hyvä päästä eroon siksi langattomuus on hieno asia, enkä juuri enää halua johdon perässä olevia oheislaitteita hankkia. On helpottavaa kun näppäimistö ja hiiri toimivat ilman lankaa.

Langattomat kaiuttimet ja kuulokkeet ovat myös vapaammin sijoiteltavia ja helppokäyttöisiä. Vielä kun keksisivät miten laitteisiin saisi verkkovirtaa ilman lankoja. Varmaan siinäkin menee siinäkin vauhdilla eteenpäin, voihan nyt jo ladata kännykän johdottomasti.

Selkeämpiä tuoteselosteita

Vaikka kaupassa käydessä olisi aikaa tutustua elintarvikkeiden tuoteselosteisiin, niitä ei yksinkertaisesti viitsi yrittää lukea, koska teksti on pientä ja epäselvää, siksi se on niin hankalaa.

Monissa pakkauksissa olisi tilaa isommalle ja värien puolesta selkemmin luettavalle tekstille.

Eräs vaihtoehto on moderni suurennus "lasi"



Eikö QR-koodia voisi käyttää elintarvikepakkauksissa perinteisen tuoteselosteen lisänä?
 

Tuoteseloste ja muu info avautuisi älypuhelimeen. Koodin avulla puhelin ohjautuisi haluttuun verkko-osoitteeseen. Sivustolla voisi olla yksitysikohtaista tietoa helppolukuisessa muodossa.

Kaikilla ei tietenkään ole älyluuria, mutta aika monilla sellainen on ja yleistyminen jatkuu...



Numerokuva (28)

Sigma

Haastaja

Suomalaista hevosen- ja lampaanlihaa pitää suosia

Kaiken maailman pikkuasioista nousee ajoittain kohua. Onko se niin, että media tarvitsee aika-ajoin uutta vettä myllyyn. Tässä tapauksessa teollisuus on korvannut kallista lihaa halvemmalla raaka-aineella lihamyllyssään. Hevosenliha on ihan vain sijaiskärsijän osassa, sillä näyttää siltä, kuin lihatalot haluavat tehdä tulosta. Kuluttajaa siinä juksataan se on selvä. Sama lienee ruisleivässä, jossa voi olla suurin osa vehnäjauhoa tms.

Jos lihatalo toimisi rehellisesti niin, eikä sille satu mitään inhimillistä erehdystä niin tuoteselosteessa seisoo tarkkaan kaikki käytetyt raaka-aineet. Tosin tuoteselosteet painetaan niin pienellä fontilla, ettei niitä ilman suurennuslasia kukaan pysty lukemaan. Usein on vielä sellainen värivaihtoehto, kuten musta pohja ja tummanpunainen kirjain niin eipä sitä ainakaan heikompinäköinen pysty lukemaan.

Hevosenliha sinänsä on lihaa siinä kuin joku muukin. Muistan Perniöläisen hevosmakkaran olleen ainakin Turun kauppahallissa erityisen suosittua. Vanhanaikainen paksu hevosmakkara, ihan nousee hirnumatta vesi kielelle, kun sitä muistelee.

Kaippa se on EU:n syytä tämäkin, joka on tehnyt määräyksineen karhunpalveluksen hevosen- ja lampaankin lihalle, koska nykyisin hevosia ja lampaita vastaanottavat vain muutamat pienteurastamot. Kuljetusmatkat ovat Suomessakin kohtuuttoman pitkiä ja suurin osa hevosista hävitetään ohi elintarvikekäytön.

 Haastaja

Sattuipas vahinko

Nyt oli se tilanne, että työpöytää piti raivata kaikesta turhasta. Siinä oli joitakin telakoita ja kuulokkeita, latureita ja papereita. Siinä siivotessa oli kortinlukija irronnut USB-kaapelista ja jostain syystä se tipahti kovalle lattialle. En siihen sen kummempaa huomiota kiinnittänyt, tuollainen kevyt muovinen kun se on.

