Hyvää Uutta Vuotta 2013

Joulukukat alennusmyynnissä

Joululta oli jäänyt paljon kukkia, ennen kaikkea joulutähtiä myymättä. Tänään niitä 8.50 € hintaisia myytiin 70% alennuksella. Seurailin miten kansa kulki, eikä niitä juuri kukaan ostanut. Tuntuu siltä, kuin kauppias luottaa liiaksi meidän asiakkaiden matikkapäähän.

—Mitä se ny sitte maksaa, joku rouvashenkilö kyseli siipaltaan.
Eivät he ostaneet. Mitenkähän paljon paremmin ale kukat kävisivät kaupaksi, jos hyllyssä olisi selkeästi se oikea hinta 2.55€/kpl. Ainakin minä uskon, että kauppa olisi vilkkaampaa, kun prosentin tilalla kerrotaan suoraan, mitä se tuote oikeasti maksaa.

Emme mekään ostaneet niitä joulutähtiä, joitakin muita kukkia kyllä.

Tekipä terää

Yleisesti terälehtiä on vain kukkivissa kasveissa, mutta vuodenvaihteessa voi tarkastella muitakin ”terälehtiä” vähän tarkemmin. Tilatut lehdet tulevat useimmiten kestotilauksena, mutta vuodenvaihde on hyvä aika katsoa mitä lehtiä haluamme lukea ensi vuonna. Joitakin lehtiä tulee vain, kun niitä ei ole älynnyt peruuttaa, vaikka ei niitä juuri lukisi. Nyt sitten vain peruutusilmoituksia, niistä joita ei tunne tarvitsevansa. Eräästä harrastelehdestä löysin edullisen 2-vuoden määräaikastilauksen, jota en voinut vastustaa.

Syklaami

Tässä samalla tilasin kaksi ilmaista puutarhakasvien siemenluetteloa, jotta keväällä saisi ajoissa siemenet itämään. Tosin on se vanha viisaus käynyt meillä useasti toteen, että ensinnä tilataan siemenet, sitten ostetaan taimet ja syksyllä ostetaan kukkia ja vihanneksia. No taas niitä siemeniä ja sipuleita kokeillaan.

Uuden vuoden aattona on taivaalla monenlaista paukkuvaa tulikukkaa, kun kaupungit, yhteisöt ja yksityiset paukuttelevat rahaa taivaalle. Minulla ei ole tapana ostaa näitä paukkuja, mutta voin toki hyvän sään sattuessa mennä valokuvaamaan valoilmiöitä. Miten kansa taas tuhlaakaan, iloiten vuoden vaihtumista. Voisihan tuonkin palavan rahan vaikka lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.

Oikein tämä teki terää, kun sain lehtitilaukset päivitettyä. Tein joitakin tilauksen peruutuksia, mutta tilasin myös uusia ”luettavia terälehtiä”. Kunpa tästä uusi vuosi tulee ja aurinko alkaa lämmittää multaa, viriää taimikasvatus ja se kummasti virkistää mieltä lähentää uutta kesää.
Toivotan Iloista Uutta Vuotta kaikille ja nautitaan terälehdistä!

Numerokuva (37)

Vene

Suossa sulapaikka

Päivän pituus kasvaa varmasti, mutta hitaasti näin vuoden loppumetreillä. Siitä se vauhti kiihtyy ja aurinkokin on useimmin näkyvillä. Nyt olisi hienoja pakkassäitä ottaa kuunvalossa maisemakuvia, mutta pitäsi mennä jonnekin erämaahan, jossa ei kaupungin valosaaste näy. Taitaa jäädä ottamatta yökuvat tällä kuulla. Tänään kuitenkin kuvasin talven ensimmäisen pälven tai onko se sula. Lämmin sää eikä aurinko sitä ole sulattanut, vaan vieressä on kaukolämpötyömaa, jossa ovat uutta haaraa liittämässä putkistoon. Pakko siitä on ollut päästää sulkujen välitä vesi pois, jotta uuden haaran on päässeet hitsaamaan.

Lämmintä vettä

Valtakunnan uutiset ovat taas saaneet uutta vettä myllyyn, kun Suomi hävisi Ranskalle laivakisan. Nyt ei telakan palveluksessa olevia turkulaisia naurata, ja hallituskin saa lunta tupaan. Olisiko pitänyt se laina antaa, vai onko parempi tämä hallituksen tiukka linja. Ei sitä tiedä ainakaan tämmöinen tavallinen uutisten kuuntelija, mutta ainakin on varmaa, että tästä asiasta piisaa uutisia pitkälle alkavan vuoden puolelle.

