Käenkukka (Lychnis flos-cuculi)

LINKKI: Uusi sivustoni  
Postista eilen tulleessa Digikuvalehden numerossa (10), kerrotaan tilaajien uudesta ilmaisesta kotisivu edusta. Heti lehden saatuani kirjauduin sisään ja avasin tarjotun sivun. Ei se hassummalta näytäkään. Kuvien laitto käy sivulle helposti, korvaisiko se jopa blogin sitä, en osaa sanoa. Toistaiseksi otan sivustoa haltuun, kun en aio lehden tilausta ainakaan heti peruuttaa. Ilmeisesti sivun saa pitää rahalla, jos lopettaisi Digikuvalehden tilauksen. Olen kuitenkin tottunut tähän lehteen ja Kamera-lehti, joka on tullut minulle vuosikymmeniä on saanut jäädä. Tietenkin Kameralehti on omassa sarjassaan hieno lehti, mutta kahta en tarvitse, joten aikansa kutakin.

Hevonhierakka (Rumex longifolius)

Kesäisessä luonnossa käydään kovaa kilpailua elintilasta.

Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum)

Juhannuskukka

Villiruusu

Villi/Metsäruusu (Rosa majalis)

—Juhannus on meillä herttainen, vaikka eipä ole taivas tänään sininen vaan sateisen harmaa. Keskikesän juhla on kuitenkin aina juhla, joka ei ole säästä kiinni. Ehkä juhliva kansa on hieman rauhallisempi, kun sateen sattuessa oleillaan enemmän sisällä. Sadepäivässä on oma viehätyksensä ja pääseehän sateen tauotessa ulos raikkaseen säähän vaikka kukkia kuvaaman.  

Suovehka tai vehka (Calla palustris)

Vanamo (Linnaea borealis)

Muovi on muutoksen tekijä

Nämäkin ovat muovista

Rehellisyyden nimessä joudun tunnustamaan, että elämä ilman muovia voisi olla vaikeaa. Kaikkialla on muovia, eikä ilman sitä enää tultaisi toimeen. Kun katselen ympärilleni niin näen muovista valmistettuja esineitä, joita ei voisi kuvitella valmistetun puusta, metallista tai mistään muusta materiaalista. Muoviset tuotepakkaukset ovat kuitenkin osittain turhia, ne voisivat olla mieluummin vaikka kartonkia tai paperia. Muoviset kauppakassit toki voisivat, ja saisivat maksaa ainakin kymmenkertaisesti nykyistä enemmän. Se hintaero voisi mennä suoraan korjaamaan kestävyysvajetta. Muovi on hyvin kestävä materiaali, jota ei kertakäyttötuotteiksi ole mielekästä jalostaa.

Autoissa on paljon muovisia osia, joita ei edes korroosio raiskaa. Muovin käyttö keventää autoa, joten sekin tuo säästöä polttoainekuluissa. Muovisia kukkia on helppo hoitaa ja nykyisin luonnonkukkia on vaikea erottaa muovikukista. Joulukuusenakin muovinen kuusi on ekologin vaihtoehto, kestäähän se vaikka isältä pojalle. Muovilla voidaan pinnoittaa muita materiaaleja, tai imeyttää sitä puuhun, jolloin puukin säilyy lahoamatta.  muovit ovat syrjäyttäneet puuveneet ylellisyydeksi. Muovinen astia ei säry lattialle pudotessaan. Muovin kierrätys on edullista ja pulloina se toimii hyvin lasipulloa kevyempänä.

Mielestäni aika on ohi siitä kun muovia moitittiin. Se on nyt paikkansa ansainnut ja toivottavasti öljyä riittää tulevaisuudessakin kestävien ja hyödyllisten muovituotteiden valmistamiseen.   

Alppiruusu (Rhododendron)

Kahdesti viikossa nousen ylös tuntia aikaisemmin

Lakka

Lakka eli hilla (Rubus chamaemorus)

Jos suolla ei ole alkukesästä valkoisia kukkia ei sinne kannata mennä myöhemmin hillanpoimintaan.

Lähtömerkin odotus

Tekniikka on kehitynyt pitkin askelin, mutta aikanaan tämäkin auto oli aikakautensa parhaita.

Väripinta

Aukeamattomalla nupulla on jo värikäs pinta, mutta vielä pitää vähän odottaa!

Kauan ei kestä kukan kauneus, mutta kesän aikaan kukkivat monet kukat  ja talvella on ainakin jääkukkia.

Väri

Luonnokasvien kuvaaminen on siitä mukavan helppoa, koska poseeraava ei pitkästy.

