lauantai 31. maaliskuuta 2012

Kevät

Aurinko nousi tänään 06.40 ja se laskee kello 20.03. Päivän pituus on nyt Jyväskylän korkeudella 13h 23 minuuttia. Tästäkin on helppo päätellä, että on kevät.

Vaimo komensi hakemaan rannasta pajunkissoja huomiseksi palmusunnuntaiksi. Mietin hetken, otanko lumikengät vai vain pitkävartiset saappaat jalkaan. Lähdin ilman lumikenkiä hankeen, jossa oli vahva kova kuori, josta meni saapas lävitse pohjia myöden, niin olisi mennyt lumikenkäkin. Oli se raskasta taapertaa, koska lunta oli ihan reilusti saapasvarren suuhun saakka.

Järven jää ei ole vielä ollenkaan tummunut, mutta rannan ruosteiset lähteet ovat sulia. Pilkkikalastajia näkyi jäällä, joten ei jää ole vielä kovin vaarallinen, jos tuntee virtapaikat. Minä napsin oksasaksilla pajunlatvoja mukanani olleeseen kaupan muovikassiin. Katselin olisiko jotakin lintuja kuvattavissa, mutta en minä tavoittanut ainuttakaan, joka olisi suostunut minulle poseeraamaan.

Ehkä huomenna aamulla aikaisin hanki olisi kantavampi, niin olisi mukava aamupakkasessa tallustella vähän kauemmaksi metsään.
KUVAA #021
1. Kevät

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kurotan kevääseen ja siitä eteenpäin

Lyhyestä kylmien säiden tuomasta kevään tulon taantumasta huolimatta kevät on käsillä. Maaliskuun lopulla, on ihan normaalia, että yöllä on pakkasta ja sataa räntää ja tulee uutta luntakin. Pääsiäinen on vasta ensi viikolla, joten tuntuu vielä liian aikaiselta kurottaa katsetta pitkälle kevääseen, joka kyllä aikanaan edistyy ja lopulta saapuu odotettu kesä.

Maarianpäivänä, viime sunnuntaina katolla oli vielä lunta, joten vanhan uskomuksen mukaan sitä on Vappuna vaollakin. Saapa nähdä miten tänä vuonna kevät kiirehtii. Nyt valmistaudutaan Palmusunnuntain aamusella trullien vastaanottoon. Palmusunnuntai osuu aprillipäiväksi, joten trulleja voisi nyt narrata, vaikka antamalla tavallistakin parempia karkkeja noille kirjavasti pukeutuneille virpojille. Viikonvaihteessa viimeistään pannaan mämmimaltaat imeltymään, jotta pääsiäisenä saa nauttia itse ja tarjota vieraille tuota tummaa itse tehtyä herkkua. Veratilun vuoksi on ostettava jokunen rove valmistakin mämmiä.

Kevääseen katsoessa kurottaa myös kesään ja suunnittelee jo kaikenlaista. Nyt jo tiedämme, että on monia juhlia näköpiirissä, kun joitakin rippijuhlia, ylioppilaita ja ensimmäinen kutsu kesähäihin on tullut. Parin viikon mittainen kutsu Välimeren lämpöön on myös olemassa ja paljon muutakin kesämenoa ja matkaa. Ihmetyttää vain mistä löytyy aika oman pihan ja puutarhan hoitoon, sillä tiedossa on noita pidempiä pihasta poissaoloja jo aika monta.

Yleensä kesän vihannekset, kurkut ja tomaatit on viljelty omassa kasvihuoneessa, mutta nyt saattaa olla niin, ettei tänä vuonna ole niiden hoitajia paikalla. Tietysti olisi olemassa mahdollisuus automatisoida kastelu, mutta sitten sadosta tulee liian arvokas verrattuna torihintoihin. Ja onhan se niinkin, että kuka niitä vihanneksia tarvitsee, kun isäntäväki on matkoilla.
Näin sitä on kurotettava katsetta tulevaan, sillä muuten olisi kuin autoilija tuntemattomalla tiellä ilman karttaa ja kompassia, navigaattorista puhumattakaan.

