Syyskorento

Huomenna alkaakin jo lokakuu

Hukassa on villakoiran ydin

Olen joskus ihmetellyt, miksi niitä villakoiria pidetään, mutta nyt sekin selvis, että niiden villoista kehrätään lankaa. Koirankarvalangasta tulee varmaankin hyviä lapasia, kintaita ja vaikka villapaitoja. Ovat siis hyötyeläimiä nämä pitkäkarvaiset koirat.

Joskus meidänkin perheessä oli koira, mukava kuin mikä, pitkäkarvainen lapinkoira, mutta ei hänen karvaansa tullut mitenkään hyödynnettyä, koska ei noussut mieleen.

Nyt jos koiran ottaisin, voisin yrittää puhua vaimolle, että sen vuoksi, että saisit kunnon kamppeita kudottua talven varalle. En usko että meni lävitse tuommoinen anomus.

Siinäpä se on se villakoiran ydin, eli perimmäinen kysymys: Miksi?

Taitaa jäädä usein tuo ”miksi?” suureksi kysymysmerkiksi monissa isommissakin hankkeissa. Eräs tällainen taitaa olla tuo vellova valtakunnallinen kuntauudistus. Miten ja millä keinon tulemme onnellisemmiksi ja rikkaammiksi, jos Suomessa olisi vaikka alle sata kuntaa. Tuleekohan tuo 100 siitä, kun maassa on Satakunta niminen maakunta, josta lauletaan:

 

Kauas missä katse kantaa yli peltojen,
missä kaartaa taivon rantaa salo sininen,
siellä Satakunnan kansa tyynnä kyntää aurallansa maata isien.

Voi olla, että se hukassa oleva villakoiran ydin on pitkään vielä hakusessa tuossa kuntaremontissa ja antaa koirien pitää nahkansa ja karvansa, sillä minä luotan lampaan nahkaan ja villoihin, sillä ei ole koiraa karvoihin katsomista.

Pakinaperjantai aiheen ja aidan vierestä

30km/h

Syksyn valoa

Mitä välii, jos...

Pyörän kohtalo voi olla surkea, jos sen unohtaa lukita.

Mustavalkoinen

Lähikuva

Tarkka ajannäyttäjä

(VALOA KOHTI.) Nuoli osoittaa pohjantähteä!

Syksyn varisevat lehdet

Maisemassa on syksyn sävyt

Päivänsukat

Ostin läheisen marketin tarjouskorista halpissukat. Tuntuivat kädessä mukavilta ja koska hinta oli hyvin edullinen ne piti hankkia. Jalassa sukat olivat mukavat, pehmeät ja muutenkin pidin niistä. En kuitenkaan ymmärtänyt, että ne olivat huonolaatuisia, sillä sukat kestivät käyttöä vain yhden päivän. Kun seuraavana päivänä laitoin jalkaan edellisen päivän sukkia, niissä oli jo ainakin yksi reikä. Ei tarvinnut noita sukkia pestä kertaakaan, sillä päivän pidetyt sukat joutuvat sen jälkeen lumpuksi.

Ehkä en heitä kaikkia pareja kuitenkaan heti päivän käytön jälkeen pois, sillä tuo materiaali toimii vielä auton pesussa, kun laitan pesusienen sukaan, niin se on hyvin käyttökelpoinen pesin. Myös kengänkiillotukseen pehmeistä sukista on vielä yhden päivän jalassa käytön jälkeen.

Toista se oli ennen, sillä minulla on vieläkin käytössä vanhoja mummoni joskus -60 luvulla kutomia sini- punaraitaisia villasukkia. Hän on kutonut sukat omien lampaiden villasta karstatusta ja kehrätystä vahvasta villalangasta.

Vnhat ja kestävät sini- punaraitaiset villasukat

Yhdeksän oivallusta

Syksy

Tämän viikon haaste on syksy!

Nikon FE

VIIKON AIHE: RIKKI

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde läheltä!

Viallinen kiamera, (RIKKI), tähyslasi on irronnut.

Luovien laitamyötäistä

Tämä meidän Suomi isänmaamme muuttuu. Taitaa muuttua ihan päivittäin, mutta mihin suuntaan mennään, sitä on vaikea tietää. Kutenkin eteenpäin, koska ajassa ei pääse takaisinpäin, eikä huomisen tuloa voi estää.

Kaupungit, ja jotkut asutuskeskukset kasvavat kohisten, mutta syrjäiselle maaseudulle ei kehitys hyvää tee. Näyttää kuin yksityistiet rappeutuisivat eivät kylätietkään ole hyvässä kunnossa. Tievarren tyhjät navetat lahoavat ja tiilinavetat rapautuvat. Ei kaikissa tölleissä ole maalikaan kovin tuoreen näköinen.