Loppu!

Porvoon tuomiokirkko

Kuvattu joulupäivänä v. 2012

Paukkupakkasta

Iloista Joulua!

Myös pikkulinnuille!

Kultaiset numerot

—ei maailmanloppua, tullut kai tänäänkään

Tänään on talvipäivän seisaus, joka on vuoden lyhin päivä. Tälle päivälle Mayojen ennustamasta maailmanlopusta ei näy merkkiäkään, joten voimme laulaa “ei maailmanloppua, tullut kai tänäänkään”.

Voi olla, että vanhassa ennustuksessa on mennyt jokin pieleen, ilmeisesti vika on ikivanhassa tietokoneessa. Eivä nykyaikaset ennustuksetkaan aina pidä paikkaansa, vaikka Pekka Poudan säätiedot osuvat kohtuullisen hyvin oikeaan.

Joulun läheisyys näkyy kaikkialla. Ainakin marketeissa on vilkasta ja joistakin jouluruokien raaka-aineista, kuten ainakin lohesta näyttää olevan pulaa. Kinkkua kuitenkin riittää ja sehän se on tärkein Joulupöydän kunkku.

Hankin joulukuusen jo vuosia sitten, se on vain otettava vintillä olevasta paketista ja kopautettava roskat ja pölyt pois. On se muovikuusi niin kätevä ja luontoystävällinen. Omassa pihassa kasvaa kuusia, joten niistä voisi jonkun kaataa ja tuoda jouluksi tupaan, mutta siinä olisi sitten paha aukko, joten antaa kuusien kasvaa luonnonmukaisesti.

Joulukortit

Joulukorttiperinne on saanut alkunsa jo 1800 luvulta, jolloin englantilaisen sisäoppilaitoksen oppilaat lähettivät jouluterveisiä kotipuoleen. Ennen joulukorttia oli jo tapana lähettää uudenvuoden terveisiä ystäville ja sukulaisille. Nykyisin kun säästäväisiä olemme lähetämme sekä Joulu-, että uudenvuoden toivotukset samalla kortilla.

 

Melkoinen bisnes tämä joulukortti nykyään on sillä korteista tulee monelle painotalolle pientä lisäpuuhaa ja saahan siinä joku taiteilija ja valokuvaajakin suolarahoja. Postimaksut ovat merkittävä summa, koska kortteja kulkee kymmeniä miljoonia kappaleita.

Mukava tämä korttiperinne on ja varmaan se jatkuu, ellei sitten huomenna tule …?

—Suomalaiset lähettivät 40 miljoonaa joulukorttia vuonna 2011.
Itellan mukaan joulukorttien määrä on ollut selvässä laskussa kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2010 suomalaiset lähettivät lähes 50 miljoonaa postikorttia. Postin kautta lähetettyjen joulupakettien suosio on sen sijaan noussut.

Perinteellistä

Lumentyönnin ei kestä käyttöä

Hyvin muotoiltu lumentyönnin on mielestäni hyvin kätevä väline pihan polkujen ja teiden siivoamiseen. Se on jopa leveää kolaa kätevämpi ja nopea ennen kaikkea kevyen pakkaslumen siivoamiseen. Ei kuitenkaan niin hyvää, ettei olisi jotakin valittamista. Tehdäänkö tuo pesä jostakin kierrätysmuovista, tai onko se tehty vain vahvistamatta strategisia kohtia.

Meillä on nyt pihassa kaksi samanlaista työkalua, jotka ovat kumpikin samalla tavalla rikki. Ehkä yritän niitä jotenkin vielä korjata, ennen kuin laitan muoviosat uudelleen kierrätykseen. Harmittaa vain, kun muuten noista tykkään, mutta kun eivät vain kestä. Joutunen kokeilemaan jonkun toisen valmistajan vastaavaa tuotetta. Katselin jo valmiiksi rautakauppojen sivustoja ja löysin toki kilpailevia, mutta eipä sitä tiedä ovatko ne senkään veroisia.

Joulun lähestyessä

Jouluvalmistelua

Veitsien teroittelua

Jyväskylä

Tapaniksi on odotettavissa rekikeliä

Luminen Joulu on se aito lapsuuden joulu Tapaninpäivän rekiajeluineen.