Pakinaperjantai

Sinne hävisi

Harrastan monia asioita kuten kirjoittamista ja minulla on tietokoneessa suuriakin laatimiani tekstitiedostoja. Varmuuskopion niitä aika ajoin, mutta äsken huomasin, että varmistus tulee tehdä hyvin usein, vaikka ennen tätä päivää en ole juuri mitään menettänyt.

Tänään sitten tapahtui vahinko. Ihmettelin kun kone jumittui tallennusvaiheeseen, lopulta ohjelma pysähtyi ja käyttöjärjestelmä kaatui. Käynnistin koneen normaalitilassa jolloin kaikki eteni kuten pitääkin. Yritin avata tuon tallennusvaiheeseen jääneen tiedoston, jossa on 47 sivua tekstiä, taulukoita ja kuvia sisältävää materiaalia. Ei vaan avaudu, eikä automaattipalauskaan tuonut sitä takaisin, vaikka tiedosto on kovalevyllä.

Haluaisin tekemäni työn takaisin, mutta ei se taida onnistua. Etsin Googlella ohjeita ja latasin jonkun palautusohjelmankin, mutta en saanut tiedostoa takaisin. Taitaa olla, että se on tähtien takana bittiavaruudessa. Olkoon, siellä ei se minun päivääni pilaa, vaikka harmittaa, kun itse en mielestäni omalla toiminnalla aiheuttanut tätä vahinkoa.

Virheestä on kuitenkin helpompi ottaa opiksi. Ei sitä osaa olla riittävän tarkka, ellei koskaan tällaista tapahtuisi. Tekstiasiakirjan automaattinen tallennus 10 minuutin välein ja riittävän usein tuommoinen pidempi asiakirja on tallennettava toisella levyllä tai USB tikulla olevaan tiedostoon. Vain ”tekemällä oppii”!  Virheiden kautta oppiminen on lähes takuu varmaa, mutta tietojen menetys harmittaa, etenkin kun kommelluksen syytä on vaikea ymmärtää ja selvittää.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Hetkinen

 viikon haaste on punainen.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kellarista

VIIKON AIHE:
ELINTARVIKE

Hätätilanne

Alkukirjamet 57. haaste
HÄ-alkuinen suomenkielinen sana.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Haastekuvat

1-2-3-4 KUVAA! NUMEROKUVAHAASTE  KUVAA #020

Aiheet:
1. Vastavaloon
2. Hämärä
3. Pimeä
Vastavalo

Kuvattu hämärässä

Kuvattu yöllä

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Voihan sellaisen tehdä

Jalkakirja, mikä sellainen on?
Tai onko sellaista olemassakaan. Muistan miten nuorena miehenä propsimetsässä tehtiin 6 jalan pölliä, joka keväällä kuorittiin. Se oli sellaista parimetristä. Tukkimetsässä jakomies mittasi tukit 16 – 20 jalan mittaisiksi. Sitten kun niitä ajettiin traktorilla sahalle niin isossa kuormassa oli noin 100. viiden kuutiojalan tukkia. Oli siinä kuormaa kerrakseen.

Nyt ei enää jaloista ja tuumistaan juurikaan puhuta. Jalka on muistaakseni 12 tuumaa. Nämä tässä ovat pelkkää muistietoa, joten pieniä virheitäkin voi tulla.

Kävin tänään kirjastossa ja ihan kurriittani kysyin tytöltä jalkakirjaa.
— Tarkoitatko sinä naamakirjaa, sitä Facebookkia, sellaisia kirjoja on, hän totesi.
 Vaan ei hän "jalkakirjaa" löytänyt, mutta tarjosi sitten Saapasjalkakissasta kertovia lastenkirjoja.

Kun ei jalkakirjaa ainakaan helposti löydy, niin mikä estäisi sellaisen tekemistä. Nopeastikin semmoinen kirja syntyisi ainakin omaan käyttöön. Tarkoitan kuvakirjaa, joita nykyisin tarjotaan valokuvauksen harrastajille. Jalkakirjassa voisi olla kuvia erilaisista jaloista. Niitähän on; jos ihmisjalat lakkaavat kiinnostamasta voi sitten jatkaa kuvaamalla vaikka sorkkia, käpäliä, kaviota ja tassuja jne. Tästähän voisikin ottaa ideasta vaarin ja ryhtyä jalkakirjan tekijäksi, jota voisi elävöittää sopivin kuvatekstein tai raapasta joukkoon jokusen runon riiminkin.

