Vältän oikoteitä

Suunta on oikea

On se niin mukava asia, ainakin tässä painonhallinnan projektissa, että tietää kulkevansa oikeaan suuntaan. Vaaka antaa osviittaa, mutta ehkä vielä enemmän mittanauha, joka kertoo vyötärön hoikistuneen huomattavasti. Läskiä on siis lähtenyt ja kunto on kohentunut. Muutenkin olen herkällä korvalla kuunnellut itseäni. Nälkää en ole tuntenut juuri ollenkaan, sillä olen sentään syönyt itseni kylläiseksi. Kuitupitoinen vähähiilihydraattinen ruokavalio on aika helppo käsittää elimistölle ystävälliseksi. Proteiinia on minun ruuassa nyt enemmän, mutta rasvaa hyvin vähän ja hiilihydraatit ovat erilaisia, kuin ennen. Kaikesta tärkeimpänä pidän kokonaisenergian vähentämistä ja säännöllisellä liikunnalla pyrin lisäämään myös kulutusta.

Tutustuin Kuhalaan

Jostain syystä en ole aikaisemmin lukenut yhtään Markku Ropposen kirjaa. Lukemani ”Suruaika päättyy Kuhala” oli ihan mukava lukuelämys. Jyväskylän tutut paikat ovat tietenkin eräs tekijä joka lisää kirjan kiinnostavuutta. Muutenkin Otto Kuhala seikkailee siinä missä ruotsalainen Kurt Wallander tai turkulainen Jussi Vares ym. dekkarit. Jotenkin tästä kirjasta tuli sellainen mielikuva, että saman asian olisi voinut panna vähän ohuempaan kirjaan, sillä vaikutti, ettei asiaa riittänyt ihan kaikkiin 326 sivuun. Täytyy vain katsoa minkä Ropposen kirjoista luen seuraavaksi.     

Teen muutoksia

Muutos on pitkä prosessi, johon vaikuttavat monet inhimilliset asiat. Pieneenkin muutokseen kuluu runsaasti aikaa. Onneksi ihminen ei ole kone, johon joisi laittaa uuden ohjelman ja se on siinä. Olisihan se helppoa, mutta muutoksen tekemisen ja vanhojen tapojen poispyyhkiminen on sittenkin mielenkiintoista. Minua kummastuttaa, kun esim. politiikassa ”takinkääntämistä” pidetään negatiivisena asiana. Ihmistä, joka pystyy hylkäämään vanhoja huonoksi havaittuja tapojaan, kehittyy ja ansaitsee kunnioitusta.   

Moka

Sunnuntaina kävimme marketissa, josta ostimme heräteostona uuden lettupannun, koska vanha on jo vanha! Hyvä pannu, jota piti kotiin tultua testata. Lettutaikinaa reilusti ja herkullinen tuoksu kiihotti ruokahalua, kuinkas muuten. Siinä sitten katseltiin ”Tassia tähtien kanssa” Juotiin vihreää teetä ja syötiin lettuja. Ei yksi lettu paina kuin 20g, mutta niitä meni aika paljon. Taisi oikein ähky tulla. Yölläkään en saanut kunnolla nukuttua ja aamulla väsytti ja harmitti. Olihan se paha moka! Näin hassusti voi käydä, kun on aikansa niukalla ravinnolla, että välillä saattaa kontrolli pettää. Onneksi elämä on oppimista!

Gregorius kulkee Amadeu Pradon jäljillä

Viikko sitten kirjastossa käydessäni selailin sveitsiläisen Pascal Mercierin kirjoittamaa Yöjuna Lissaboniin kirjaa. Siinä on yli 600 sivua, onko se niin kiinnostava, että lukisin sen viikossa? Katselin sisällysluettelon ja luin takakannen tekstin ja päätin lainata kirjan.



Vaikuttava kirja

  Kirja vei jo alkusivuista alkaen mukaanaan junalla Lissaboniin. Tuli mieleen, että melkoinen salapoliisi tämä Gregorius, joka noin vain jätti latinanopettajan virkansa ja lähti. Sattumat tuovat tietenkin muutoksia ihmisen elämään, ja kaikki on hyvin pienestä kiinni, kuten elämä itsekin. Kirjan ajatukset ovat niin mielenkiintoisia ja vaikuttavia, että toivoisin joidenkin kirjan ajatusten syöpyvän omaankin mieleeni. Jokaisesta kirjasta tulisi oppia jotakin, ja ainakin tässä kirjassa on jotakin syvästi merkittävää.  