Kirjastossa käydessä minulla oli kamera mukana

121212

Pupujussi kuusen alla...

Kaksikin haastesanaa:
                 1. Pupujussi
                 2. Kuusi

Syklaami joulukukkana

Päivä oli taas niin pimeä, että en ottanut yhtään kuvaa ulkona. Kamera sai olla sisällä, mutta pitihän jotakin tänäänkin kuvata. Paljon en tähän kuvaan valoa käyttänyt, sillä valaisin kukkia kahdella perinteisellä kynttilällä. Ei silti oli huoneessa vähän sähkövaloakin.

Vaimo halusi joulukukkia ja niin valitsimme yhteistuumin syklaameja. Joulutähti on tietenkin se perinteinen joulukukka, tai viherkasvi mikä lie. Latvan punaiset lehdet kuitenkin tippuvat aika pian. Siihen se viherkasvin loistokkuus loppuu. Syklaami ei ole mikään helppohoitoinen, jos sen aikoo pidempään pitää kukkivana, mutta katsotaan nyt miten nämä viihtyvät.

Rajattu

Tämän viikon MV-kuvahaaste on ”rajattu”. Kuvan pitää olla mustavalkoinen tai seepia, joten värikuvat rajautuvat heti pois. Kuvan voi toki rajata mielensä mukaan ja valita minkä tahansa kuva-aiheen mitään pois rajaamatta. Ihminen on tottunut rajaamaan ja tuntuu, kuin kaikenlaisia rajoja olisi niin paljon etteivät ihmiset, kansoista puhumattakaan ainakaan kaikista rajoituksista piittaa. Joitakin rajoja kuitenkin tarvitaan.

Näin Jouluaikaan poltetaan taas paljon perinteisiä kynttilöitä. Tulen sanotaan olevan hyvä renki, mutta sen kanssa on hyvä pitää rajaa, ettei se pääse hallitsematta isännöimään. Moni on polttanut näppinsä tulen kanssa, joten ainakin kilteille lapsille on hyvä pitää jonkinlaista rajaa.

Kolalla kuntoa

Numerolappu

Viime yön aikana satanutta lunta siivotessani, pysähtyi ohikulkija juttusille ja tuumaillen:

—Viitsit tuota kolalla ja lapiolla työnnellä, miksi et osta linkoa niin pääset paljon helpommalla?

Onhan sekin ajatus tullut joskus mieleen, ei silti, mutta tätä lumettomana pitämääni aluetta on vain reilu kolme aaria, joten en ole sen takia koneeseen investoinut. Polttomoottorikäyttöinen linko maksaa 500 – 1000 euroa, joka on aika paljon. Sähkökäyttöinen olisi ehkä halvempi, mutta saattaa olla, että se ei paljoa auttaisi tähän perinteiseen tapaan verrattuna.
Näin minä perustelin ja jatkoin pihatien siivousta.

Jos nyt tämänkin pikku puuhan koneella tekisi, niin pitäisi, sitten mennä kuntosalille ja ostaa sinne kalliita tikettejä. Tämmöinen hyötyliikunta on muutenkin mukavaa, kun sen aina ajoissa tekee, ettei juuri yli kymmenen sentin kerrosta tarvi kerralla sivuun työntää. Onhan se tosin joskus keväällä, kun on suojalumi ja kinokset metrissä niin hiki siinä tulee.

Niin minä jatkoin siivoamista ja samalla se siinä itsellekin selvisi, että ei tähän puuhaan konetta tarvita, vaan ihan vain ilolla ja asenteella odotan taas uutta lumikerrosta

Yhden hevosen voima

—Tänään, kun Suomi on ollut itsenäinen 95 vuotta, inspiksenä saa toimia sana VOIMA.
Suomenhevosella on ollut erittäin tärkeä rooli myös Suomen itsenäisyyden puolustamisessa.

Tekstin lähde Tekniikan Maailma 9.8.2000:

"Hevosvoima pysyy sitkeästi automiesten kielessä, vaikka SI-järjestelmän mukainen tehon yksikkö watti on virallisesti syrjäyttänyt sen jo vuosikymmeniä sitten. Hevosvoima kenties tuntuu hieman inhimillsemmältä yksiköltä."

