keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Makunsa kullakin

Jättibalsami

— Makeisvero poistuu vuoden 2017 alusta. Hallitus poistaa makeisveron, koska se on EU:n mukaan epätasa-arvoinen. Verotus suosii kotimaisia makeisia, kun samankaltaisista ulkomaisista tuotteista peritään veron lisäksi tulli.
Lähde: YLE
...
Turhaa kikkailua tuokin, joskin se on EU:n sanelema juttu. Makeisvero ei juuri mitään vaikuta niin vähän niitä tulee ostettua. Pikemmin olisi voinut sitä korottaa, kuten alkoholi ja tupakkaveroakin. Tuollaiset haitalliset tuotteet, voisi poistaa kokonaan kaupoista ja niitä tarvitsevat voivat sitten harjoittaa salakuljetusta, kunnes joutuvat rikollisina kiven sisään. Sielläpä raitistuisivat.

Suomi on vaikeuksissa ja sen hallitus, kuin löysässä hirressä. Tuntuu, että nyt pitäisi, ainakin kohta hallituksen luovuttaa ja päästää viisas oppositio ja työmarkkinajärjestöt vallankahvaan. Mitähän siitäkin seuraisi oppositio?

Tällainen epäsopu ei kuitenkaan voi kauaa jatkua, vaan oppositiolle pitäisi antaa vallan vapaat kädet. Tuo pakolaisasiakin on sellainen, että oppositio saisi sen yksituumaisesti ratkaista.

Telkkarissa oli muuten hyvä dokumenttielokuva, joka kertoi Ylöjärvellä asuvien maahanmuuttajien kotoutumisesta. Kymmen Suomessa asutun vuoden jälkeen oli edelleen aika vaikeata. Suomenkielen oppiminen ja kulttuurieroihin sopeutuminen ei ole helppoa asia.

tiistai 29. syyskuuta 2015

maanantai 28. syyskuuta 2015

lauantai 26. syyskuuta 2015

Virran viemää

Tänään oli kaunis ulkoilusää, mutta tällaiset puoliaurinkoiset syyspäivät saattavat muuttua lokakuun tullessa hyvinkin harvinaisiksi.
Vesi on vähän samanlainen elementti, kuin tuli. Nuotiolla istuessa liekkien lepatusta voi seurata pitkänkin aikaa. Tänään kävelin Muuramenjoen luontopolkua välillä istahtaen polun varressa olevalle penkille. Hetken istuttuani huomasin vaipuneeni omiin ajatuksiin seuraten veden poreilua kivien välissä. Meni siinä hetki, jos toinenkin, ja tuulen tuomat syksyn lehdet jatkoivat matkaansa virran mukana kohti Päijännettä.

torstai 24. syyskuuta 2015

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Peuralla oli onni myötä

Tänään on sateeton ja kaikin puolin kaunis sää, kun lähdin katsomaan onko järven rantaan noussut kantarelleja. Tein tunnin metsälenkin tutuilla sienipaikoilla näkemättä ainuttakaan kantarellia. Ei myöskään muita kunnollisia sieniä ole. Minulla oli tietenkin mukana kamera, joten keskityin sitten metsässä kuvaamiseen.
Erityisiä kohteita ei löytynyt, mutta lähestyessäni vilkkaan tien kautta kotia näin peuran joka suorastaan "lentäen" hyppäsi vilkkaalle tielle. Sattuipa sillä hyvä tuuri, kun se ei osunut autoihin. Niin nopeasti ja kovaa se tielle tuli, että, jos sillä ei oli ollut onnea myötä eläin olisi törmännyt johonkin autoon.
Eräs nainen näki tapauksen minun lisäkseni ja pysähdyimme hetkeksi juttelemaan näkemästämme. Kuvaa ei tuosta hetkessä ohi menneestä tilanteesta voinut mitenkään saada, mutta jo nähtynäkin peuran tien ylitys oli mieleenpainuva kokemus.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Syksyn vastavärit

Vastakohtia

Syksyä pukkaa


Käydessäni taannoin lääkärissä sain määräyksen käyttää paria erilaista verenpainetta alentavaa pilleriä päivittäin.
— Mitä sivuvaikutuksia näillä on, minä kysyin?
Kaikkiin lääkkeisiin saattaa liittyä joitakin sivuvaikutuksia niin näihinkin, sillä verenpaineen alenemisen lisäksi näillä on sivuvaikutuksena antaa muutamia elinvuosia lisää., sanoi lääkäri.  

