KE-komuurahaisen tuijotus

(KE) 

Linkki: Kekomuurahainen (Formica rufa)  

Laatu on valintoja

Maistuuko kurkku kitkerältä? Heitä se pois.
Ja onko polullasi oksia? Astu siis syrjään.
Se riittää. Älä hoe: "Miksi tällaisia asioita
luotiin maailmaan?"
-Marcus Aurelius

Tuontikurkku ei nyt oikein maistu, vaikka se olisi kotimaista halvempaa. Espanjalainen kurkku on nyt ihmisten silmissä ja mielessä, koska Saksassa siitä pelätään levinneen vaarallista EHEC-kolibakteeria.

—Espanjalaisista kurkuista löytynyt bakteeri on aiheuttanut jo kymmenen kuolemaa Saksassa ja sairastuneita on paljon, kertovat tiedotusvälineet.

Ihmisen ravinto, ruoka on aika vaikea asia, sillä ravinnon mukana kulkeutuvien taudinaiheuttajien lisäksi, ruuassa voi olla erilaisia jäämiä ja moniin teollisiin elintarvikkeisiin lisätään erilaisia maku- ym. lisäaineita, joista voi olla terveydellistä haittaa.

Mistä tämä sitten johtuu, se kiinnostaa monia. Maapallon väkimäärän kasvaessa ruokaa tarvitaan entistä enemmän, siksi on tuotantomenetelmien on oltava tehokkaita. Ruuan pitäisi olla myös edullista, siksi joudutaan tilanteeseen, jossa on käytettävä useampia mahdollisia keinoja. Tehotuotanto ja elintarviketeollisuus tavoittelevat maksimaalisen suurta volyymia, jolla tuotantokustannukset minimoidaan. Samanaikaisesti ennustetaan ruuan hinnan voimakasta kallistumista lähivuosikymmenten aikana.

Luomu on paremmin valvottua, kuin muu ruuantuotanto, mutta luomuviljelyssä sato on pienempi ja tuotantokustannukset suuremmat, kuin normaali- tai tehotuotannossa. Luomu maksaa kaupan tiskillä enemmän, siksi se se jää usein valitsematta.

Muutenkin ihmiset voisivat enemmän taas opetella valmistamaan itse ruokansa, hyvistä ja tuntemistaan raaka-aineista, mutta se vaatii aikaa ja harrastusta, ollen myös kalliimpaa, kuin ns. ”roskaruoka”. Ehkä kuluttajan kuitenkin kannattaa noudattaa hyvää hygieniaa ja  tehdä mahdollisimman turvallisia valintoja, jos pitää omaa hyvinvointiaan tärkeänä asiana.

Linkki: http://www.iltalehti.fi/ruoka/2011053113813664_ru.shtml

Rikkaruoho

Pelto-orvokki (Viola arvensis)

Päivittäiset tarpeet

"Tällä kertaa haastetaan mustavalkokuvaajat keskittymään kotvaksi jokapäiväiseen arkeen.
Minkälaisia ovat päivittäiset puuhasi; mitä teet joka aamu taikka joka ilta?"

Kielojen aika

Kielo (Convallaria majalis)

—En ole kummitus, sanoi Tuomo

Aamupäivällä oli ukkostanut ja vettä oli satanut aivan kaatamalla, joten Elmeri ja Konsta olivat leikkineet koko päivän sisällä. Poikia pelotti salamointi, mutta vielä enemmän sitä seurannut kova jyrinä ja pauke. Kuten tavallista ukonilma menee ohitse ja sitten paistaa aurinko, kuin pahaa ilmaa ei olisi ollutkaan. Mummo puki pojille sadehousut jalkaan ja niin pääsivät pojat seikkailemaan pihan hiekkalaatikolle.

Pihan takana oleva kuusikko kiinnosti nuoria miehiä enemmän, kuin muoviset Puuha Pete lelut hiekkalaatikolla. Lyhyt koukkaus metsään oli niin mielenkiintoista, että sinne piti päästä kielloista huolimatta. Puista tippui vielä vesipisaroita, sammal oli märkää ja pian pojatkin olivat märkiä.
—Näitko Elmeri mikä on tuolla puussa, kysyi Konsta vähän vapisevalla äänellä. Sillä on joku, joka kiipeää.
—Jos se on olava tuumi Elmeri, ei ole orava, kyllä minä oravan tunnen. Sillä on päässä hiippalakki, se voi olla kummitus, Konsta epäili.