Jonkinlainen yllätys tuli, kun piti sillä lukea kuvia CF-kortilta. Koko kortti ei tunnistautunut tietokoneessa. Irti ottamisen jälkeen ei sitä tuntenut kamerakaan. Kokeilin toistakin korttia ja sama juttu. Luku- ja kirjoituskelvottomiksi muuttuivat molemmat kortit. Ei hyvä, että kortinlukija on rikki, en sitä niinkään sure, mutta meni siinä joitakin kuvia. Ne kortitkaan eivät toimineet.

Sain 2Gt:n kortin formatoitua kamerassa ja sen jälkeen tein saman tuolle 8 gigaiselle. Formatointi onnistui, mutta se formatoitui vain 2 gt:n kokoon.

Millä tai miten saisin palautettua sen alkuperäiseen kapasiteettiin 8 gigaiseksi vai onko sitä nyt käytettävä ¼ alkuperäisestä koosta? Nyt pitää etsiä kaupasta uusi kortinlukija ja varamaan on ostettava myös pari uutta muistikorttia.

Hevonen ja ratsastaja

Tällä viikolla hevosta on puhuttu mediassa  Eeva-Liisa Mannerin hevosruno:

Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.

Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.

Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.

Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.

(Eeva-Liisa Manner, 1971)

Harmaahylje



Kuvan tarina

Joka huushollista löytyy pieniä harmaita esineitä, makrokuvia varten, niin minultakin. Lähdin kuitenkin aamusella kävelemään ja poikkesin SPR-kirpputorilla, jossa satuin huomaamaan tämän pienen harmaahylkeen. Hintakin oli sopivasti alhainen niin ostin hylkeen omaksi.

Kotona asetin hylkeen koirankopin katolle lumeen ja kuvasin pikku hylkeen Nikkor 105mm f2.8 makro objektiivilla.

Minusta kuva on ajankohtainen, sillä saimaannorpat ovat nyt pesintäpuuhissa ja siellä syntyy muutamia uusia harmaita kuutteja.
Haasteen takana: http://makrotex.blogspot.fi/2013/02/makroviikko-92.html

Taajama alkaa

—Taajama on Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa käytössä oleva käsite, jonka avulla voidaan tilastoida väestökeskittymiä hallinnollisista rajoista riippumatta. Taajamaksi määritellään asutuskeskittymä, jossa asuu vähintään 200 asukasta ja asuinrakennusten etäisyys on enintään 200 metriä. Taajaman vastakohta on haja-asutusalue.
Tekstin lähde: Wikipedia
 

Taajama päättyy



Päivän kuvat

Vaikka tämä on kaupunki, eikä aivan pieni olekaan, silti ihmisiä kulkee keskipäivän aikaan harvoin. Joskus tuntuu, kuin olisi maaseutumaisessa autiokaupungissa. Missä he muut ihmiset sitten ovatkaan, ilmeisesti työpaikoillaan tai ajavat autoillaan paikasta toiseen. Eläkeläiset ovat hiljaa kotioloissa tai kiertävät haalimassa markettien tarjoustuotteita.

Kevättalvinen sää on leppoisa, vaikka aurinko ei paista. Onko sitä juuri näkynyt tämän talven aikana? Ehkä sen verran, että sen tietää jossakin pilven takana lymyävän. Lumi käy tummemmaksi, mutta vaalenee taas kun pintaan sataa joitakin hiutaleita uutta valkoista.

Pihassa ei tänään tarvinnut tehdä lumitöitä lapiolla ja kolalla, siksi oli jonkinlainen pakko lähteä kävelylle ja samalla poiketa ABC:lla juomassa kupillinen kahvetta hillomunkin kera.