Perjantai

117,7 kg
Silmät näkevät vain rajallisen, joten katselen etsien ja ymmärryksellä. Perehdyn siihen minkä jo tiedän, sillä haluan nähdä ja oppia jotain uutta tänään.

Lähtiessäni luontokävelylle mietin etukäteen mitä sieltä tänään etsin. Se voi olla jokin tietty kasvi, tai vaikka syysaamun hämähäkin seittejä, usein hyvällä syyssäällä keskityn pilviin. Tallennan löytämäni parhaat palat kameralla ja näin kasvaa luontokuvien kokoelma, kuin huomaamatta ja lenkillä on muutakin merkitystä kuin se pelkkä terveysliikunta.

Kuva Pieni yksinäinen tammentaimi kasvaa syvällä Laavuoren metsässä, eikä lähistöllä ei ole muita tammia.

—Asenne ratkaisee

Loppuuko ilonpito siksi, kun ihminen vanhenee? Entä jos, vanhenemme siksi, ettemme enää iloitse ja naura.

Herkkutatti

Painon lisääntymisen katkaiseminen on sinällään jo hyvä asia, jonka äkkiä huomaa omassa olotilassa. Enää ei väsytä, vaikka lyhyt siesta tekee edelleen hyvää. Yöuni on parempaa ja unien sisältökin on muuttunut levollisemmaksi. Päivittäiseen liikuntaan eläkemiehellä on aikaa, kun sellaisen hetken varaa päiväohjelmaan. Elimistö tuntuu tottuvan uutteen rytmiin. Tämä kaikki on minulle entuudestaan tuttua, mutta en vain ole kokonaan poisoppinut noita turmiollisia tapoja.

Mielestäni en ole kuitenkaan millään laihdutuskuurilla, mutta syön vähemmän ja liikun enemmän, mitä tein silloin kun paino oli nousukierteessä. En myöskään laske kaloreita, mutta pyrin syömään vähäkalorisempaa runsaskuituista, ja punnitsen kaiken syömäni ruuan. Ehkä suurin muutos on, että vältän mahdollisuuksien mukaan paljon hiilihydraattia sisältäviä ruokia.

Itsetutkiskelua

Tämä homma on alussa, ja kaikki on mennyt suunnitellusti. Ainut, jota ihmettelen, olen minä itse. Miksi olen antanut painon nousta, kun sen voi pitää aisoissa? Pelkään ainoastaan sitä opinko koskaan todella painonhallinnan, vai jatkanko edelleen jojo laihduttajana?    

Sienisalaattiin kangasrouskua

Syyspäiviin antaa vireyttä, kun etsin pieniä haasteita. Haasteiden ratkaiseminen onnistuneesti lisää syksyyn uutta mielenkiintoista sykettä.

Heti aamun seljettyä lähdimme vaimon kanssa sienimetsään. Metsässä liikkuminen on mukavaa kuntoilua, etenkin kun siihen liittyy hyötynäkökohtana sienien keruu. Tavoitteemme oli etsiä kangasrouskua sienisalaatin raaka-aineeksi. Hyvin niitä löytyy, vaikka olimme alueella, jossa oli kulkenut monet muut sienestäjät. Halusimme vain nuoria ja pieniä kangassieniä, sillä vanhemmat ovat jo etanoiden vioittamia. Löytyi samalla joku hyvä tattikin ja kehnäsientä. Torvisieniä tai suppilovahveroa ei sitten ainuttakaan yksilöä, ehkä kuitenkin niitä vielä kasvaa, jos säät jatkuvat sienille suotuisina. Reilu pari tuntia metsässä kului, ja sieltä sopiva kävelymatka kotiin painavia muovikasseja kantaen. Ihan tuntui siltä, kuin päivän liikuntasuoritus olisi tullut hyvinkin tehdyksi. Kotona vaimolla jatkuivat työt sienien puhdistuksessa, hän haluaa tehdä sen työn, vaikka olisin mielelläni avuksi. 