—Lähdetään pian pois, sanoi Elmeri ja kompastellen pojat tulivat yli kivien ja kantojen ojan yli ja suoraan mummon syliin, joka kuopsutti pihan kukkapenkkiä.
—Kummitus, me nähtiin se kummitus ihan läheltä, se oli vihreä ja meitä pelotti, huohottivat pojat.

Jos siellä oli Herra Harakka, jolla on pesä isossa kuusessä, arveli mummo. Ehei sanoivat pojat yhteen ääneen. Mummostakin tuntui, että jotakin kummallista veljekset ovat nyt nähneet. Jos pappa kävisi katsomassa, kun se muutenkin koluaa metsiä, ottakoon mukaan kameransa niin saadaan kuvakin siitä teidän kummituksesta ajatteli mummo.

Pappa ryysti kahvia, mutta pienen painostuksen jälkeen uskaltautui lähtemään poikien osoittamaan kuusikkoon.
—Ehei täällä ole mitään, taisitte pojat narrata vanhaa miestä?
—Ei me narrattu kummitus siellä on, sanoi Konsta.
Pappa kiersi vielä ison kiven taakse ja katsoi puuhun. Siellä oli pieni vihreä ja hymysuinen puutarhatonttu.
—Mitä sinä Tuomo siellä kuusen oksalla teet?
—Satoi ja salamoi halusin katsoa taivasta ja salamointia lähempää sanoi tonttu Tuomo oksalta. Voisitko Sinä auttaa, että pääsen alas.
—Tietenkin autan Sinut alas kuusesta.
Tuomosta, joka oli kiivennyt korkelle kuuseen piti ottaa kuvia ja sitten vanha tonttu autettiin alas ja tultiin pihaan.
—Ehei ei kummituksia ole sanoi puutarhatonttu Tuomo, Miksi te minua säikähditte, hän kysyi pojilta? Ei me muuten mutta metsässä on aina niin pelottavaa.

Siinä näette lapset, ettei metsään saa mennä ilman aikuisten seuraa, varmaan sen nyt muistatte pojat torui mummokin ja pojat jatkoivat leikkiä hiekkalaatikolla Puuha Peten kaivurilla ja kuorma-autoilla,  puutarhatonttu Tuomon miettiessä uusia jekkuja.

Pojat erehtyivät, luullessaan Tuomoa kummitukseksi

F800

209. haaste on sananlasku: "Joka toiselle kuoppaa kaivaa..."

Siihen se jäi, itse kaivamaan kuoppaansa!

Metsässä

Saniaiset (Pteridophytina, aiemmin Filicophytina)

Metsätähti (Trientalis europaea)

Linkki:  Kosken pauhua

Makeaa luvassa

Mesimarja (Rubus arcticus)

Ahomansikka eli metsämansikka (Fragaria vesca)

Peltolemmikki

Peltolemmikki (Myosotis arvensis)

Silmä

"Pahasilmä"

Ravihevonen

—Juokse sinä humma kun...

Puna-ailakki

Puna-ailakki (Silene dioica)

Koristeellinen

Siisti kaupunki kaikille!

Multamäki, Laukaa

Näkymä on kuvattu Multamäen laelta, joka on 105 m ylempänä Peurunkajärven pinnasta

Metsäorvokki

Metsäorvokki (Viola riviniana)

Rentukka

Rentukka (Caltha palustris)

Numerokuva

Leskenlehti (Tussilago farfara)

Viikon haaste on sitaatti:

"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.)

Valkovuokko ja käenkaali

Valkovuokko (Anemone nemorosa)

Käenkaali  - "Ketunleipä" (Oxalis acetosella)

Uuutta ja vanhaa

Taalainmaankoivun uudet ja vanhat lehdet samassa oksassa.

Tuohityötä

Tämä tuohinen laukku on valmistettu "siellä jossakin" asemasotavaiheen aikana. Äitini saanut sen lahjaksi veljeltään. 

Mustikka kukassa

MV-makro

Mustavalkomaanantain macro?

Sähkölieden vastukset

Kauheasti olis leikattavaa

Pakinaperjantain aihe 233. ”Kauheusleikkaus” Ettei elämä olisi pelkkää kauneutta. (Pakinaperjantain sivulle pääset klikkamalla tämän pakinan otsikkoa.)

Valtiontalous on muuttunut aika lailla huonompaan suuntaan sitten parhaiden päivien ja kansalaiset ovat kurjistuneet, siitähän kertoo mm. äänestystulos eduskuntavaaleissa. Paljon on leikattava, jotta hyvä tulisi, eikä sitten vasta kun kauheus on todella pahaksi äitynyt. Juustohöylällä on totuttu leikkaanaan, mutta nyt jo tarvitaan jotakin järeämpää leikkuuvälinettä.