Iän myötä ruostetta ja kitinää

Siitä on pitkä aika kun maailma luotiin. Tietääkö kukaan oikeaa päivämäärää, ehkä ei edes vuotta ole tiedossa? Ei taida olla varmuutta siitäkään missä tarkkaan ottaen se Eden on, jossa ensimmäiset ihmiset Aatami ja Eeva alittivat yhteiselonsa. Oli se varmaan paikkana lämpimämpi, kuin Pohjois- Eurooppa esimerkiksi tämä Suomi, meidän oma maamme. Jos ihmisen luonti tapahtui talviakaan ja se olisi ollut Suomessa, miten erilaisia me ihmiset olisimmekaan. Saattaisimme olla sellaisia pronssisia olioita kuin VR mainoksen uroot.
Voisimme olla aika jäykkää ja jähmeää kalisevaa ja kilisevää joukkoa. Samanlaisia olisimme muuten kaikkialla, mutta väri voisi olla erilainen, kuten ihmisillä on tapana. Rotujen välillä olisi melkoista rasismia, kun joku olisi valettu kullasta tai hopeasta, mutta kaikille ei olisi tietenkään riittänyt jalometallia. Jossakin päin maapalloa voisi olla vaikka vaalea alumiininen kansa. Suomalaiset varmaan olisivat rautaisia, mutta toivottavasti ei kovin ruosteisesta pellistä pakottaen luotuja.

Kylmää kaikki kansat kestäisivät se on selvä, eikä edes tropiikissa tulisi metallikuoriselle ihmiselle hiki. Vaatteet olisivat turhia, eikä ainoankaan uroon hiki haisisi.

Politiikka olisi varmaan erilaista, sillä tuommoisilla roboteilla ei olisi samoja tarpeita ja tunteita kuin meillä on. Mitä me metalliset sitten söisimme vai olisiko niin, että ruokaa ei tarvittaisi, vaan energia tulisi atomeista, ehkä aurinkokennosta valoisaan aikaan. Työnteko voisi olla tarpeeton, kun ei olisi elintarvike- tai vaateteollisuutta, eikä ongelmia ravinnon lisäaineista. Terveydenhoitokin olisi hitsarien ja muiden koneenkorjaajien ja rasvarien hommaa.

Sittenkin täytyy sanoa että parempi se oli että Aatami ja Eeva olivat sellaisia, kuin olivat ja lankesivat makeaa omenaa haukkaamaan. Paha olisi elää metallihaarniskana ja kelliä kylmänä lumikinoksessa.

Haasteen takana: Pakinaperjantaihttp://pakinaperjantai.wordpress.com/2013/02/10/pakinaperjantai-323/http://pakinaperjantai.wordpress.com/2013/02/10/pakinaperjantai-323/

Helmikuu 2013/2012

 Helmikuu on harmaa kuukausi, mutta ei enää kovinkaan pitkään. Kohta ohenevat pilvet ja aurinko tulee useammin näkyville. Odotamme jo kevättä, parempaa, valoisampaa tulevaisuutta.

Samasta kohteesta otetut kuvat ovat erilaisia, vaikka kuvien oton välissä olisi vain lyhyt hetki. Päivät ja viikot ennen kaikkea vuosi luo suuria muutoksia luonnossa. Erno Paasilinna sanoo aforismisaan, että ”valokuvaajan ammattitauti on sokeus.” Ei hän varmaan tarkoita sentään umpi pimeyttä vaan sitä, ettemme hoksaa läheskään kaikkea sitä mitä kuvaamme.

Kuvan näkeminen, ja sen lukeminen ei ole helppoa, eikä sitä opeteta, kuten meidät on alakansakoulussa opetettu lukemaan. Elämä on oppimista, joten ei pidä jättää tekemättä mitään mihin tuntee motivaatiota, mutta jos ei ole halua ei ole myöskään kykyä omaksua uusia asioita.

Klikkaa tätä tekstiä niin näet n. vuosi sitten ottamani kuvat












Käytä oikein kameraasi K W Gullers 1956
toinen painos



 

Kasit

Pääosassa numero kahdeksan!