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Sinivalkoinen Suomi

Pakkasen kukat

Reilu -20° niin alkavat ikkunassa viihtyä nuo talven kauniit kukkaset. Joel Hallikaisen laulun mukaan ne viihtyvät ja kukkivat ikkunalla:

—Lämpö päivänkään ei niitä sieltä pois voi sulattaa
Ne siellä kukkii mihin varjo lankeaa.

Joulukuinen aurinko on matalalla eikä juuri tuo ikkunaan lämpösäteitä, joten pakkasen kukat kukkivat mukavasti auringon valossa.

On se vain kumma miten vesi tekee ja esiintyy erilaisissa muodoissa. Mukavaa on kukkia kuvata, niin näitäkin luonnon taideteoksia. Vielä sekin hyvä asia, että kuurankukkakuvausta voi harrastaa pakkasesta huolimatta ihan lämpimissä huonetiloissa.

Auto

Alkutalven harmaat värisävyt

Ehkä jäät ovat jo kantavia, kun pakkasta on nyt -23°! Tämä harmaa värikuva on otettu 29.11.

MV-haasteblogin ohje:
"Tällä kertaa haastankin kaikki etsimään kuvauskohteeksi jotain valmiiksi/luonnostaan mustavalkoista, eli kuvaa ei saa olla käsitelty mustavalkoiseksi, eikä sitä saa ottaa kameran mustavalkoasetuksilla!"

Pois alta

Linnut kuvattu tänään lumisateessa

Kolmekymmentäyksi

Tuuli puistattaa

Ei sitä uskoisi miten kylmää tuuli on. Pakkasta on vain 8 astetta, joka ei toki ole paljoa, mutta tuo tuulen viima, joka menee vaatteista läpi ja panee posket punoittamaan. Sitten kun on tuulen suojassa on kuin ei kylmää olisikaan.

Marraskuu vaihtuu huomenissa joulukuuksi, joten talven aika on tullut. Lunta ei maassa ole, kuin valkoinen härmä, jonka senkin tuuli sekoittaa hiekan kanssa harmaaksi mössöksi. On tämäkin silti mukavampaa kuin vesisateen ja kuran lumen kanssa muodostama loska.

Katsoin jonkin Web-kameran kuvasta, ettei ole hyvä ilma eteläisessä osassa Suomen maata, mutta jos nyt säätietoihin on luottamista niin viikonvaihteessa tulee lunta lisää meillekin.

Tuuli nostaa järveen kunnon laineet, liekö sillä vettä viilentävä vaikutus, kun ainakin pintavesi vatkautuu syvempien vesikerrosten kanssa. Olisihan se mukavaa, jos jo joulukuussa saataisiin turvallisesti kantava jääkansi ainakin pienimpiin järviin. Tiedä vaikka menisin kokeilemaan jos jouluahventa saisi pilkillä narratuksi.

—Löydän minä komeamman miehen

Eletty eilinen

Muru hävisi,

vain kolo jäi!
VIIKON AIHE: MURU

Jakkaralla

Haastessa -ra-loppuinen hakusana

Luottamus pulassa

Nykyaikana on entistä vaikeampaa erottaa fiktiota faktasta. Ennen oli tosin, kuin nyt, sillä silloin ei ollut näitä elektroniikan ihmeitä, joilla huijaaminen on jopa liian helppoa. Pitäisi se riittää, kun huhtikuun ensimmäisenä aprillataan, mutta nykyään tuntuu, kuin joka päivä olisi aprillipäivä.

Roskapostia tulee sähköpostiin, Facebuukissa on väärää tietoa ja luottokorttitietonsa voi menettää huijarille aivan huomaamatta.

—Valokuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa.

Entistä useammin ne kaikki tuhat sanaa voivat olla ihan huuhaata. Joka paikassa kerrotaan totuuden vastaista legendaa. Uutisia seuratessa voi vain ihmetellä, miten ristiriitaisia asioita käsitellään lakituvissakin, joten langetettujen tuomioiden oikeus ei aina ole aivan varmaa.

Joskus tulee mieleen, miten voi käydä, ettei itsekään aina tiedä onko jokin mieleen tullut asia todella koettua, vai kenties vain yöllisen unikuvan jättämää muistiharhaa.

Kuva lapsista

huoneessa auringonvalo,

ääniä, hajua pihalta,

kädet käänsivät sivun sivulta.

Sinun silmiäsi kannamme me.