Minulla on puhelimen muistikortille ladattuna 600 sivuinen "He eivät tiedä mitä tekevät" äänikirja. Tämä on Jussi Valtosen vuoden 2014 Finlandia palkinnon voittanut teos. Valinnasta päätti Anne Brunila. Kirja ei ole oikeastaan minun makuuni, enkä varmaan lukisi sitä normaali kirjana. Näin ulkoillessa sen kyllä varmaan kuuntelen kokonaan. luettuna tekstiä on  yhteensä 26 tuntia.
Paljon erilaista tietoa siinä opuksessa on, sillä toinen päähenkilö on amerikkalainen mies joka hieman ihmettelee suomalaista elämänmenoa, jopa suomalaista sosiaaliturvaa.
Suomalaista luontoa samoillessa tällainen teos kuluu kuin huomaamatta, joten kirjan kuuntelu tuo minulle lisää ulkoilutunteja. Huomenna on tarkoitus käydä puolukkametsässä ja siinä sitten annan olla kuulokkeiden korvilla sivuvaikutuksena.

torstai 17. syyskuuta 2015

Hallitus ajaa meidän kaikkien etua

Pääministeri puhui eilen illalla televisiossa kansalle järkeä, mutta menikö se kaikille perille? Ei varmaankaan, sillä kaikki eivät vain halua hyväksyä ns. pakkoa. Puhe oli kaavamaisesti rakennettu, niin kuin insinööri vain voi tehdä jonkun laitteen rakennussuunnitelman, joka kaavamaisesti on helppo toteuttaa.

Varmaan tiedämme mitä Suomessa tapahtuu kun velkaannumme lisää 1 milj. €/h. Siitä seuraa kova saneeraus ellei peräti konkurssi, kuten Kreikassa on uhkana. Kestämätön tilanne on pakko korjata.
Jokainen kansalainen hyötyy siitä, että velkaantuminen pysähtyy ja lastenlapsillemme jää vähemmän velkaa lyhennettäväksi isovanhempien luomasta taakasta. Meidän on ajateltava miten suuri hyöty syntyy toimivasta maltillisesta yhteiskuntasopimuksesta.

Emme kaiketi halua suistaa maata vararikkoon, sillä kansalaisen panos on sittenkin pieni lopulliseen hyötyyn verrattuna. Tuntipalkka saa vaikka laskea, sillä vuosiansion taso säilytetään

Tarjolla on hyviä ja vähemmän hyviä vaihtoehtoja, mutta tarvitaan työmarkkinoiden ja hallituksen yhteinen "kauppasopimus", jossa kaikki voittavat. Kuka ei haluaisi sellaista tulevaisuussopimusta? Lomarahojen poisto ei paljoa vaikuta kotimaiseen ostovoimaan, sillä suuri osa lomarahoista viedään maailman matkoihin, eli pois kotimaasta. Lomarahaleikkaus on myös tasapuolinen, koska suuripalkkainen maksaa enemmän yhteiseen pottiin. Hallitus haluaa toimia meidän kaikkien parhaaksi, siten että mahdollisimman pienellä uhrauksella saamme Suomelle suuren hyödyn.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Valaisunhallinnan tietokirja

Kyllä noita kirjoja on joka lähtöön, eikä lukemisesta ole koskaan pulaa. Monet harrastukset, kuten nyt vaikka valokuvaus on jatkuvaa oppimista. Pitää olla mahdollisimman paljon käsikirjoja, mutta ei sillä hyvä, että on tietoa, kun pitää myös pyrkiä harjoittelemaan käytännössä. Valokuvata ei voi jos ei ole valoa, siksi valaisunhallinta on ensiarvoisen tärkeä asia. Tämä kirja on vuodelta 2004, mutta vaikka tekniikka on kehittynyt, eivät valaisun perusteet ole minnekään muuttuneet. Siksi pidän ostamaani kirjaa hyvin tarpeellisena.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Puolukoiden aikaa

Pienet purot muodostavat
vuolaan joen, kun ne ensin löytävät
tiensä yhteiseen uomaan.

Olen huono poimimaan marjoja. Mustikanpoiminnasta ei tule kerrassaan mitään, mutta nyt on hyvä puolukkavuosi. Olen kannon tai mättään vierellä ja kas kummaa leveä poimuri täyttyy nopeasti puolukoista. Hyvässä paikassa saattaa samalla istumalla saada toisenkin rohmullisen. Kuin huomatta vajaassa tunnissa on muovinen kauppakassi marjoja pullollaan.
Puolukka on todellista superfoodia, terveys ruokaa, jolla on muutakin kuin täyttävä vaikutus. Ehkä kaikkia puolukan hyviä vaikutuksia ei edes tunneta. Jos varastoon kertyy esimerkiksi 50 kiloa marjaa se vastaa kiloa/viikko. Jo tuosta määrästä saa useampikin henkilö hyvän terveysvaikutuksen. Puolukkaa ei ihan joka päivä halua syödä mutta sopivassa määrin se antaa enemmän, kuin sen keruusta syntyy vaivaa.
Puolukan poiminta on ainakin minulle terapeuttista puuhaa. Ollaanhan siinä raikkaassa ja aurinkoisessa suomalaismetsässä, hengittäen raikasta metsäilmaa. Sitten vielä kun siellä saattaa sammakko pelmahtaa suomättään takaa sormille, on säikähdys melkoinen. Metsässä saa kuunnella linnun laulua ja katsella taivaalla pörrääviä Hawk tai Hornet sotakoneita.
Meillä tämän vuotinen puolukkapaikka on lähellä metsäautotietä, joten puolukkasaaliin kantamiseen ei kulu suurta energiaa. Metsässä kulkiessa emme ole löytäneet tänä kesänä sieniä juuri ollenkaan, eikä siihen vakiopaikkaan näytä tulevan suppilovahveroita. Milloinkaan meillä ei ole ollut näin vähän kantarellia mitä nyt on. No nyt on puolukkavuosi ja sillä hyvä. 