Vanhan pelargonian uudistus

Katselin ”mummun” vanhoja pelargonioita, jotka eivät ole näin helmikuussa kovinkaan hyvän näköisiä. Tuskin hän huomaa, kun otan muutamia versoja ja lehtiä saksilla irti.

Pelakuu lähtee helposti kasvamaan, joten sen voisi suoraan turvemultaan tökätä, mutta minä nyt kokeilen juurruttaa jopa tällaista lehteä ensinnä vesilasissa. Voi olla ettei se sentään onnitu. Noin parikymmentä uutta versoa, vfahvaa kukkatainta yritän saada aikaan. Saapa nähdä millainen hätisteltävä katulaulajien joukko meidän ikkunaa ihmettelee, kunhan kesä koittaa.

Valentine's day

Nuppi

Eristenuppi

Tämä vanha esine on kirpputorilöytö muutaman vuoden takaa. En muista paljonko siitä maksoin? Ehkä muutaman euron kuitenkin.

Synnyinseudulleni Pohjois Satakuntaan saatiin sähkö olympiavuonna 1952. Se on myös tärkeä vuosi, koska menin silloin ensimmäiselle luokalle kansakouluun. Ensimmäiset koululäksyt, aapisen tavaaminen tapahtui öljylampun kelmeässä valossa. Sähkövalon tultua oppiminen eteni tehokkaasti, vaikka sähköä toki säästettiin. Taidettiin niitä valopetroolivalaisimia käyttää jonkun verran, vaikka sähkönappula oli seinässä.

Isä oli mukana kun sähkölinjoja vetämässä. Hän oli “tolppa-apina”. Maassa porattiin tolppiin reiät joihin eristeet ruuvattiin ja sitten kun pylväät oli pystytetty niin avoin kuparijohto vedettiin kireäksi linjaksi, jolloin hän oli sitomassa lankoja tällaisiin eristeisiin.

KK

Hämähäkki

(Kukka) Kolme kuihtunutta kaktuksen kukkaa
 

LibraryThing

—Tästä se alkaa sano suutari nälkää

Kirjauduin http://www.librarything.com/ sivustolle, johon voisi tallentaa tiedot kaikista omistamistaan kirjoista ja voi sinne luetteloida myös kirjastosta lainatut ja luetut kirjat. Paljon muutakin mukavaa, kun ehdin tutustua kaikkeen. En lähde koko kirjavarastoani luetteloimaan, sillä en koe sitä tarpeelliseksi.

LibraryThingin käyttö on helppoa, kuin heinänteko, kun vain naputtelee ISBN-numeron niin rekisteriin tulee automaattisesti kirjan muut tiedot, monista jopa kansikuvakin. Jos kansikuvaa ei löydy, niin haluttaessa sen voi kuvata ja viedä omasta kuvatiedostosta.

Minä aloitan ilmaisversiolla, johon kirjaan tämän päivämäärän jälkeen hankkimani tai lainaamani 200 kirjaa, jotka saan luetteloida ilmaiseksi. Vuoden jäsenyys maksaa $10 ja elinikäisen jäsenyyden saa maksamalla 19$, tai halutessaan enemmänkin.

Varmaan tulisin toimeen ilman LibraryThingiä, mutta kiinnostaa tietää paljonko minä luen kirjoja?

Urpiainen

Angdy birds

Haastevastaus (33)

Kurrella on nälkä

 

Kurret ovat vekkuleita veitikoita, mutta en halua syöttää niitä lähellä taloa olevalla tiaisten ym. lintujen syöttöpaikalla. Meillä on linnuille kolme erillistä ohuen langan varassa roikkuvaa syöttölaitetta, joihin on oravien pääsy kielletty. Ne eivät vain oikein noudata minun laatimaani lakia.

Tämäkin kurre miettii hartaasti miten pääsisi käsiksi herkullisiin siemeniin:

—On se niin korkealla, että en pysty siihen tästä hyppäämään, kun siitä ei saa oikein kiinnikään muovista. Taidan sittenkin kiivetä tuota putkea ylös ja pudottaudun tuo syöttölaitteen päälle, näin tämä kurre suunnitteli, kun katselin sitä kameran kanssa ikkunan takana.

