Juhannusruusu

Makroviikot

Hyönteishotelli

Totta on vaikka ei oikein uskoisi, että kesäkuu päättyy jo tänään. Kreikka ei maksa velkojaan ja Fennovoimalla on viimeinen tilaisuus osoittaa, että atomivoimalan rahoitus täyttää 60% kotimaisuusasteen. Maailmalla on monenlaista myllerrystä ja suurta epävarmuutta tulevaisuudesta. On vain toivottava parasta, eikä aina vain pelätä pahinta.
…

Kuvaajana olen katsellut puskien kimalaisia ja muita öttiäisiä, joita ei ole näkynyt ainakaan meidän pihassa. Näyttää, että pöntössä pesivä kirjosieppo on myös ongelmissa etsiessään ruokaa poikasilleen. Onko hyönteiset kadonneet ihan oikeasti, vai onko vain tämän kesäkuun koleus tilapäinen harmi.
Katselin äsken Sonja Lummen puutarha ohjelman, jossa hän esitteli ”hyönteishotelleja”, joita voi viritellä omalle pihalle. Onhan siinä ideaa ja ainakin se antaisi luonnon seuraajalle mielenkiintoista puuhatelua. Voisi sitten joitakin saada makroiltua. Taidan tästä käydä katsomassa olisiko autotallissa, joitakin aineksia hotellin rakentamista varten.

Kokeilin viime kesänä huonolla menestyksellä perhosbaaria, mutta jostain syystä en huomannut siinä suurta asiakastungosta. Nyt sitten on hyönteishotellin vuoro.

Klikkaa Linkki auki; http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/hyonteishotellin-valmistusohje/

Sääkuva

Jyväskylä 28.06.2015

Luonnonkasvit ja yrtit

Kasvien seuranta kiinnostaa minua, mutta miksi olen niistä kiinnostunut, sitä en tiedä. Ehkä se innostus lähti siitä kun opistossa oli pakko kerätä ja prässätä 200 luonnonkasvia, jonka jälkeen ne oli tentittävä.  Tunnistan paljon kasveja vieläkin ja muistan niiden latinankielisiä nimiä melko paljon.

Tänään piipahdin kirjastolla vaihtamassa lukemani kirjat lukemattomiin. Siinä heti sisään mennessä on kirjaston poistohylly, josta heti huomasin "Toivo Rautavaaran terveyskasvikirjan". Minulla on ollut tuo kirja lainassa, mutta se on sellainen hakuteos, joka pitää olla omassa hyllyssä, ja nyt se on. Yhden euron hinta ei hirvittänyt maksaa kirjasta, jota ei tarvitse palauttaa. Tiedän lähes varmasti, että kirjasta löytyy minua kiinnostavaa tietoa. On minulla ennestäänkin muutamia Rautavaaran kirjoja, mutta ei tätä.

Nyt on oikea vuoden aika kerätä yrttikasveja ja kuivata niitä. Ainakin nokkosta ja liperistikkaa, mustaherukan- ja tyrnin lehtiä ym. Kuivattu tavara säilyy ainakin vuoden, jopa kaksikin, mutta eipä niitä juuri ylivuotiksiksi kannattaisi päästää. Kuitenkin jossakin kaapin perillä on vanhempaakin yrttiä, joka kyllä joutaisi heittää mäkeen. Vaikka näitä taloudessa käytetään, niin se määrä on kuitenkin melko pieni, mitä niitä vuodessa kuluu.

Voikukka on hyvä mauste. Olen joskus kerännyt sen lehtiä, jota olen suolannut. Vajaan viikon suolauksen jälkeen ne voi kuivata ja sitten hienontaa, jolloin tuloksena on vaikka pöytäsuolaksi kelpaava mauste.