- Bo Carpelan, suomentanut Tuomas Anhava

Jotkut ottavat velkaa velkojensa maksuun

Velkaa on pidetty hyvänä ajan kuluna. Muistan, kun ennen sanottiin, kun pitkästyy, niin pitää ottaa vekseli, niin kolme kuukautta kuluu, kuin huomaamatta. Tarvittaessa saatu velka on hyvä asia, mutta sitä ei pidä ottaa niin paljoa, että siitä syntyisi vaikeasti kannettava taakka. Välimeren alueen valtiot ovat velkaisia ja, velkainen Suomikin rahaliittoon kuuluvana joutuu velkavastuuseen noiden huonommin asioitaan hoitaneiden maiden hupuoinneista. Ei käy kateeksi Olli Rhniä, joka on omastakin mielestään ”Myrskyn silmässä”.

Lainasin eilen kirjastossa käydessäni hänen kirjoittamansa ”Olli Rhen Myrskyn silmässä” nimisen kirjan.

Ei en ole sitä vielä lukenut, en edes kunnolla selannutkaan, mutta on se ihan mielenkiinnon vuoksi luettava. Kreikan ja koko Euroopan tilannetta hän siinä selvittää.

Veloista on jokaisen selvittävä, on sitten otettu mihin hankkeeseen tahansa, vaikka vain syömävelaksi tai muuten vaan. Suomalainen on tunnetusti hyvä velkojen maksaja, joten ei ihme, että Rhniin luotetaan EU:n talous- ja raha-asiain komissaarina. Melkoinen palokuntalainen hänen pitää olla, että saa kaikki, tai ainakin pahimmat kriisipesäkkeet hoidetuksi siedettävään malliin.

On se vain niin että nämä isotkin raha-asiat koskettavat meitä jokaista eurooppalaista, joten toivotaan parasta, pahinta pelkäämättä.

Marraskuista harmautta

Marraskuu on lopuillaan, eikä lumesta ole tietoakaan!

Vitonen

Viikon HAASTENUMERO on   5

Kirja hyllystäni
 

Satelliittien ohjauksessa

Satelliittipaikannin on nykyiaikaa

Tinttien talviruokinta

Muutama nappi

MAKROTEX

Sanan lopussa —ti

Mittarin mukaan aivan tyhjä

Aivan tyhjä patteri

312. Lempivelka

Lempivelka
Aika usein tavallinen ihminen on ihmeissään, jonkun oudon termin kanssa. Useimmin se tulee eteen vieraskielinen sivistyssana. Toisinaan myös ihan suomenkielinen termi on käsittämätön, kuten tämäkin ”lempivelka”.

En ole tottunut lemmestä maksamaan, puhumattakaan, että syntyisi lemmen saantivelkaa. Rahallako se pitäisi maksaa vai miten? En ymmärrä.

Kainuulaiselle kaivosyhtiölle syntynee aika suuri velkataakka, kun vahinkoa kärsineet ryhtyvät vaatimaan korvauksia puhtaan luonnon menettämisestä. Olisi se ikävää, jos oman mökin rantavesi olisi säteilevää uraanilietettä tai muuta rikille haisevaa moskaa. Ei taida olla ihan perättömiä nämä Talvivaaran ongelmat, mutta tarkempia tietoja on saatavissa perästä päin.

Syömävelka on paha ongelma meille kaikille, mutta ei ole helppoa maataloustuottajillakaan, kuten tässä viikolla saimme kuulla.

  —Miksi se joka tekee eniten saa vähiten? Näin peräänkuulutti tuottajajärjestö MTK.

On se vain järjetön asia, kun näin käy. Hankasalmelainen naudanlihantuottaja kertoi Jyväskylän kävelykadulla, että jokaisesta hänen tuottamastaan naudanlihakilosta jää 1€ edestä tiliä saamatta. Eikö se selkokielellä tarkoita, että kun hän myy 400 kiloisen sonnin lahtiin niin 400 euroa rahaa menee elukan mukana? Taitaa olla, kuten vanha viisaus on aina sanonut, että ”vain kauppa se on joka kannattaa”. Näkeehän sen jo vanha erkkikin miten mahtavasti marketteja on rakennettu.

Nyt menen vaimoni puheille tarkastamaan tilit, jotta saan selväksi kummalla meistä on saatavia, eli lempivelkaa toisiltamme.

Jo vanha versio