Sienien puhdistus on tarkkaa puuhaa

Uutta on helppo oppia, mutta pysyykö opittu mielessä



Niukasti ja harkitusti

 Hyvin kokonaisvaltaista puuhaa painonpudotus on. Aina sen pitää olla mielessä. Tänäänkin oli lähes pakko syödä yksi viineri, josta sain noin 400 kaloria energiaa. Ei sitä kehdannut kerta kaikkiaan jättää väliin. Se vain on nyt huomioitava osana tämän päivän energiansaantia, joten sitten ollaan ilta tiukemmalla. Kyllä se onnistuu, mutta kaikki on pienestä kiinni. Jos muutamana päivän unohtaisi koko kontrollin, voisi painonpudotus karata käsistä. Toisaalta jo reilun viikon uurastus tuo mukanaan parempaa olotilaa. Vaikuttaa, että olen nukkunut yötkin paremmin. Homma jatkuu urhean suunnitelmallisesti. Toivottavasti voin oppia uusille tavoille niin, ettei enää tapahtuisi huomaamatonta paluuta vanhoihin pahoihin tapoihin.   

Taiteilua vaihtoehtojen välillä

Tämä painonhallinta on sellaista kummaa taiteilua, joka taitaa viedä kaiken ajan. Aina on mielessä mitä voi syödä ja paljonko oikein pitää liikkua. Yritän syödä semmoista joka täyttää mahan, mutta jossa on vähän energiaa. On elettävä kalorivajauksessa, muuten ei paino putoa. Nälkää ei pidä kärsiä, sillä silloin kaikki menee mönkään. Liikkuminen on tehtävä taiten, etteivät paikat kipeydy ja peruskunto on saatava nousemaan. Olen lisännyt kävelymatkan pituutta, mutta käytän alhaista syketasoa. Tosin vaihtelevassa maastossa mäkien nousu nostaa sykkeen aika korkealle, ja tihkuu sitä hikeäkin pintaan heikkokuntoisella. Säät ovat mainioita, eikä pieni sade haittaa, pikemmin päinvastoin.

Ruokatottumukset muuttuvat ja kauppakassi on nyt aivan erilainen, kuin viime viikolla. Ei kai tähän urakkaan mitään helppoa kikkaa ole, ja jos on, kertokaa minullekin.

Saunakukka

Tämä onnistuu!

Tärkeään asiaan sitoutuminen tuo tarkoituksen tullessaan!

Ensimmäinen painonpudotus viikko on kulunut, eikä tunnu ollenkaan kurjalta, pikemmin päinvastoin. Alussa paino laskee nopeasti, sen tiedän entisestään, mutta samalla se motivoi. Olen saanut nyt pois 2,2 kiloa ja trendi tulee toivon mukaan jatkumaan, joskin pyrin vain 1 kilo/viikko vauhtiin. Pääasiassa pudotus aiheutuu ruokailutapojen muutoksista, mutta nälässä en ole ollut. Liikuntaa olen lisännyt vain vähän. On mukavampi liikkua enemmän sitten, kun saan turhaa rasvaa edes vähän pois vyötäröltä.

Valkoista sokeria en käytä ollenkaan, muutenkin pyrin laskemaan hiilihydraattien määrää tuntuvasti. YLEN MOT ohjelman käynnistämää rasvakeskustelua on mielenkiintoista seurata ja tuntuu kummalta, ettei lääke- ja ravitsemustieteen sisällä olla oikein yksimielisiä, mikä ihmiselle on parasta. Kanssaihmisiä seuraamalla voi vain ihmetellä, miksi meitä ylipainoisia on valtaosa väestöstä. Voisimmeko toisenlaisilla ravitsemussuosituksilla olla hoikempia ja terveempiä?

Lenkkipolkujen luonnon tarkkailua

Lenkkipolun luontokirja Viitala, Jussi.

Minulla on tapana ottaa useimmiten jokin teema lähtiessäni luontoon. Näin syksyllä se on usein ollut sienien keruu samalla kun samoilen metsässä. Joskus vain katselen ja valokuvaan luonnonkasveja. Mielestäni valittu teema yhdistää sopivasti liikunnan johonkin muuhun mielekkääseen harrastukseen. Luonnonkasvit ovat minulle aika tuttuja jo 1960 luvun opiskeluajoista lähtien, mutta kertausta aina tarvitaan. Tämä Jussi Viitalan kirja on erityisen hyvä opus kertauksen suorittamiseen. Siitä huomaa, miten paljon on sittenkin tuntemattomia kasveja. Monet heinät ja sarat ovat jääneet minulle tuntemattomiksi.