Vain miedosti tuoksuva

Alppiruusu

Oma puutarha tuottaa ainakin iloa

Kotipuutarhurin tulee luottaa moniin asioihin aloittaessaan keväällä maan muokkauksen. Kasvukauden säiden tulisi olla suosiolliset, valoa, lämpöä ja kosteutta sekä kasvuvoimaa sopivassa suhteessa. Siemenien pitää olla itäviä ja taimien terhakoita. Maa on saatava muokatuksi ilmavaksi ja vapaaksi rikkakasveista. Kitkemistä ja hoitoa riittää kaiken kesän, jotta sijoitukselle tulisi työn ilon lisäksi muutakin tuottoa.

Pelkkä möyriminen kasvien kanssa on jo hyvä ilon aihe ja siinähän tulee ulkoilluksi. Joskus työssä saa sykkeen nousemaan, muutenkin kuin pelkästä harmista. Kaikkien muiden vastoinkäymisten lisäksi lämpimällä säällä on monenlaisia öttiäisiä, kirvoja toukkia ja etanoita kopa jäniksiäkin. Joukosta pitää pystyä erottamaan hyödylliset ja haitalliset oiliot. Hyötyä on tienkin pörräisistä, joita ilman kukkivien kasvien pölytys ei kunnolla tule hoidetuksi.

Ilmasto on muuttunut, ainakin niin sanotaan. Kesät ovat muuttuneet lämpimämmiksi ja sateisemmiksi. Tosin hallan vaara on edelleen olemassa. Myös uusia tuholaisia on ilmaantunut. Lehtokotilo on yksi kummajainen, jolla on ylivertainen ruokahalu. Omalla tontilla en niitä ole tavannut, mutta eilen näin ihmetyksen vallassa, kun iso lehtokotilo, jota myös Porvoon kotiloksi nimitetään. Niin tämä kuvaamani limanuljaska oli Kankaan tehtaan kahden metrin korkean verkkoaitaan kiinnitetyn pullopuutarhan ylimmän pullon pinnassa. Oliko se kiivennyt sinne omatoimisesti, vai jonkun ihmisen avustaman, sitä se ei kerro.

Kesä on nyt parhaimmillaan ja odotetaan hyvää puutarhavuotta. Alkukesän viileys on viivästyttänyt kasvukautta, kuitenkaan ei ole ollut halloja. Kimalaisia on vähän, joten marjasato voinee jäädä pieneksi hyvästä kukinnasta huolimatta. Kaikki on nyt kiinni heinäkuusta, mutta myös sadonkorjuukaudesta. Harrastajalle ei suuria voittoja tai tappiota tule, mutta maanviljelijän tulos on aina säiden armoilla.

—Lehtokotilo viihtyy kosteissa kasvillisuudessa ja etenkin pehmeälehtiset kasvit ovat sen herkkua. Ne voivat syödä päivässä jopa kolmasosan painostaan ja 100 kotiloa voi syödä kuukaudessa 2 kg kasveja. Kotilon tekemät vioitukset näkyvät reikinä lehdissä. Se kiipeilee taitavasti kookkaissa kasveissa ja pensaissa syöden kasvien lehtiä. Suomessa on laskettu joistakin esiintymistä jopa 500 yksilöä neliömetrillä. Aikuinen kotilo munii noin 40 munaa kahden viikon välein. Pitkä kuiva kausi voi pysäyttää munimisen.
Lähde Wikipedia

Varsiselleri/lehtiselleri

Varsiselleri on mainio maukas kasvis salaatteihin ym. ruuanlaittoon. Taitaa sisältää joitakin hyviä aineita ja entsyymejä. Ainakin sen tuoksu on raikas ja maku mielenkiintoinen.

Usein sitä ostetaan. Kerran löysin sattumoisin netistä vinkin, miten varsisellerin tyven voi hyödyntää. Leikkaa noin 3 sentin pala ja laita se juomalasiin jossa on pohjalla noin 1 sentti vettä. Siitä lähtee kasvamaan uusi selleri, jonka voi n. kahden viikon päästä istuttaa ruukkuun ja taimen saa viedä myöhemmin kukkapenkkiin.

Lehtiselleri vaatii pitkän kasvuajan, joten kehittyneen taimen voi istuttaa vasta lämpimien säiden saavuttua ulkotiloihin. Normaalisti siemenet kylvetään taimikasvatukseen soveltuvalle alustalle jo helmi-maaliskuussa, taimien istuttaminen ulos jätetään kesäkuulle.