Ainakaan minä en heti jalkakirjaprojektia aloita, kun on muuta puuhaa mielessä, mutta jos sinua kiinnostaa, niin tämän idean saa kuka tahansa ottaa vapaasti käyttöönsä, joten siitä vaan jalkakirjailijaksi.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Voi taivas!

—Tänään aamulla taivas oli harmaa, mutta jos nyt menee ikkunan ääreen, yllättyy ja nojaa poskeaan ikkunan hakaa vasten.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Tärsky

Hyvänlainen täräys pitää olla ennenkuin pölli halkeaa!
Haaste # 56: TÄ

Pysäköinti

maanantai 19. maaliskuuta 2012

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Tänään

Kaunis sunnuntai aamu innoitti ihmiset ulkoilemaan. Monella oli mukanaan koiria, joku ulkoilutti perhettään, mutta oli meitä kameranulkoiluttajiakin liikkeellä. Palokkajävellä oli paljon kalastajia kairoineen ja pilkkeineen. Sieltä tuli yksi rouva, joka kamerani huomattuaan kertoi jäällä olevan myös joutsenpariskunnan. En kuitenkaan lähtenyt jäälle bongaamaan tuota pariskuntaa, sillä kevään mittaan on tulossa monta kaunista arkiaamua, jolloin joutsenia löytyy kuvattavaksi monista sulapaikoista.
Parasta kuitenkin on, kevään tulo!

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Ja se oli kylmää kyytiä

Palelu on hyvä varoitus, että pitää pukeutua paremmin tai hakeutua lämpimämpään paikkaan. Joskus sitä ei voi välttää, mutta usein ne kokemukset ovat omia valintoja, joskaan aina ei ole valinnanvaraa.
Kasvosuojus

Omakohtaisesti pahimmat palelukokemukseni ovat viidenkymmenen vuoden takaa. Minulla oli vuonna 1962 hankkimani Jawa moottoripyörä ja olin silloin työssä noin 50 kilometrin päässä kotoa. Talvisin ajoin aina viikonvaihteessa tuon matkan moottoripyörällä kotiin. Joillakin kerroilla pakkasta oli reilut 20°, mutta mentävä oli. Sen aikaisilla varustuksilla, kuonokoppa huurussa ja kädet ja polvet jäässä, piti olla todella kovasti Äitiä ikävä, koska lähdin tuon pitkän matkan ajamaan.

Toiset kylmänkestävyyttä koettelevat kokemukset ovat samalta vuosikymmeneltä, jolloin istuin kylmäkoppisen Deutz 40 traktorin kyydissä hyvinkin pitkiä ajomatkoja. Se oli talvea 1963-64. Ei ollut herkkua sekään työ, mutta silloin syntyi nuorenmiehen päässä ajatus, että nämä hommat eivät sovi minulle, vaan on lähdettävä koulun penkille, jotta pääsisin ulkotöistä lämpimämpiin hommiin.

Todella kylmän tarinan olen kuullut Ylä-Savolaiselta isännältä.
—Lähdimme emännän kanssa iltakylään tuohon salmen takana olevaan naapuriin. Oli maaliskuuta jäät eivät olleet enää oikein hyviä, mutta potkukelkalla ylitimme salmen iltasella. Pakkanen kiristyi yöksi ja oli aika pimeää kun palasimme kotiinpäin. Lähellä kotirantaa jää petti ja molemmat olimme veden varassa. Sinne se kelkkakin upposi. Onneksi pääsimme avannosta, mutta pakkanen paukkui ja olimme litimärkiä, hän muisteli kokemaansa.