Ajoneuvovero pitää poistaa niiltä autoilijoilta, joilla on yli 5 vuotta vanha Mersu tai muu kestäväksi havaittu kulkuväline. On aika kauheaa, että myös niitä rasitetaan auton käyttömaksulla, joilla kertyy kilmetrejä vain 1000 tai sen alle kuukaudessa, joten leikataan kaameus pois.

Paljon käveleville pitää antaa mahdollisuus anoa valtiolta ilmaiset kengät tai kuntoiluun sopivilta jalkineilta on poistaettava ainakin kenkävero (ALV). Omasta kunnosta liikunnalla huolehtimista on kannustettva kaikin mahdollisin keinoin.

Kaikki elintarvikkeet tulee asettaa bonuskortille ja sellaisille henkilöille, joiden kuukausiostot jäävät elintarvikkeissa esimerkiksi alle 150 euron pitää palauttaa koko arvonlisäveron osuus.

Kolme suurta

Yli varojensa eläviä euromaita on tuettava, siten että niille asetaan kerjäläskiintiö, jonka mukaan jokainen Suomen kaupunki sitoutetaan ottamaan vastaan väkilukuun sitoutoutettu kerjäläismäärä. Vapaaehtoinen avustus on suuri ilomme.

Kaikkea turhuutta on verotettava entistä ankarammin.Eihän kauheudet muuten vähene, kuin leikkaamalla niitä pois samoin, kuin keväällä rehottavia rikkaruohoja. Tässä vain muutamia kiusallisia kauheuksia, mutta hallitsusneuvottelijat saavat aivan rauhassa päättää miten äänioikeutettu kansa pelotellaan kuriin ja nuhteeseen.   

Minttu

Kissanminttu?

Säteet

Blogista kadonneen kuvan tilalle uusi postaus!

JA

Jatkojohto, Walkstool jakkaralla, jonka alla on kahdet jalkineet. 

Bloggerin ylläpitö on tehnyt jotakin säätöä, jonka johdosta kaksi päivitystä näyttää kadonneen. Toinen niistä oli tämä Alkukirjainten kuva, mutta liitän sen nyt mukaan uudelleen.
Mikään muu ei ole niin epävarmaa, kun tietotekniikka, paitsi ihminen, joka sitä käyttää!

Lenspen

Pöly on aina kiusana!

Näsiä kukassa

Näsiä on kaikille nisäkkäille vaarallisen myrkyllinen. Pensas tuoksuu, ja pelkkä haju voi aiheutaa pahoinvointia. Lintuihin näsiän myrkky ei vaikuta, ne syövät marjoja ja levittävät samalla kasvia ympäristöönsä.  

Yksi yksin!

Pudonnut sulka

Paju kukkii

Kevät on hyvässä alussa nyt Äitienpäivän aikaan. Mutta pajupillin teko ei vielä onnistu. Muistan, että niiden tekoaika on vasta heinäajan alussa Juhannuksen tienoilla Eräs kaveri soitti aamulla ja kyseli muistikuvia, miten se soiva pilli tehdään. Paljon olen niitä poikasena veistellyt, mutta vielä ei pajusta kuori irtoa, joten antaa vain kesän edetä, kyllä paimenen pillit tehdään, kun tulee oikea aika.

Toukokuu

Kesä on voittanut! Sama kohde huhtikuussa.

Rahan ahneet "maavalaat"

Miksiköhän valaita on vain merissä? Voisiko niitä olla muuallakin?

Oikeita maavalaita kukaan ei ole tainnut nähdä, vaikka suuria ne ilmeisesti olisivat. Jopa 160 tonniseksi kasvava sinivalas on tiettävästi maapallon suurin elän. Jos tuommoisia olisi Suomen järvissä, ei sinne olisi soutuveneellä menemistä, ei ainakaan onkimaan voisi lähteä, sillä voisi käydä niin, että valas veisi veneen ja miehen mukanaan. Onkija voisi joutua Väinämöisen lailla valaan vatsaan. Samoin kävi raamatun Joonalle. Oikeaa maavalasta ei ole, toivottavasti ei ainakaan Suomessa.