Lehtiselleri tarvitsee kastelua ja ravinteikkaan, kuohkean ja multavan maan, ja sen kasvuaika on noin 200 päivää.

Tällainen pikku kokeilu on mielenkiintoista vaikka ei siitä mitään todellista hyötyä olisikaan. Kaikkea on mukava kokeilla ja seuraan, miten kloonatun sellerin kasvu edistyy ulkona.

Vaarallista tai täysin vaaratonta?

Avasin aamulla radion, jota puoliunessa kuuntelin. Sosiaalinen media, taas on joku tehnyt siitä kirjan. Niitä on paljon, lukemattomia kirjoja, monia olen selaillut. Jotkut tekevät (FB) tai muissa jotain ajattelematon, hölmöä. Yksi esimerkki on kansanedustaja,  jonka intiimit viestit vuodettiin julkisiksi. Kiistatta ”some” voi olla vaaran paikka, jos sitä käyttää ajattelemattomasti.

Onko Facebookissa sitten tarvetta viestitellä seksistisesti, ehkä joillakin vain on. Luulisi, että pelkkä puhelinsoitto olisi turvallisempaa, vaikka toki vastaanottaja voi senkin tallentaa. Olisiko parempi olla ja asua mustassa maakellarissa, jonne eivät radioaallot yllä, jota internetin kaistat eivät saavuta? 

Viestintä on paljolti luottamus kysymys, sillä viestin vastaanottaja voi aina pettää jakaen sitä eteenpäin. Järki on hyvä apu, joten ei ihan kaikkea pidä julkistaa mistä unta näkee.

Sosiaalisessa mediassa on hyvä olla varovainen, koska siellä on riskejä ja vaaratekijöitä. Joku voi kaapata koko identiteetin. Kuvat voidaan käyttää joidenkin teosten osaraaka-aineistona. Minulta on pyydetty yhdestä kuvasta oikeutta käyttää sitä maalauksen aiheena. Annoin luvan, jos saan valokuvan siitä maalauksesta. En tiedä onko kuvaa käytetty, sillä mitään ei ole kuulunut tuosta asiasta sen kysymyksen jälkeen.

 Pidän Facebookista ja kirjoitan blogeja. Tuntusi hölmöltä kirjoitella ja tallentaa ne tietokoneen kovalevylle, jonne ne itsekin unohtaisin. Jotenkin mukavasti ruokkii itsetuntoa, kun annan mahdollisuuden muillekin lukea ajatuksiani. Minulla ei kyllä ole sellaisia ajatuksia, joilla haluaisin tai voisin loukata kansanryhmiä tai yksityisiä ihmisiä. Some antaa minulle paljon motivaatiota amatöörivalokuvaajana ja harrastajakirjoittajana. Näin minä olen sen ajatellut.

Luen innostavia blogeja seuraan Pinterestiä ym. Luen painettua Some aiheista kirjallisuutta, oppikirjoja ja pyrin innostamaan myös muita ikääntyneitä netin vastuulliseen käyttöön. Luovuutta on hyvä kehittää, nyt juuri, sillä muuten se on kohta myöhäistä. Kaikkialta löytyy uusia ideoita, kuten nyt, kun sattumoisin kuuntelin Yle puheen aamuohjelmaa. Ilman sitä en kirjoittaisi tästä aiheesta.

Kaikkialla puhutaan, miten ihmisen tulee olla aktiivinen ja istumista pitäisi välttää. Olisi hyvä jos olisi; tai oppisi kirjoittamaan seisaaltaan, tai katsomaan telkkaria ulkona kävellessä. On se mahdollista teoriassa, mutta käytännössä paljon mukavampaa istuen. Ajankäyttöä kannattaa myös ajatella, sillä ajatella voi missä asennossa tahansa. Usein minä ajattelen nukkuessani.