Niinpa orava kiipesi ylös ja pudottautui, sai kiinni syöttöautomaatista ja jäi roikkumaan takajalkojen varaan pää alaspäin. Siitä oli helppo napsia siemeniä. Kerran tempun opittuaan orava osaa se taitavasti toistaa.

Oravien syöttö lähellä taloa saa aikaan se, että haluavat valloittaa koko rakennuksen. Ullakon villoissa olisi mukava peuhata ja vaikka rakentaa oravanpesä. Se on kuitenkin niiltä kielletty, mutta on sitä lakia vaikea valvoa, muuten kuin lopettamalla kaikenlainen kestitys talon läheisyydessä.

JÄÄ

—NUORUUSMUISTOJA

 "On arkea elomme tää, ja kaikki mi jäljelle jää -
    päivät sen, nuoruuden - usein muistoissa kimaltelee.
    Ei aina se ruusuja suo, ei aina se onnea tuo.
    Kuitenkin tiedän sen: nuoruuden aika on rakkauden."

Linkki: Kuvia jäästä

Makamik

Syksyllä 2012  kypsyneet Makamik purrppuraomenapuun hedelmät maassa helmikuisella hangella.

Linkki: Muiden kuvaajien ukona kuvaamia makroja

MOottori

Tiedot: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lentaja_non_grata_46943.html#media=46952

Haaste: ——»

Lumessa on jo kevättalven harmautta

Alkutalven lumisateiden jälkeen lumet ovat puhtaan valkoista, mutta jo nyt helmikuussa lumikasoissa on kevään merkki, ne eivät olekaan enää niin puhtaita. Lumipenkat ovat korkeita teiden ja parkkipaikkojen vierellä. Kuormaajilla niitä kauhotaan autojen lavoille ja kuljetetaan pois. Lumi on taajamissa kustannuserä, koska sen auraukset ja kasaus sekä kuljetus työllistävät ja työ maksaa. Työtä toki tarvitaan, sillä se tuo toimeentuloa.

Suomen säätila on talvinen eikä ilmaston mahdollinen muuttuminen tee tästä maasta kesämaata, ei ainakaan kovin nopeasti. Lumi on myös kauneusarvo ja miten paljon lumi antaakaan Suomeen matkailutuloa. Talviset liikunta- ja urheilulajit muodostavat suuret rahavirrat, joita ei olisi ilman luonnollista lunta.

Karun Suomen maatalouden kannalta lumi, talvipakkanen ja routa ovat tärkeät. Lumi suojaa kasvullisuutta ja pakkanen rajoittaa monia kasvitautien aiheuttajia ja tuhoaa rikkakasveja, lisäksi routa mureuttaa peltomaata tehden siitä viljavampaa.

Lunta on vielä runsaasti

Vain kärki näkyy!

Kuusaankoski Laukaa

Helmikuinen säätila on oikullinen, eikä ainakaan tottele kuvaajan toiveita. Odotin täksi sunnuntai päiväksi vähän valoisampaa puolipilvistä säätä, mutta taivas oli paksun pilvikerroksen peittämä, mutta kyllä se aurinko siellä jossakin avaruudessa silti paistaa.

Kaikki säät ovat kelvollisia kuvaussäitä, oli valo millainen tahansa, siksi käväisin Laukaan Kuusaankoskella kuvaamassa. Oli siellä muitakin kameran käyttäjiä, ettei tarvinnut ihan yksin olla. Muut kuvasivat käsivaralta, mutta minä käytin jalustaa ja ND8-harmaasuodinta saadakseni pitkällä valotusajalla kosken kuohut toistumaan epäterävänä. Päivän lämpötila -5° oli mitä mukavin kuvaussää, joten ei tarvinnut aivan heti pois lähteä lämmittelemään.

Matkan varrella

Haaste N:ro 23.