— Vaatteet jäätyivät, mutta pääsimme omaan pihaan onnellisina, kun selviydyimme. Todellinen vaaratilanne odotti vasta omalla kotiovella. Talossa ei ollut ketään ja ulko-ovi oli lukossa. Avain oli taskussani. Silloin meitä paleli niin, kädet olivat kohmeessa ja ne tärisivät. En saanut avainta lukkoon ei sitten millään osunut, kun oli pimeääkin. Sitten kun sen sain paikalleen lukon reikään ei käsissä ollutkaan puhtia vääntää, jotta lukko aukeaisi. Siinä oli kuolema lähellä, paljon lähempänä, kun siellä avannossa ollessa. Viimeisillä pinnistyksillä se sitten onnistui ja olimme kodin lämmössä, hän muisteli kokemaansa.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

torstai 15. maaliskuuta 2012

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kehyksissä

Maaliskuulla on monia ajankohtaisia asioita, kuten hallituksen kehysriihi, mutta ei siitä, eikä muistakaan riihistä ole nyt sopivaa kuvaa. Uusi presidentti on virassa, mutta minulla on hänestä tässä kuva vasta arkisissa kehyksissä olevana presidenttiehdokkaana.

Säitä seuraillessa

—Hyvää keskiviikkopäivää vaan! Tänään on viikko 11 puolessa ja maaliskuukin kääntyy toiselle puoliskolle. Aurinko lämmittää ja kevätsää on aurinkoisen kirkas. Puutarha harrastajat, joihin tunnen itseni kuuluvan, katselee siemenpusseja, sillä pian alkaa multasäkkien ajo tantereelle. Keväällä tarvitaan kaikenlaista, mikä ei ole kumma, että viherpeukaloa kutittaa. Kesällä ollaan säiden armoilla, kun odotetaan vuoron perään sadetta, aurinkoa ja lämpöä, jotta syksyllä olisi runsas sato korjattavissa.

Ensimmäiset siemenet ovat jo idullaan, pian alkaa taimien koulinta ja uutta siementä multaan. Lumi pois kasvihuoneen katolta kaikkea pientä puuhaa säätiloja tarkkaillen.
Säkit saavat vielä sulaa kaupan varastossa.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Raitoja

Vakioruutu

Sunnuntai 11.03.2012

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Kaksinkertainen tuplaespresso

—Olen kuunnellut radiota ja katsonut televisiota ja lukenut lehtiäkin, niistä minulle on syntynyt semmoinen käsitys, että meillä on Suomessa uutisten pula-aika, sanoi Hessu eilen illalla, kun teimme tupakuppia.
Lasia, terästä, puuta, kangasta ja vähän muutakin! 

—Paljon on ollut uutisia politiikko Tevosta ja Teuvon mentyä hoitoon on Ay. Timosta tullut uusin uutisten kunkku, siitä miten hän on käsitellyt alamaisiaan etenkin, miten pahasti hänellä ja Hilkalla ovat sukset ristissä. Tästä Hilkka gatesta on sitten meillä jokaisella kansanmiehelläkin asiantuntevia mielipiteitä, aina presidenteistä alkaen. Ei munkaan mielestä työelämän  pitäisi olla ihan tuommoista, jatkoi Hessu vuodatustaan.

Pitää oikein muistella millaista oli silloin ennen, kun itsekin kävimme töissä. Jonkinlaista kettuilua silloinkin harrastettiin, nyt puhutaan läpästä, joka ei sitten olekaan keljuilua, vaikka sen kohteesta siltä tuntuisi. Nyt ovat kaikki niin herkkänahkaisia, ettei tarvi sallita, kuin nollatoleranssi.

—On se niin, että hyvän huumorin yli menevä kiusoittelu ja torailu onkin pahasta, tapahtuu sitä sitten koulussa tai työmaalla. Nyt kun me olemme eläkeläisiä, ei tarvitse kuunnella, kuin muijan motkotusta, jatkoi Hessu.

Sitä sitten riittääkin, usein mulle sanotaan, että älä laita tota voita noin paljon leivälles, senkin ihramaha. Yrittäsit sinäkin vähän karpata, ja nuo sun sukkaski on aina väärinpäin. Ja sitten koitas tehdä jotakin muutakin, kun istua siellä nurkassa sen tiatokonees kanssa, menisit edes joskus kaljalle Hessun kanssa.