Mäyräkoiria kassajonossa

Jyväskylän Seppälään rakennetaan entistä suurempaa markettia

Marketit varmaan toivoisivat, että jokaisena viikonloppuna olisi jokin juhlapäivä, joulu tai juhannus. Parkkipaikka oli täysi ja marketin käytävillä oli ruuhkaa, etteivät kärryt meinaa päästä toisiaan ohittamaan. Näytti että ihmisillä oli jonnekin kiire, niin vimmalla he mättivät ruoka-aineita, jo täysiin kärryihinsä.

Kala- ym. palvelutiski oli ainut jossa vallitsi hyvä järjestys, numerolippujen ansiosta. Suomalainen osaa odottaa vuoroaan, kun tietää, että kyllä se minäkin pääsen, kunhan nuo hätäisemmät ensinnä. Vaikka noita hintoja on halpuutettu, näytti siltä, ettei kukaan hinnan perään katsonut.

Juhannuksen ajalta puuttuu sellainen artikkeli, kuin joulukinkku on jouluaikaan, ellei se sitten ole grillimakkara. Makkaroista ei näyttänyt monikaan ihan hirveän kiinnostunut olevan, mutta juomaosastolta siirtyivät "mäyräkoirat" poikineen kassajonoon.

Sen verran minäkin siellä juomapuolella kävin että ostin litran Tuoppi kotikalja mallastiivistettä, tosin vasta kotona huomasin, että sokeri puuttuu kaapista kokonaan, joten on vielä uudelleen mentävä kauppaan hakemaan kilo sokeria, että saan raittiiden juhannusjuoman käymään♥

Riippuva puutarha

Kävelin tänään katsomassa, jos puutarhamyymässä olisi edullisia kukka amppeleita. Kyllä minä vähän pettynyt olin kun hinta oli 13,50 ja jotkut siitäkin kalliimpia. En ostanut!

Kuljin sitten Kankaan tehdasalueen taitse Torujokilaakson luontopolulle ja siinä matkalla ihmettelin, kun jo kauas näkyi kirjavana loistava verkkoaidanpätkä. Siinä oli auki leikattu pullo poikineen. Pullot oli maalattu koreaksi ja niihin on istutettu, joihinkin ehkä kylvetty, jotakin lamoavaa kasvullisuutta. Hyvä ja hauska idea. Mitenkähän kasvit noissa sitten viihtyvät, kun multamäärä on aika pieni. On niitä varmaan kasteltava, sillä eihän nyt sentään voi olettaa, että pelkkä sadevesi ne kastelisi. Vaikuttaa työläältä, kun osa noista pulloista on aika korkeallakin.

Luontopolkua kävellessä mietin, jos tuommoista voisi soveltaa omassa pihassa. Miksi ei voisi, jos saisi vaimon siihen suostumaan? Saattaisi löytyä joku pullo ja muita muovitörppöjä. Olisi siinä naapurillakin kummastelemista, jos vaikka koivun ala oksiin virittelisi. Pitäisi sitten ostaa, joitakin taimia, tai saattaa niitä olla ihan itselläkin. Tuskin noin räikeillä väreillä maalaisin, mutta joku himmeä vihreä askartelumaali saattaa olla sekin valmiina autotallissa.

Tuumasta toimeen kuuluu, vanha sanonta. Nyt sitten vain hakemaan niitä kannuja, sillä onhan sitä hassumpaakin tullut kokeiltua.

Kynän ei pidä olla liian terävä

Säiden koleudellakin on puolensa

Ehtiköhän kimalaiset koleassa säässä tekemään tehtävänsä?

Taas on koleaa, niin on ollut koko kevään ja alkukesän. Tähän on jo tottunut. Monet puutarha työt ovat saaneet jäädä, kosta savinen maa on märkää ja kylmää. Siemenet homehtuisivat, ja saannoksi jäisi vain työn ilo.

Jollakin muulla kuin tonttiviljelyllä nyt on aikaa kulutettava. Minä olen sellainen eläkeläinen, etten tulisi toimeen ilman kirjastoa. On se hienoa, ettei siitä säästöinnossa ole aikomuksia leikata. Olisi suorastaan valtava summa, jos olisin elämässäni lukemani kirjat ostanut, ja sitten kirpputorille vienyt. Olen voinut lainata ja palauttaa aikanaan.