Kirjan kirjoittaja on kulkenut luonnossa tehden hanaintoja kahden koiran kanssa. Minulle heräsi ajatus mahdollisesta koiran hankinnasta, sillä olisihan koira motivoitunut liikkuja ja luonnon tarkkailija.

Näin menen ainakin aluksi

• Valitsen terveellistä ruokaa
• Käytän  ruokailuun entistä enemmän aikaa
• Hoidan hyvin hampaani
• Lopetin löhöilyn
• Harjoitan terveysliikuntaa
• Käytän syke- ja askelmittaria kuntoillessani
• Luen painonhallinnan tietoutta netistä, lehdistä ja kirjoista
• Lisään notkeutta voimistellen ja joogaten
• Pidän mielessä lihaskuntoharjoitukset
• Pidän päivittäistä liikunta- ja ruokapäiväkirjaa
• Säästän autoa, kun kävelen enemmän

Hillitsen itseni — hallitsen painoni

Miten sitä paino hallitaan ja ruokahalu hillitään, se asia pistää nyt miettimään. En aio lähteä vetämään mitään tiettyä laihdutuskuuria, mutta muutan monia tottumuksiani. Liikuntaa lisään varovasti, mutta varmasti. Ruuan määrää en juurikaan haluaisi vähentää, mutta energiasisältöä pienennän. Makkaran suurkuluttajana HK kokee varman lenkkiasiakkaan menetyksen. Siinä sitten vähenee rasvan syönti makkaran mukana, kuin huomaamatta. Toinen selkeä kontrollin kohde on leipä ja perunat, joten hiilihydraatit jäävät huomattavasti vähemmälle. Tilalle tulee vihanneksia ja muita kuitu- ja samalla vesipitoisia ruokia.
Mittaukset ovat tärkeä osa painonhallintaa, joskaan se ei saa stressata, mutta antaa selkeän kuvan, mihin suuntaan olen menossa. Tämä blogipeojektini toimii siinä sivussa asioiden mielenpainamiseksi. Vakaa aikomus on kirjoittaa näitä lyhyitä päivitystarinoita ainakin vuoden ajan.

Itsekuria

Tarkat aikataulut ja mitattavat energiamäärät yhdessä kohtuullisen liikunnan kanssa vievät toivomaani suuntaan. Terveellisten elämäntapojen ja pienemmällä ruokamäärällä toimeen tulo ei ole ollenkaan vaikeata. Minua ihmetyttää vain se, miten olen päästänyt kurinalaisen elämän karkaamaan käsistäni ja syönyt enemmän kuin kulutan. Saan painon putoamaan, miksen sitten saisi sitä myös pysymään haluamassani tasossa. Sen päätin edellisen painonpudotuksen yhteydessä, mutta päätös ei pitänyt. Pystynkö nyt olemaan jämäkämpi, se jää nähtäväksi, en kuitenkaan halua enää pettää itseäni.

Vaaka on aika tärkeä laite, ja nyt tarkistan painon joka aamu pukeutumisen yhteydessä. Jokainen aamupaino piirtyy tietokoneessa käyrälle, joka näyttää havainnollisesti missä mennään. Ruokailut ovat kontrollissa ja jokaisena päivänä juon vähintäänkin 2 litraa vesijohtovettä. Otan veden aamulla kannuun, josta näen päivän tilanteen.

Hyvässä alussa

Tahtoessani ostaa kirjan, tarvitsen rahaa. Halutessani oppia jotakin uutta tarvitsen sinnikkyyttä. Kun haluan onnistua elämänmuutoksessa, tarvitsen myönteisiä ajatuksia.

Tarkoitukseni on tässä aloittamassani projektissa pudottaa painoa 20 kiloa, joten mikään pieni urakka ei ole edessäni. Missä ajassa sen teen sitä en ainakaan julkisesti kerro, sillä sitä on mahdoton tietää. Jos lähden autolla vaikka Jyväskylästä Porvooseen, navigaattori näyttää tarkasti perille saapumisen hetken. Se pitää tarkasti paikkansa vain, jos nelostien tietyöt, tai muut ruuhkat eivät haittaa menoa. Panonpudotuskin on sellainen asia, jossa voi tulla jotakin esteitä matkalla, mutta perille kuitenkin mennään.