tiistai 8. syyskuuta 2015

Syyskuussa ovat mättäät punaisia


Syyskuu on nyt aurinkoinen ja kaunis. Metsissä on puolukkaa vaikka kuinka ja maahan saapuu pakolaisia. Me Suomalaiset olemme melko laiskoja marjastamaan, sillä tänäänkin metsässä ollessani en siellä muita marjastajia nähnyt. Jotenkin tuntuu kummalliselta, kun Suomeen tuodaan marjanpoimijoita.
Nyt on vastaanottokeskuksissa varmaankin paljon ihmisiä, jotka voisivat kerätä suomalaisesta metsästä vitamiinirikasta ruokaa. Olettaisi että vaikean ja pitkän matkan rasitukset häipyisivät aurinkoisessa metsässä, josta nyt saa sangollisen punaista puolukkaa hyvinkin vajaassa tunnissa.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Puu- ja bioteknologiaa

Kolmepäiväiset Puumessut päättyvät tänään Jyväskylän Paviljongissa. Tutustuin messuihin aamupäivällä heti ovien avautuessa. Ei siellä ollut silloin tungosta. Kuljin kamera kaulalla uteliaasti osastoita katsellen. Ilmeisesti moni esittelijä uskoi minun olevan toimittaja, niin innokkaasti he minuun ottivat kontaktia. Hyvä asia se oli, sillä monilla osastoilla oli minua tiedollisesti kiinnostavaa, vaikka en missään tapauksessa ollut kenellekään ostavaa potentiaalia.
Suomalainen puu- ja bioteknologia on hyvin pitkällä, ja messuilla oli paljon erilaisia innovaatioita kotimaisesta raaka-aineesta. Puun käsittely ja siihen liittyvä teknologia on Suomessa kehittynyttä, ja se soveltuu hyvin moniin ratkaisuihin. Roboteilla voitaisiin rakentaa vaikka taloja tai tulostaa niitä 3D tekniikalla biomassasta. Energiaa Suomen metsistä löytyy vaikka miten, eikä puuta tai turvetta tarvitse suoraan polttaa vaan niistä saadaan myös nestemäisiä poltto-aineita. Suomen maaperässä on myös harvinaisia metalleja, joita voidaan ottaa talteen esimerkiksi puiden kannoista. Näitä erityisiä mineraaleja tarvittaneen etenkin kehittyvässä akkuteknologiassa.
Kemia on puunjalostuksessa merkittävässä asemassa ja sitä tutkitaan hyvin perusteellisesti mm. Jyväskylän yliopistossa. Jätteiden kierrätys on sitten aivan oma lukunsa, jossa suomalaiset ovat melko pitkällä. Reilun parituntisen messukierroksen jälkeen ajatukset myllertävät osin ihmetellen, miksi Suomi ei rikastu oikein kunnolla, kun meillä on luonnonvaroja ja tietoa niiden soveltamiseen?   

torstai 3. syyskuuta 2015

Mielipiteet muuttuvat

"Mitään ei voi muuttaa, ellei ensin hyväksy sitä." -Carl Jung

Tämä Jungin lause on lohdullinen, sillä sen mukaan voimme "kääntää takkia" muuttaa omaa sanomaansa, jostakin vanhasta mielipiteestään. Usein politiikassa syytetään joitakin "takinkääntäjiksi", jos vaikka hallitus muuttaa kantaansa siitä mitä on sovittu hallitusneuvotteluissa. Eikö se olisi hölmöä, jos hallitus puskisi päätä seinään, vaikka ympäristö olisi muuttunut.
Nyt tuo pakolaisten vastaanotto on asia, jossa mielipiteet vanhentuvat nopeasti. Pakolaisia on äärettömän paljon ja jonnekin ne ihmiset on saava sijoitettua Eurooppaan ja myös Suomeen. Jotkut Suomen kunnat tekevät kielteisiä vastaanottopäätöksiä, mutta monien on ilmeinen pakko "kääntää takkia" ja perustaa vastaanottokeskuksia.
Pakolaisuus on suuri ongelma, joka ei varmaan vähene, ei edes sitten kun sotaiset maat saavat rauhatilan aikaan. On myös luonnontilasta johtuvia pakolaisuuden syitä, kun väestö kasvaa ja puhtaasta vedestä ja jopa ruuasta tulee entistä rajallisempaa. Mihin kehitys johtaa pitkän ajan kuluessa, sitä varmaan viisaat ennakoivat, mutta kuka sen tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Onneksi voimme muuttaa monia asioita, kunhan vain ymmärrämme ne syyt jotka muutostarpeeseen johtavat. 

Kellastunut

Ruska alkaa lehtien kellastumisella

tiistai 1. syyskuuta 2015