Haluan lukea kaikenlaista kirjallisuutta, jännityksestä elämäkertoihin, myös matkakertomuksista pidän paljon. Ei tarvitse itse lähteä seikkailemaan, kun lukee muiden toilailuja maailmalla. Matkakirjojen antia täydentävät mukavasti lainattavat videot ja musiikki. Joskus tekee mieli kyllä lähteä ihan omin silmin maailmaa katsomaan, mutta nykyään jo harvemmin. Passi pahuskin on päässyt yli-ikäiseksi, joten minnekään äkkilähtöön ei tule kiusausta lähteä.

Kävin kirjastossa perjantaina ja tänään uudelleen. Palautin kaksi viikonloppuna lukemaani kirjaa. Toisen niistä luin oikein huolella, mutta toisen kävin lävitse PhotoReading tekniikalla. Nyt jos joutuisin tenttiin kirjojen sisällöstä uskoisin muistamani enemmän siitä pikalukemastani kirjasta.

Tänään lainasin ATK tietoa, joka ei ole mitään uutta, mutta vanhaakin on joskus hyvä kerrata. Olisi varmaan hyvä jos tuollainen käsikirja olisi tässä pöydällä, mutta menisi siinäkin sentit hukkaan. Windowsista on kohtapuoliin tulossa uusi versio ja tietokoneeni on siinä iässä, että on varmaan vaihdettava sekin ja sitten se uusin käyttöjärjestelmä ja joku uusi ohjelmakin puhtaalle pöydälle.

Miten vähän tiedämme

Uskoimme jokainen lapsena joulupukkiin ja kuuntelinne satuja, joita meille luettiin. Nykyään lapset pitävät muumeista ja monista muista mielikuvitushahmoista. Jotkut niistä voivat olla vähän lapsia pelottaviakin. Aikuisille on tarjolla suuria satuja kirjallisuudessa ja elokuvissa. Ovatko totta edes ne monet uskonnot, joita maailmassa on niin monia? Jos olisi vain yksi Jumala, olisi siihen helppo uskoa, mutta kun jokaisella uskonnolla on oma jumalansa. Elämme reaalimaailmassa, toden ja tarun välimaastossa.

Mitä tiedämme historiasta, ei sekään liene ehdoton totuus, vaan historiassa on myös monia mielipiteitä, joista kiistellään. Jopa lähimenneisyyden Kekkonen on saanut piirteitä jopa taruolennoista, puhumattakaan Napoleonista tai Hitlerin natsisaksan hirmuhallinnosta. Vaikka tiedämme jotakin, emme voi olla aivan varma mistään.

Me elämme nykyhetkeä, mutta menneisyys kuvataan paljolti muistikuvien varassa, vaikka noin sadan viime vuoden ajalta on myös kuva- ja äänitallenteita, jotka ovat todistuskelpoista aineistoa. Meistä nykyihmisistä jokainen voi tallentaa omaa historiaansa, jos niin haluaa, mutta moniko sitä tekee? Elämme hetkessä, ja muistissa pyritään säilyttämään katkelmia menneestä. Muistia tarvitaan paljon myös tulevaisuuden muistamiseen. On monia päivämääriä, joita on pakko muistaa, muuten jäävät sovitut tapaamiset, tai laskut maksamatta. Ehkä eräs tärkeimmistä asioista on muistaa tulevaa, sillä muuten sitä on mahdoton suunnitella. Tulevaisuuden suunnittelu on luovuuden laji.

Totta ja tarua

Kertoisin muunnettua totuutta, fiktiota tai valehtelisin, jos sanoisin, että Blogiin tai päiväkirjaan kirjoittaminen olisu aina helppoa ja vaivatonta. Ei se aina ole. Yleensä kaikki on helppoa, kun haluaa niin tuntea, mutta jokainen kertoo usein valheita, sillä valehtelu on tärkeä osa elämää. Aina ei ole helppoa huomata koska meille valehdellaan, milloin kuulee oikein emävaleen, tai vain pienenen valkoisen valeen.