Syrjäisten seutujen palvelut ovat vähissä ja koulut harvassa, mutta eihän siellä ole ympärivuotisesti paljon lapsia jos kunnolla aikuisiakaan. Vanhukset ovat taloissaan harmitellen, kun tilalle ei ole jatkajaa. Joku iso tilallinen voisi ostaa pellot ja metsät halvalla, jos myisi. Taitaa moni talo ja manttaalit jäädä perikunnan revittäväksi. Ehkä tulee joku rikas venäläinen, joka haluaa rannat ja metsät virkistyäkseen syrjäisessä Suomessa.

Kohta pitäisi äänestää kuntavaaleissa. Entinen peritty puoluekanta säilyy, mutta senkin edustajat valtuustossa vähenevät:

—Populistia en äänestä, sanoi isäntämies. Elämä on semmosta luovimista laitamyötäistä, hän jatkoi.

—Neljännesvuosisata vielä niin eihän näillä seuduilla monestakaan piipusta pakkasaamuna haiku nouse. Ei nouse, kun kaikki torpat, silloin kylmillään kyhjöttää.

—Tyytyväinen minä olen elämään, ja kyllä ne kaupunkiin muuttaneet nuoret pärjää, mutta olisi se hyvä, kun maaseutukin säilys. Pitäs varmaan kuntien liitosten sijaa yhdistellä noita puolueita, koska Suomessa voitas nyt tarvita semmosta Koko kansanpuoluetta.

Istuttiin ja muistellen miten oli 25 vuotta sitten. Näemme miten hyvin on tänään, mutta millaista on vuonna 2037, sitä emme kukaan voi tietää, mutta tulossa sekin aika on.

Pakinaperjantai

303. Luovien laitamyötäistä

Heinän kaatoa hevos niittokoneella

Tauno veli ja Eetu hevonen

Mustavalkomaanantai #131  "Historian siipien havinaa."

Kuusi (6)

Numerokuvat 003

Tuomiojärvi, Jyväskylä

Valokuvatorstain 255. haaste

 

Valokuvan lähtökohtana on asuinympäristön maisema. Innoitusta valokuvaan hain kuvan alla olevasta säkeestä:

Järven rannoilla luonto hehkuu
                      

Terävä

Puukko ja sen pari

XL koko

Linkki: Numerokuvat 002 blogiin

Hetki ikkunassa

Eilen ilta yöstä kellon ollessa 22:30 katsoin olohuoneen ikkunaan. Sisältä tuleva huonevalaistus oli houkutellut lasiin 4 pienehköä perhosta. Siinä ne tarkkailivat mitä huoneessa tapahtuu.

Otin kameran ja kuvasin perhosia, jotka paikallaan ollen seurasivat puuhailuani, kuvaamisesta häiriintymättä. Sammutin valot ja niin lähtivät perhoset ikkunasta etsimään jotakin toista valonläikkää.

 

Koskaan ei ole liian aikaista
 tarttua hetkeen
 ja ihmisen käteen
avata ikkuna
 nuuhkia sumua
 kuunnella tuulta
 antaa auringonläikän hiipiä lattialle.
~ Satu Hassi ~

Metsässä

Suolaa ja hunajaa mausteeksi

Mehiläisparvi pihakuusessa

Mietin televisiosta tuttuja julkkiksia, etenkin poliitikkoja, niin löytyyhän sieltä ihmisiä, joista jotkut ovat pelkkää hunajaa toisten luoma mielikuva on kitkerän voimakas suolan maku. Suomen hallitus varmaan pitää sisällään tällaisia persoonallisia ihmisiä. Ulkoministeri ei ole kovin hunajainen, mutta hän antaa tarpeellista makua monilla terävillä lausunnoillaan. Valtionvarainministeri taas on usein hyvinkin hunajainen. Pääministerin on pidettävä kasassa sekalainen joukko, jolloin hänen toimintansa on sokerisuolaveden kaltainen katalysaattori. Sisäministeri on taas, jossa maku vaihtelee asiatilanteen mukaan. Samaa vaihtelevaisuutta löytyy ainakin peruspalveluminiteristä, jossa on kovin paljon tasapinon heilahtelua makean ja kitkerän välillä.

Matkapuhelinvalmistaja Nokia yrityksenä on suomalaisille tärkeä, vaikka sillä ei kilpailullisesti kovin hyvin menekään. Uudet, nyt esitellyt puhelimet ovat makeita, mutta suolaa haavoille tulee, kun ei tiedetä milloin niitä saa, ja mitä ne sitten maksavat. Nokian uskottavuus käy myös ihmisten hermoille, kun hyviä uusia tuotteita on esitelty, mutta mallikuvat lienee kuvattu muulla kuin kännykkäkameralla, ketunhäntä kainalossa. Joku tarkkaavainen katsoja, kun on löytänyt kuvista virheitä, joiden mukaan videopätkiä on kuvattu kalliilla ammattikuvaajan laitteilla, eikä nyt esitellyillä Lumia puhelimilla. Tämä on kyllä kirveltävää suolaa Nokian haavoihin, mutta ehkä kaikki pian kääntyy parain päin. Uskoisi ettei Nokian toimitusjohtajalla ainakaan ole helppo olla, kun suolainen kitkerä maku tunkee ulos hunajapurkista.