Paljon muuta suurta meillä Suomessakin on. Ainakin kauppakeskukset ovat melko valasmaisien suuria. Pientä ihmistä kummastuttaa, kun marketin suuaukosta sisään pöllähtää. Poistuessa on kärryllinen kampetta ja luottokortti on vinkunut satasen ehkä useammankin edestä. On noissa kauppakeskuksissa sitten mitä tavaraa vain, mutta suurin osa ei ole jokapäiväiselle elämälle kovin välttämätöntä. Iso ”maavalas” tarvitsee paljon hengenpitimikseen ja sen kauppaketjut osaavat, ihmisten rahastamisen. Ei siinä sitten riitä euroja enää köyhien eteläeurooppalaisten ylellisen elämän rahoittamiseen.

Suomi tarvitsee vaalien jälkeisen uuden eduskunnan kokoonpanon mukaisen hallituksen. Kolme suurinta puoluetta sitä nyt rustaa, mukana on monia pieniä ihmisiä. Joillakin ensimmäistä kertaa eduskuntaan valituilla on ”pallo hukassa”, kun joustavasti jututtava toimittaja puhuttaa mukavasti. Viitasaaren Permoskylältä, kansankielellä Persunkylältä valitulla puheliaalla kansanedustajalla, taitaa olla vähän enemmän vaikeuksia sanojensa kanssa. Tuntuu, kun valasmaisen isot mediatalot tekisivät pienestä ihmisestä ihan vain tahallaan pellen. Herra Hakkaraisesta on tullut ehkä jo kansainvälisesti yhtä tunnettu mies, kuin puolueensa puheenjohtaja on.

Valas synnyttää eläviä poikasia, jotka käyttävät äitivalaan maitoa jopa yli 350 litraa päivässä. Minkä kokoinen olisi todellinen maavalas? Voisihan se olla sinivalastakin suurempi, niin mistä niille oikein riittäisi apetta, kun ilmastonmuutos muutenkin tekee Suomen maa- ja metsätalouden todella epävarmaksi. Nyt vielä, jos Portugali paketti menee pers... saattaa Suomen elintarviketuotanto hupsahtaa entistäkin pahempaan sudenkuoppaan.

Ei silti, olen itse hyvin varovainen takuumiehenä, sillä kun takuupaperiin puumerkin piirtää tietää, että saattaa olla itse sen kaverin laskujen maksajan osassa. Menen kuitenkin takuuseen siitä, että oikeita maavalaita on vain tarinoissa.

Olet tässä

Tämän viikon haaste on tässä.

Levyjä ihmetellen

Ostin ensimmäisen oman levysoittimen 1960 luvun alussa. Se oli käytetty ja sain sen mukaan ison pahvilaatikollisen levyjä. Siinä oli vanhoja 78 kierroksen bakelittilevyjä, 45 kierroksen EP levyjä ja paljon myös 33 kierroksen LP levyjä. Laite oli silloin ahkerassa käytössä ja sitten kävi niin, että siitä meni neula pokki, eikä tullut heti hankittua uutta. Näin soitin unohtui, kun samaan aikaan tuli C-kasettisoittimet ja Fazerin musiikkikerho kauppasi edullisia kasetteja. Niitäkin kertyi hyllyt pullolleen Huricanesista Hullujussiin.

Pian taas muuttui formaatti ja palattiin uudelleen levyihin, nyt pienemppiin ja kätevämpiin digitaalisiin CD levyihin. Tänään voin vain harmitella, miten suuren summan olen vuosikymmenten aikana käyttänyt rahaa erilaisten levyjen hankintaan, sillä ei tässä ole kaikki.

Vähintään yhtä suuri, ehkä suurempi määrä on erilaisia tietolevyjä, joissa on ohjelmia, multimediaa tai muuta humpuukia. Nytkin minulla on tilattuna pari lehteä joissa tulee aina lehden mukana levy, jossa on kaikkea mukavaa.

Ei pidä myöskään unohtaa sitä levyjen määrää, jonka ostamme tyjänä polttaaksemme niille jotakin tietoa, valokuvia, kotivideota tai äänitiedostoja.

Harmi vain, sillä suurin osa niistä ikivanhoista levyistäni on kadonnut useiden muuttojen myötä. Kumpa ne olisivat kaikki tallella, sillä nyt olisi aikaa digitoida ne MP3 muotoon, vaikka DVD levyille. Tosin nyt voisi olla vaikeaa löytää levysoitinta, jossa on vanha 78 kierroksen nopeus.

Säästyneitä 78. kierroksen levyjä

Wolf SDL 2100

Yli 3000 m² tontilla, jolla on isoja puita, pensaita ym. kasvullisuutta, vuodessa kertyy melko paljon oksia ja risua. Niitä ei voi polttaa nuotiossa, joten tähän asti ne on pätkitty tukinpäällä vesurilla, ja osa on ajettu peräkärryllä kaatopaikalle. Pienet risut on kompostoitu sellaisenaan. Vuosikaudet, lähes joka kevät on mielessäni ollut oksasilppurin hankkiminen, ja sellaista on joskus vuokrattukin, mutta omaa silppuria ei ole ostettu.

