Linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sudenmarja |
Arjen ajatuksia ja askareita, sekä liikuntaa luonnossa, jolloin kuljetan kameraa matkassa mukana.
tiistai 30. heinäkuuta 2013
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
lauantai 27. heinäkuuta 2013
perjantai 26. heinäkuuta 2013
torstai 25. heinäkuuta 2013
Marja-aika
Vattuja on niin paljon kuin vain viitsii kerätä |
tiistai 23. heinäkuuta 2013
—Maksoi mitä maksoi
Muualta tulleita kesävieraita yleensä kiinnostaa kaupungin kirpputorit, jostain kumman syystä. Jyväskylässä niitä onkin kiitettvän monta. En tiedä lukumäärää, mutta menee se pitkälti yli kymmenen.
Tavara niillä on mitä on. Yleensä hinnat ovat sitä luokkaa, että markettien alennusmyynnit ovat hyvin kilpailukykyisiä ja laatu on useimmiten parempi parempi. Kun noilla toreilla nyt kävin tuli mileen hankkia jotakin maksoi mitä maksoi.
Oppaana kun olin innostuin jotakin itsekin ostamaan. Hyvä tuuri minulla olikin, sillä löysin tuon nimisen kirjan ja ostin sen "Maksoi mitä maksoi". Kirja vaikuttaa, jopa milenkiintoiselta, joten se tulee lähes varmuudella myös luettua. Vielä en ole sitä lukenut, mutta selasin sen verran, että pidän kirjasta maksamaani 20 sentin hintaa ihan edullisena. Samalla reissulla löytyi myös käyttämätön "pappa lippis" 50 sentillä, joten on kirppareilla jotakin hinta/laatusuhteeltaan edullista.
lauantai 20. heinäkuuta 2013
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Perhonen?
maanantai 15. heinäkuuta 2013
perjantai 12. heinäkuuta 2013
torstai 11. heinäkuuta 2013
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Sähkömopolla pohjoiseen
Sähkömopomies Jan Huopainen
piti keskiviikkona taukoa sateisella Jyväskylän torilla. Hän ajaa
heinäkuussa kolmipyöräisellä sähkömopolla halki Suomen Helsingistä Rovaniemelle.
Invamopolle kertyy noin 1250 ajokilometriä. Matkan aikana hän tuo
esiin Suomen Invalidiliiton 75v. ”Helppo liikkua” juhlateemaa.
Linkki: Aikataulu |
maanantai 8. heinäkuuta 2013
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
lauantai 6. heinäkuuta 2013
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Ei yksi keltainen lehti syksyä tee
Kaukaa katsoessani luulin kantarellin löytäneeni |
Keltainen koivunlehti on väistämättä
ensimmäinen merkki syksyn lähestymisestä ja marjojen kypsymisestä.
Katselin mustikoita, mutta ei niistä ainakaan vielä ollut
poimittavaksi. Pieniä ja raakoja olivat. Ilmeisesti kovin hyvä
mustikkasato ei ole tulossa, mutta eihän pieni perhe niitä
hirveästi tarvitsekaan. Aina niitä sen verran löytyy, että talven
yli marjoja syödään. Nyt on mansikkaakin säilössä ihan
riittävästi, mutta ei se mustikkaa korvaa. Sieniä etenkin
kantarellia näyttäsi olevan tulossa ihan hyvin, mutta kaikissa
vakio paikoissani ei ole vielä ainuttakaan keltaista sientä
näkyvissä.
torstai 4. heinäkuuta 2013
Muutos on jatkuvaa
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Sateella sienetkin kasvavat
Sade on tärkeä asia koska ilman sitä
ei olisi vettä jota kaikki elolliset tarvitsevat. Lomalaisten
mielestä heinäkuussa kaiken sateen pitäisi tulla yöaikaan. Eipä
sadekuurot olekaan meidän hallittavissamme ja vettä tulee, kun on
tullakseen. Tänään on ollut vaihteleva sää. Minun laskujeni
mukaan päivän aikana on tullut jo kuusi lyhyttä, mutta hyvin
vetistä sadekuuroa. Välillä paistaa aurinko ja sitten tulee,
kuin...
Ukkosta ei ole ollut, että sellaista
rauhallista säätilaa tämä on ja heinäkuussa yleensä sataa melko
paljon. Sadetta olisi ihan kiva kuvata, mutta kun aina tulee
sääliteltyä kameran kastumista. Voisihan toki ottaa sateenvarjon
tai pakata kameran muovipussiin, niin että vain objektiivin aukko on
vapaana.
maanantai 1. heinäkuuta 2013
On sitä eletty ennenkin
Kivikaudesta tähän päivään kulunut
inhimillisesti ajatellen mahdottoman pitkä aika. Nykyaikaisella
ihmisellä on kuitenkin mahdollista tuntea ja tietää tuota vanhaa
kulttuuria. Hyvä ja helppoa tutustumista tarjoaa Saarijärven
kivikauden kylä. Se on opettavainen matkailunähtävyys, tuolla
kauniilla kivikautisella asuinpaikalla.
Kivikauden ihmisen elämä ei ollut
helppoa, kuten se on nykyaikana. Ravinto on pitänyt kalastaa tai
metsästää alkeellisilla, mutta kekseliäillä välineillä. Tuli
on silloin ollut jo tärkeä apu ruuan kypsentämisessä, mutta eipä
silloin ole ollut käytössä sytkäreitä tai tulitikkuja. Riistaa
on ilmeisesti ollut tarjolla taitaville metsästäjille. Luonnosta on
pystynyt keräämään myös juuria ym. kasvikunnan tuotteita.
Hiilihydraatteja ei ravinnossa ole
paljonkaan ollut, mutta proteiinia ja rasvaa sopivassa määrin.
Valkoinen jauho ja sokeri on ollut tuiki tuntematonta, mutta
mehiläisten tuottamaa makeaa hunajaa on saatettu osata käyttää.
Metsissä asuessa on ollut pidettävä
itsensä kaikin puolin karaistuneena, sillä huonokuntoiset eivät
ole pystyneet huolehtimaan itsestään ja jälkeläisistään.
Nykyihminen ei taatusti kaipaa paluuta kivikauteen, mutta on siitä
ajasta paljon nykyihmiselle opiksi otettavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)