Lähes kaikki ruokailuni tapahtuvat kotona, syön pääasiassa vaimon- tai itse laittamaani ruokaa. Pidän tarkkaa vaakaa pöydällä ja punnitsen kaiken syömäni ravinnon ja tallennan tiedot ruokapäiväkirjaan. Myös juomani vesi kirjautuu päiväkirjaan. Sopivin väliajoin tallennan tiedot http://kiloklubi.fi/ palveluun. Tämä Kiloklubi-sivusto on todella kätevä käyttää, eikä kotiruokakaan ole vaikea saada hyvin tarkasti koneen muistiin, eikä kaloreita tarvitse itse pähkäillä.

Kehnäsieni

Liikuntaa, sitä harrastan lähinnä luonnossa liikkumalla, tänäänkin kävimme vaimon kanssa etsimässä metsästä sieniä ja puolukkaa. Ei ollut hukkareissu, sillä energiaa kului ja varastoon kertyi kevyttä syötävää. Syysmenu!

—Sienionni

Sienionni on kirja johon olen tutustunut tämän viikon aikana. Kirja on Tammen julkaisema ja se on Jens Linderin ja Pelle Holmbebergin kirjoittama. Kirjassa on hienot kuvat erilaisista sienistä, mutta se on enemmän ruokakirja, kuin perinteinen sienenkerääjän opas. Monipuolisia reseptejä erilaisiin sieniruokiin ja sienethän ovat vähäkalorisia ja muutenkin terveellistä ravintoa. Hyvänä puolena on myös, että sieniä kerätessä saa monipuolista liikuntaa kesäisessä ja syksyisessä metsässä. Meillä on sieniä jo aika paljon varastossa, mutta hyvien syyssäiden aikana menemme vielä vaimon kanssa metsään keräämään niitä lisää.

Tämä kirja on minulla lainattuna kirjastosta jonne palautan sen  tänään takaisin. Muutamia reseptejä olen kopsannut varastoon, mutta tällainen kirja tulisi olla omassa hyllyssä muiden ruokaohjekirjojen joukossa. Onneksi myös netissäkin on hyviä sieniruokaohjeita, joten tämän kirjan merkitys on minulle lähinnä hyvä virikkeen antaja.

Käytännössä:

• Kaikkia syötäviä sieniä voi sekoittaa keskenään. Usein sekasienistä tehty kastike tai keitto voi hämmästyttää upealla maullaan.

• Hyvä neuvo on myös pakastaa puhdistetut sienet ja keitä  niistä myöhemmin sieniliemi.

Toisaalla

Nyt se alkaa

Tämä blogi on ollut jonkin aikaa avattuna, mutta vasta tänään alkaa sen elämä. Pyrin päivittämään lokirjaani päivittäin tai ainakin useammin kuin kerran viikossa.

Aihealueesta en tee tarkkaa rajausta, mutta kirjoitan henkilökohtaisista tuntemuksistani. Tärkein asia minulle on painon hallinta, sillä käytän verenpainelääkitystä eivätkä sokeriarviotkaan ole aivan kohdallaan. Painoindeksi on huolestuttavan korkea, joten lähin tavoite on ensimmäisessä vaiheessa 10 kilon painon pudotus. Miten sen teen on vielä harkinnassa. Tuskin pystyn kovinkaan paljoa vaikuttamaan painoon liikunnalla, sillä 65-vuotias ylipainoinen eläkeläismies ei ole enää mikään pitkänmatkan juoksija. Peruskuntoon kävelemällä, siitä se alkaa ja ruokatottumuksiin teen mahdollisimman paljon terveellisiä ja tarpeellisia muutoksia.

Minulla on useita kokemuksia onnistuneesta painonpudottamisesta, eikä siinä mitään, mutta pysyvään painonhallintaan en koskaan vielä ole pystynyt. Olen siis ns. jojo-mies Motivaatiota kyllä riittää, joten katsotaan missä mennään vuodenvaihteessa.

Tästä lähdetään:

• Paino 121 kg
• Pituus 188 cm
• Vyötärö 112 cm
• %FAT 32,8 (Omron BF300)
• Painoindeksi 34,2