Valo

Kuvateksti Wikipediasta: Punakylkirastaan pesä on matalalla pensaassa tai puussa, tai maanpinnalla, rakennettu kuivista ruohoista. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun tienoilla. Naaras munii tavallisesti 5 tai 6 munaa. Molemmat emot osallistuvat haudontaan, joka kestää n.12vrk. Poikaset lähtevät pesästä ennen kuin ovat lentokykyisiä, n. 11–12 vrk:n ikäisinä. Lentokyvyn ne saavuttavat muutaman päivän kuluessa. Poikaspesää emot vartioivat kiihkeästi säksättäen ja tehden päätä hipovia syöksyjä. Punakylkirastas pesii melko säännöllisesti kahdesti, joskus kolmasti kesässä.

Sanon sitä mahdottomuudeksi, jos pitäisi sanoa, mikä paras on kesäsää. Hellekauden jälkeen kaipasin jo sadetta ja kolmenkymmenen asteen lämpötila tuntui minusta tukahduttavalta. Raikastavaa sadetta kaipasi niin luonto kuin minäkin. Nyt sitä saatiin. Vettä satoi sopivasti, ei yhtään liiaksi, mutta lämpötila laski yli 20°. Vähempikin, olisi riittänyt, sillä tihkusade ja alle 10 asteen lämpötilaan on vaikea tottua heti helteen jälkeen.

Kesäsäihin on mahdotonta olla jatkuvasti tyytyväinen, vaikka keskimäärin Suomen kesäilmoja tuskin mikään voi voittaa. Viikko sitten kasvimaalle kylvämäni papu nousee nyt nopeasti pintaan, tosin rikkaruoholla on valmius peittää maa on uskomattoman nopeasti, se ehtii aina ensinnä. Parasta kaikessa on vain seurailla tapahtumia ja puuttua asioihin tarvittaessa.

Poudan koittaessa alkaa kitkeminen se on takuuvarmaa ja tärkeää sillä hyötykasveille on annettava elintilaa. Huvittaa tämä kotipuutarhurin elämä, sen nurinkurisuus ja mielenkiintoisuus. Ihminen vieraantuisi nopeasti luonnosta, ellei olisi mukana viljelemässä jotakin. Näin ymmärtää hyvin miksi kotimaisilla elintarvikkeilla on hintansa, sillä ainakin kotipuutarhurin tuotantokustannukset ylittävät komeasti saavutetun taloudellisen hyödyn, vaikka oman hoitotyön tekee ihan vain mielenkiinnosta. Ehkä näin on hyvä, sillä omalle itselleen pitää osata ainakin hymyillä, jos ei ilkeä kokonaan nauruun pyrskähtää. 

Verkko

Suopursu

Suopursu (Rhododendron tomentosum

Metsätähti

Metsätähti (Trientalis europaea) 

Voikukka

Voikukasta on jäljellä vain haamu ja paljon siemeniä.

Pihlaja

 Pihlaja (Sorbus aucuparia) Pihlaja on esi-isiemme ajaista alkaen pyhä puu.

Nyt pitää uskoa, että kesä on tullut, sillä luonnossa on mahdoton kukkien runsaus. Millään ei kaikkea ehdi kuvaamaan, kun jotakin muutakin on tehtävä. On myös hirveän kuuma, sillä tällainen lähes 30° on minusta liikaa. Nyt pitää vain odottaa sadetta ja samalla pelottaa, että jos se tulee kovan jyrinän ja tuulen kanssa. Seassa voi silloin olla jopa jäitä. 
Harvoin ihminen on kauankaan tyytyväinen vallitsevaan säätilaan, vaan aina pitää nurista jostakin. Lomalaiset tietenkin tykkäävät helteistä se on selvä, mutta puutarhan istutukset ja viljelmät kuluttavat jo nyt hyvin paljon kasteluvettä.  

—Mitä jos meille käy vahinko?

Ennen vanhaan tehtiin maatiloilla touko- ja kesäkuussa pitkiä ja raskaita työpäiviä, olihan kylvöjen aika ja kesantopellot kynnettiin. Silloin ei ollut traktoreita eikä muita fossiilista polttoainetta käyttäviä koneita. Peltotöissä olivat rengit ja hevoset, samalla kun piikalikat puuhastelivat kartanolla. Palkolliset olivat talon ruokahuollossa ja työvaatteet kuuluvat isännän kustantamaan täyteen ylöspitoon. Palkka ei ollut suuren suuri, joten rengit eivät rahoissa kylpeneet, mutta ei ne menotkaan olleet sitä mitä nykynuorilla.

Ruokatauon jälkeen palkollisilla oli oikeus ruokaperäisiin, jotka yleensä otettiin pirtin penkillä tai ruohoisella pihakenturalla. Jussi isäntää ihmetytti, kun renki Matti ja Lahja piika usein aterioinnin jälkeen joutuivat häviksiin, mutta saapuivat takasin säntillisesti työajan alkaessa. Jussia tämä salaperäisyys kiinnosti.

—Mee sää Pikku-Kalle kattomaan missä ne aikaansa kuluttaa, sanoi Jussi Kalle pojalle.