Tutkin keskustelupalstoja ja kävin katsomassa puutarha- ja rautakaupoissa. Harkinnassa oli myös huutaa käytetty Huutonetin kautta. Lopulta tein päätöksen ja ostin WOLF SDL 2100w murskaavan mallin, joka kykenee ohjekirjan mukaan pilkkomaan, jopa Ø 35 mm oksat. Laitteen hinta oli alle 200€, joten muutamalle vuodelle jaettuna ei mikään suuri investointi.

Niin sitten vain laite pois paketista ja ruuvasin siihen paikoilleen jalat ja kävin testaamaan. Laite ei pidä mitään pahaa jyrinää eikä ulinaa, mutta korvatulppia silti pidän tuota härveliä käyttäessäni. Suojalasit ovat erittäin tarpeelliset, sillä jossain tilanteessa oksa saattaa piiskata käyttäjän naamaa. Pienet oksat silppuuntuvat hyvin, jopa kuusenhavut menevät mukavasti. Salavan oksat ovat sille hyvin rapeaa purtavaa. Ensimmäisen tukkeutuman sain aikaan, kun työnsin koneen kitaan osittain kuivuneen omenapuun oksan. Siihen se sammui ja oksa oli todella tiukassa. Sulake ei palanut, kun nopeasti pysäytin moottorin. Olin tutustunut jo ennen käyttökokeilua koneen ohjekirjaan, joten oli helppoa kokeilla pakkia, mutta ei oksa sillä irronnut, ei inahtanutkaan. Kävin käsiksi terälaitteen säätönuppiin, josta voi etäännyttää teriä toisistaan. Olen iso ja voimakas, mutta usko oli loppua sillä ei sesäätnuppi liikahtanutkaan. Piti etsiä tuvasta haljasnahkaiset työsormikkaat, joihin sylkäisin pari kertaa ja sitten sisukas ote apinan raivolla. Lähti se pahalainen siitä aukenemaan, kiersin terät etäälle toisistaan ja sitten verkkojohto paikalleen ja pakki päälle. Oksa irtosi ihan kiltisti. Säätönupista taas terä leikkaus asentoon ja työ jatkui.

Helpompi tuo tukkeutuman avaaminen voisi olla, mutta siitä on se hyvä puoli, että en ainakaan tahallaan laita murskaimen kitaan kuivahkoa ja paksua omenapuun- tai jotakin muuta sitkeää oksaa. Tuommoiset alle 30 mm tuoreet koivunoksat menevät hyvin.

Meillä on laitteelle käyttöä aika paljon, mutta kenellekään en tätä härveliä halua lainata, on se sellainen omistajansa silmäterä, jonka asiaan perehtymätön saattaa hyvinkin helposti särkeä. Varmaan kalliimmat koneet ovat tehokkaampia, mutta uskon tämän olevan juuri sopiva meidän pihan tarpeisiin. 

Kuva on kopioitu ohjekirjasta

   

Kesän alun hempeyttä

(Prunus padus) Tuomi

VE TURI

—Pienen pieni veturi aamulla kerran hieroi savuisia silmiään, sitten...

Hellettä on odotettavissa

 Kammasta katkeaa jo 18:sta piikki! Tällä viikolla aihe on vielä vapaa.

Kylmää alkua seuraa lämmin kesä!

Tietoteos -70 luvulta

Mustavalkomaanantai #70
—Kunnioitettava, 70. Mustavalkomaanantai on nyt saavutettu. Sen kunniaksi tämänkertaisessa kuvassakin olisi näyttävä, tavalla tai toisella, tuo mukava pyöreä luku.

Minulle tämä aihe tuntui lähes ylivoimaiselta, kun ei ollut kuvaa edes 70 km liikennemerkistä. Fokus 8-osainen tietosanakirja ilmestyi -70 luvulla, jolloin se oli hyvinkin tärkeä kodin edullinen tietoteos. Lähinnä hankin se silloin lapsia varten, mutta pääasiassa kirjasarja on toiminut omana hakuteoksenani. Vieläkin selailen sitä satunnaisesti, vaikka digiaikaan on muita helpompia ja ajankohtaisella tiedolla päivitettyjä tietolähteitä. Fokus säilyttää silti tärkeän aseman meidän perheen kirjahyllyssä.

Iloista Vappua!

Värikästä, mutta tuulista  kesän alkua!