Valehtelun voi oivaltaa kertojan äänestä, äänen korkeudesta ja muutoksista äänensävyssä. Puheesta voi puuttua iloisuus tai puhujan kädet ovat jännittyneet. Valehdellessa käytetään normaalista poikkeavaa sanavarastoa ja vältetään ensimmäisen persoonan käyttöä. Valehtelija välttää myös katsomasta kumppaniaan suoraan silmiin, pälyilee, kun hänelle esitetään tarkentavia kysymyksiä. Ruumiinkieli, voi myös paljastaa milloin kaverilla on ketunhäntä kainalossa. Tunnetasolla epärehellisyys on näkyvissä, etenkin silmiä ympäröivien lihasten liikkeissä. Totuus lienee, että syystä tai toisesta, joskus jokainen valehtelee, eikä se niin vaarallista ole.

Oma lukunsa on politiikka ja kaikki fiktiivinen, mielikuvituksesta kokonaan sepitetty kirjallisuus, jota seuraamme. Jos kaikki kirjat ja elokuvat ym. olisivat totisinta totta, ei ”Kauniita ja rohkeita” tai ”Salatut elämät” sarjaa tms. kukaan katsoisi.

Paistatella

Siperian tee

Kannattaa katsoa googlella mitä tuolla ”Siperian tee” hakusanalla löytyy. Tietysti pitää säilyttää järki, eikä mahdoton voi olla totta, mutta on tuo tee kuitenkin aika ihmeellinen juoma. Vaikka pidän itseäni yrttien harrastajana ”hortoilijana”, tämä on minullekin uutta. Siperian tee ainekseksi pitäisi kerätä edellisvuoden nahistuneet, kuivat lehdet. Meillä ne on viety keväällä kompostiin, joten nyt sellaisia ei ole. Tuoretta lehteä on paljon.
 

Lainaus:…
Mikäli silti haluat fermentoida tuoreita lehtiä, se käy rikkomalla pestyjen lehtien lehtien solurakenne: silppuamalla, kaulimalla, hankaamalla, höyrystämällä jne. Sitten sullot lasipurkin tai ämpärin täyteen nuhjuttuja lehtiä, suljet kannen ja laitat purkin aurinkoon. Kun lehdet ovat muuttuneet täysin ruskeiksi ja haju on miellyttävä, kuivaa lehdet levittämällä ne tasaiselle alustalle.

 Näin olen tehnyt kokeeksi ja olen tuota teetä juonut kokeeksi. Sen pitäisi alentaa jopa verenpainetta ja parantaa ihoa. Näitä tietoja voi katsoa noista google-tuloksista.

Koska maailmassa on paljon ihmeellistä, on tällaistakin mahdollista kokeilla.
http://tuumasta-toimeen.blogspot.fi/2013/…/siperian-tee.html

Suomen ensimmäinen IKEA-lähipiste on avattu

Suomen ensimmäinen IKEA-lähipiste on Jyväskylässä. Pieni se on muihin Suomen Ikeoihin verrattuna, mutta varmaan sieltä saa muutaman päivän odottamisen jälkeen, kaikkea mitä on isoissakin myymälöissä.

Kesäkuu

Varlaxudden - Porvoo

Rakastan vuoden jokaista kuukautta,
mutta erityisesti kesäkuuta koska silloin alkaa suvi.

Juhannuksesta se jo pois rientää,

kun kesäpäivät lyhenevät. 

Kaikilla kuukausilla on oma viehätyksensä,
sillä Suomen vuodenajat ovat kauniit, 

mutta vain kesällä on lämmin.

Myrskyn jälkeen ...

Rakastan kesän aikaa, 

erityisestri kesäkuuta vaikka.

Juhannuksesta päivä lyhenevät. 

Kaikilla kuukausilla on omat kauniit piirteensä, 

mutta vain kesäaika on lämmin.

Nyt se lähti...

Ympyrä

Onneksi pyörä on keksitty!

Kesäkuu

Joko se kävät loppui tähän?