Hunaja ja suola ovat asioita, joiden voimakkaaseen makuun ei ole totuttu yhdessä. Ei se kuitenkaan mahdotonta ole sillä sokerisuolavesi on suoranainen lääke, joka pistää sekaisen masun kuntoon ja palauttaa nestetasapainon ja voimat. Ripulista kärsivälle vasikalle sokerisuolavesi palauttaa elivoiman  ja jo menetetyltä näyttäneen eläimen hyvinvoinnin. Suola ja hunajapurkki pitää olla rinnakkain heti joka tilanteessa käden ulottuvilla.

Toivottavasti tulevaisuus tulee olemaan nykyisyyttä makeampi ja nyt katkerista suolapurkeistakin huolimatta saisimme sitä hyvää:

— Hunajata hunajata...

Illan sininen hetki

Valokuvatorstain haaste 254. Debussy Valse Romantique  Linkki

Huono!

Rupinen

Pieni

Hylätty

Syksyn alkaessa

Suomalaisina olemme tottuneet vuodenaikojen vaihtumiseen. Joka vuosi ne tulevat ja menevät, emme sille mitään mahda. Joitakin vuodenaikoja odotamme, toisia taas emme odota. Onko syksy se vähiten odotettu vuodenaika, koska se tuo suuren ja nopean muutoksen aurinkoisen kesän jälkeen? Talvikin on syksyä toivotumpi, lisäähän se valoa syksyn mustaan maahan. Talvessa on paljon hyviä asioita, jos pakkaset pysyvät siedettävissä rajoissa. Kevättä odotamme malttamattomina, pitkältä tuntuvan talvikauden jälkeen ja, kohta sitten onkin uusi kesä edessä.

Vuosi kestää vain 12 kuukautta, joka on ihan hyvä näiden neljän selkeästi erilaisen vuodenajan kannalta. Marsin vuosi on pituudeltaan on 1,88 Maan vuotta eli noin 687 Maan päivää. Ilmeisesti siellä ovat vuodenajat erilaisia, etenkin, kun Marsissa ei tiettävästi ole vettä, niin ei ole luntakaan. Marsin kesässä ei voisi viettää edes rantaelämää järvettömällä planeetalla, eikä kalastaa.

Tämä maapallo on hyvä paikka ihmiselle, vaikka emme toki tiedä mitä tuolla jossakin kauempana avaruudessa olisi tarjolla, mutta ei ihmisen sitä tarvitse tietää. Mutta nyt nautitaan syksystä ja oman puutarhan sadosta.

Avoin

Avoin kirja

Eihän aina olisi pakko istua

Istujallekin on tarjolla samanlaiset töppöset

Yleensä tuoli on istuin, jossa on neljä jalkaa, siinä on selkänojakin, joka lisää istumisen mukavuutta. Kuka ja koska tuoli on keksitty, sitä lienee vaikea selvittää. Istuimia on monen kaltaisia, monen muotoisia ja värisiä, eikä niillä kaikilla ole edes kunnon jalkoja.

Käydessäni tänään marjassa, istuin hetken kannolla, jolla oli karhunsammalta pehmusteena. Tuolilta se tuntui, vaikka olikin matala. Hyvä siinä oli istuskella ja syödä mustikoita varvuista. Joskus otan metsään mennessäni mukaan Walkstool nimisen ruotsalaskeksinnön. Pahuksen mukava istuin sekin on etenkin, jos käy katsomassa vaikka jotakin kenttätapahtumaa. Oma kevyt ja kestävä tuoli kulkee helposti matkassa. Tosin minun Walkstoolille kävi tässä taannoin niin, että tuolin jalat painuivat märkään saviseen kenturaan ja yhdestä sen kolmesta jalasta jäi töppönen saveen. En sitä sieltä löytänyt, joten nyt tuolini yksi jalka on paljaana.

Kuvassa olevassa tuolissa on hyvää se, että sen jalkineet ovat värikkäät joten kadonneenkin kengän löytäminen olisi helpompaa.

Terveyden kannalta istumista tulisi ainakin vähän rajoittaa, sillä minulla on suuri kiusaus aina etsiä jokin istuinpaikka. Ihminen joka seisoo vaikuttaa levottomalta, vaikka omilla jaloilla seisoskelu olisi terveydelle hyväksi. Mitähän vaimo sanoo, jos tänä iltana katsoisin vaikka illan TV-elokuvan kokonaan seisaaltani, vain ihan terveydeksi?

(Levoton)

Ø 52mm

Numerokuvahaaste (1/52)