Avasin ikkunaverhot
en päässyt elokuuhun,
en näe edes huomiseen,
mutta näen alkavan hellepäivän,
joka jatkuu huomenna alkavassa elokuussa.
|
Arjen ajatuksia ja askareita, sekä liikuntaa luonnossa, jolloin kuljetan kameraa matkassa mukana.
tiistai 31. heinäkuuta 2018
Liljankukka
lauantai 28. heinäkuuta 2018
Diiva ei esiintynyt
Eilistä kuunpimennystä odotettiin, kuin kuuta nousevaa. Oli tarkka aikataulu ja YLE Areena näytti 2 tuntia suoraa kuvaa Helsingin horisontista. Me olimme jo torstai iltana katsoneet valmiiksi kameran paikan, joten valmista piti olla. Olimme paikalla oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Odotettiin kuuta nousevaa, mutta esirippu (pilviverho) pysyi kiinni. Rannalla oli muutama kymmen muutakin kuun tuijottajaa. Siinä syntyi mukavia juttutuokioita toisilleen ennestään vieraiden kanssa ja aika kului leppeässä illassa, kuin siivillä. Vähän ennen puoltayötä tuntui siltä, että nyt saa riittää. Soitin Porvooseen, jossa myöskään ei “esirippu” ollut avautunut tälle illan diivalle. Oikeastaan eilisestä illasta jäi vain hyviä muistoja, ei pintäkään pettymystä.
Aamulla katsoin muutamia ottamiani laukauksia, joilla ei ole mitään mielenkiintoista.
Otin sitten kuvan appelsiinista ja liitin sen kuvan kuun paikalle. Ei ole tarkoitus huijata,
mutta se kertonee mukavalla tavalla miten pikkupettymyksen voi korvata mielikuvituksen keinoin.
Otin sitten kuvan appelsiinista ja liitin sen kuvan kuun paikalle. Ei ole tarkoitus huijata,
mutta se kertonee mukavalla tavalla miten pikkupettymyksen voi korvata mielikuvituksen keinoin.
perjantai 27. heinäkuuta 2018
Täysikuu pimenee
Kuu 26.7.2018 |
Minulla ei ole oikein hyvää kuuobjektiivia, sillä paras siihen olisi jokin 500mm, jossa olisi suurehko valovoima. Pitää kokeilla 70-200 F2.8, joka on minun laseistani ehkä paras kuu-ukon tallentamiseen.
Linkki!
torstai 26. heinäkuuta 2018
Parkissa
Keskipäivän aikaan kaupungin kävelykadulla, kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Lämpötila on lähes +30°. Katselen ja kuuntelen tämän hellekesän menoa. Sadetta ei tule, ei tule vaikka kuinka sitä toivoisi. Istun penkillä kuvaten ihmisiä huomaamattomasti, vaikka aina joku sen huomaa.
On aika lähteä taas kävelemään, vilkasta katua, jonka teema on nyt pian alkava Neste-ralli.
maanantai 23. heinäkuuta 2018
Ilta Jyväsjärvellä
Ilta-aurinko on laskemassa Laajavuoren taakse. Hiljaista kaikkialla, päivän helle saattaa uuvuttaa ihmisiä, ajatuskin tuntuu sammuneen. Pysähdyn hetkeksi etsin maisemaa kuvattavaksi, katselen tarkkailen, mietin mitä miettinen.
perjantai 13. heinäkuuta 2018
Helteellä
Kesähelteellä jonkin päivänä aurinko tapaa nukkuvan vuoteeltaan, kesken päivän. Lämpö tulvii sisään ikkunoista ja huonetilaa viilennetään sähköä polttaen. Ikkunoissa tulisi olla sälekaihtimet ainakin eteläpuolisissa ikkunoissa; ei ole. Jos avaa ovet ja ikkunat se on kuin toivottaisi helteen suoraan tervetulleeksi tupaan.
Tarvitsemme valoa ja lämpöä, mutta vain kohtuullisesti. Tarvitsemme vettä, kosteutta iholle, ettemme läkähdy. Valon pehmeä säteily on tarpeen, sillä emme ole sieniä, joita pimeässä kastellaan vain kerran viikossa. Olemme ihmisiä; eläimiä jotka osaavat kävellä kahdella jalalla, kuunnella, lukea ja kirjoittaa sekä ajatella.
Ilma on valoa ja värejä väritöntä valkoista, vihreää, punaista ja keltaista sekä taivaan sinistä. Kesässä on tuoksuja, niitä on nyt paljon, mutta talvella vain savun katku ja liikenteen käry. Kesällä elämä on villiä, lintujen laulua ja laineiden liplatusta. Kaikki pienet äänet sulautuvat toisiinsa. Liikenne meluaa sekä suihkukoneiden pauhua taivaalla, ne muodostavat äänten kakofonian. Yhdessä kaikki, kesä, tuuli, sade, kaupunki ja maaseutu iloitsevat elämän riemua, joka levittäytyy mukaan kaikkeen olevaan.
Tarvitsemme valoa ja lämpöä, mutta vain kohtuullisesti. Tarvitsemme vettä, kosteutta iholle, ettemme läkähdy. Valon pehmeä säteily on tarpeen, sillä emme ole sieniä, joita pimeässä kastellaan vain kerran viikossa. Olemme ihmisiä; eläimiä jotka osaavat kävellä kahdella jalalla, kuunnella, lukea ja kirjoittaa sekä ajatella.
Ilma on valoa ja värejä väritöntä valkoista, vihreää, punaista ja keltaista sekä taivaan sinistä. Kesässä on tuoksuja, niitä on nyt paljon, mutta talvella vain savun katku ja liikenteen käry. Kesällä elämä on villiä, lintujen laulua ja laineiden liplatusta. Kaikki pienet äänet sulautuvat toisiinsa. Liikenne meluaa sekä suihkukoneiden pauhua taivaalla, ne muodostavat äänten kakofonian. Yhdessä kaikki, kesä, tuuli, sade, kaupunki ja maaseutu iloitsevat elämän riemua, joka levittäytyy mukaan kaikkeen olevaan.
torstai 12. heinäkuuta 2018
tiistai 3. heinäkuuta 2018
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)