—Semmoista se elämä on! Muistuu mieleeni kun se alivaltiosihteeri Frangen puhui antaumuksella meistä kotikiusatuista, mutta ei me pojat sitä vaimokultaa niin vakavasti oteta.

Ei oteta, mutta eiköhän me pojat otata taas kupillinen tätä sun tuplaespressoa, ja katsotaan telkkarista, pommittaako Hjallis Tarjaa kiusallisilla kysymyksillä?

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Ka; haastekuva

Varmaankin jotkut tunnistavat mikä tämä kamerani on merkiltään!

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Jalat

Jalat lumikengillä

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Kuva tänään

Tänään

Säröllä

Oli taas tullut se aika, että Hessun pitää käydä autonsa katsastamassa. Edellisestä käynnistä oli kulunut lähes lakisääteinen vuosi, mutta Hessun autoon oli kertynyt edellisestä katsastuksesta vain alle 8000 kilometriä. Minustakin se on aika vähän, kun ottaa huomioon kaikki auton kiinteät kulut, kuten vakuutukset ja ajoneuvoveron. Auto tuntui olevan omistajansa käsityksen mukaan kunnossa, mutta kerran vuodessa se pitää silti huoltaa, vaikka vähän ajaakin, hän ajatteli. Sattuipa mukavasti olemaan lehdessä merkkiliikkeen ilmoitus edullisesta 150€ huoltopaketista, joten Hessu tilasi ja sai nopeasti ajan huoltoon.

Kaikki meni mukavasti, mutta sitten odottavan miehen puheille tuli huoltopäällikkö, joka kertoi pienistä lisätöistä.
—Takalasin pyyhkimen sulka, lämmityslaitteen puhallin oikkuilee ja jarruja on herkistettävä. Voisimme tehdä nämä lisätyöt nyt samalla ja siinä kuluisi aikaa noin pari tuntia.

No jos on kerran semmoisia vikoja, niin jos ne sitten tehdään, ei se varmaan paljoa maksa?
—Ei paljoa, joten jatketaan tästä sanoi huoltopäällikkö.

Aikaa kului ja Hessu luki mukanaan olleen 200 sivuisen romaanin lävitse ja ihmetteli autonsa viipymistä yli puolenpäivän. Kohta hän näki, että auto oli jo ajettu hallista ulos, mutta papereita ei kait vielä ollut, joten odotus jatkui.

Viimein Hessun kärsivällisyys loppui ja tivasi kulkupelinsä avaimia, koska auto oli jo pitkään parkissa jököttänyt. Sitten tuli laskun maksun aika, jolloin se selkeni karu totuus auton muuttuvien kustannusten kalleudesta. Huoltolaskun loppusumma oli 770€. Hämmästynyt mies maksoi ihmetellen, miten 150 euron huoltopaketti olikin kasvanut moninkertaiseksi. Hänelle vakuuteltiin, että nyt vain ajelet taas huolettomia kilometrejä vuoden eteenpäin, autosi on katsastuskunnossa.

Hessu ajoi viereiselle katsastusasemalle, jossa se otettiin heti tarkastukseen, ”Hyvältä tämä näyttää”, katsastusmies puheli autoa tutkiessaan.

—Katsohan, nyt löytyi vika, tämä etujousi on poikki, ei mennytkään lävitse. Vaihdata jousi, ja mielellään kummallekin puolelle, tule sitten uudelleen näyttämään.

Taisi Hessu miettiä pahoja asioita auton pidon kustannuksia punnitessaan. Korjauttaako hän autonsa jousiviankin merkkikorjaamossa, vai meneekö edullisempaan yleiskorjaamoon?

—Olisivat ne saaneet siinä huollon katsastustarkastuksessa huomata katkenneen jousenkin, sadatteli Hessu ja katseli autoaan tyytymättömänä, mutta arvatenkin jotakin uutta oppineena.

...
Pakinaperjantai 275. Halkeama keltaisessa kivessä