Kallen piti useampana päivänä vakoilla, sillä päivittäin tuo salaperäinen kaksikko lähti aina eri suuntiin. Seurannan tulos tuli kuitenkin tarkalle pojalle selväksi.

—Ne menee kumpikin pimeeseen riiheen, enkä mä uskalla sinne mennä, sanoi Pikku-Kalle Jussi isännälle.

Tämä tieto riitti isännälle ja hän antoi Kallelle pienen palkkion hyvin tehdystä tutkimisesta. Tästä eteenpäin Jussin oli hyvä selvittää asiaa lopullisesti. Eräänä päivänä hän meni tovin kuluttua itse riihelle, jossa arveli pariskunnan nytkin olevan. Kurkisteli oven raosta ja kuulosteli ääniä.

—Kuule Matti, jos meidän tässä käy hassusti ja tulee vahinko, niin kuka maksaa, kun sinä et ole mikään rahakas renki, kysyi Lahja?

Rengit ojanluonnissa

—Hetken oltuaan ajatuksissaan Matti tokaisi ”Ole huoleti rakas, kyllä Hän joka pimeässäkin meidät näkee ja kaiken kuulee maksaa!

Tämän kuullessaan ei Matti isäntä enää voinut pysyä nahoissaan, koska hän luuli Jussi rengin tarkoittavan häntä, ison talon isäntää.

Isäntä Jussi äityi huutamaani pimeässä riihenparsilla makoilevalle lemmenparille:

—Jokopliut, ei mulle kuulu palkollisten lapsen ruokot eikä muutenkaan semmoset lemmenvahingon teot!”

Syntyikö näille ihmisille riihikäyntiensä seurauksena perillisiä? Menivätkö he papin puheille ja saivat isännältä torpanpaikan, sitä minä en tiedä. Tiedätkö Sinä?
Jos jollakin Pakinaperjantain lukijalla on asiasta lisätietoa sen voi kirjoittaa kommenttilaatikkoon.

Joutavan puuhastelua

Millaiseksi menisi elämä, jos lopettaisi kaikki joutavat hommat, kuten esimerkiksi tämän tietokoneen vieressä istuminen ja ruutuun tuijottaminen. Siinä loppusi samalla turhien valokuvien ottaminen, koska nykyään ne kehitetään tietokoneella. Tosin vaimon siivotessa vanhaa oikuttelevaa pakastinta, sieltä löytyi 30 metrin rulla mustavalkoista T-MAX 400 asan filmiä ja 20 rullaa Fujin Pro diafilmiä. Vanhoja ne jo ovat, mutta pakasteessa säilytettyinä ne saattaisivat olla vielä käyttökelpoisia. Olisihan minulla kaapissa kaksi Nikonin filmirunkoa, että voisin ja miksen ottaisi niitä käyttöön. Sitten diat ja mv-kuvat voisi skannata. Pahus, mutta tietokoneesta, minun piti luopua. On se vain niin, ettei siitä luopumisesta mitään tule, niin olen kasvanut kiinni näihin elektronisiin härpäkkeisiin.

Voisinko sitten luopua puutarhanhoitamisesta. Joka sekin rasittaa, kun ruohonleikkuria on pitänyt työntää joka päivä. Heitin vielä nurmikoille 40 kilon verran puutehan kevätlannoitetta ennen sadetta, ja nyt se ruoho rehottaa. Perennoissa pitäisi ainakin siirtyä semmoisiin helppoihin, kuten (Bergenia) Vuorenkilpi ja (Hosta) Kuunliljaan, jotka eivät paljon hoitoa tarvitse. Toista ovat kärhöt, pionit ja ruusupuskat. Kun on aikanaan hankkinut ison pihamaan ei sen hoidosta voi luopua ei ainakaan vielä, kun jaksaa ulkona jotakin tehdä.

Lenkkeilyn kyllä voin jättää kun kannan isoa kamerareppua metsissä ja hoitelen pihaa kasvimaata ja ansaria joutoaikoina. Tärkeä asia josta en myöskään halua, enkä voi luopua on lukeminen, jossa minulla on tavoitteena yksi kirja viikossa. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että näin kesäaikana olen jostain syystä välttänyt yli 300 sivuisia kirjoja.

Tosiasiassa on niin mukava keksiä kaikenlaista puuhastelua, joka korvaa työnteon, mutta minähän olen vanhuuseläkeläinen. Yhteenvetona voin todeta, että vaikeaa on luopua, eli pois oppia jostakin mistä on tullut vakiintunut toimintatapa. Ehkä yksi on jossa olen onnistunut takkia kääntämään on luopuminen kesäisestä Aikapojasta, Kabanossista ja Wilhelmistä. Nykyään korvaan grillimakkarat suomalaisella sianlihalla, joka on poikaa se.   

 Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia)

Kuristusote

Taistelu elintilasta