perjantai 27. helmikuuta 2015

Helmikuun talvea

Leppä
Kohtapuoliin on sula maa näkyvissä
Kävelin järven rantaan, hangessa tarpoen, Vielä ei ole kevät, sillä huomenna on vasta helmikuun viimeinen päivä. Täysi talvi on vaikka suoja säätä on ollut pitkään ja leuto sää näyttää jatkuvan edelleen. Lumi on rakeisen karkeaa ja jäällä on vettä. Jos maaliskuu alkaa alkaisi aurinkoisena, voisi tulla melko aikainen kevät.
Helmikuussa ei ole ollut kovinkaan innostavia säitä luonnossa kuvaamiseen, aiheita olisi toki, mutta oma innostus ei talven ankeissa säissä pysy kuosissa. Kuvia kyllä syntyy, kun jonkinlainen kamera on lähes aina mukana.

torstai 26. helmikuuta 2015

Aina voi oppia...


-aika kuluu pikkumaisuuksiin takertuen, koska se on vain niin tavanomaista
-useimmat jättävät tulevaisuutensa sattuman varaan, koska se käy niin helposti.
-pienistä asioista kehkeytyy isoja riitoja, kuten on maailmalla tapahtunut.
-isoista kolhuista tulee paha mieli, mutta ne pienet mustelmat voi vain unohtaa

Makupalat.fi
Valokuvatorstain 357. haaste  (Oppia)

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Eläkeläisen on uusittava ajokortti

Trafi lähestyi jokin aika sitten kirjeellä, jossa muistutettiin, että ajokortti tulee uusia tiettyyn päivämäärään mennessä. Sitä se ikä (70v.) teettää.
Eilen kävin lääkärin vastaanotolla, oikein yksityisellä puolella. Ajan sain peräti heti tilauspäivänä ja sisään pääsin suunnilleen sovittuun kellon aikaan.  Varttitunti siinä kului kun tarkastettiin näkö,  kuulo ja verenpaine, sekä pieni piirrostehtävä. Ihan se oli mukava tarinatuokio. Sitten vain kassalle, jossa hieman ihmettelin, miten kalliissa maassa todellakin asumme. Tuo tärkeä todistus kun maksoi 80.50€. Jo se olisi ilmoitettu vanhoina antiikin aikaisina markkoina, olisi summa voinut heittää miehen persiilleen. Porhalsin perään passikuvaan, jossa uudet valokuvat maksoivat 13€. Päätin varata vielä heti ajan poliisin lupapalvelunn, mutta sinne ei heti päässytkään, vaan vasta tasan kuukauden kuluttua. Ei minulla kiirettä tule, joten en mene jonottamaan vaan sitten kun varattu aikani koittaa. Poliisikin rahastaa kortista vielä 42€. Kortin uusinnalle kertyy hintaa 135,50€. Kortti on voimassa seuraavat viisi vuotta, joten luvan hinta on vain alle 7,5 senttiä päivältä.

tiistai 24. helmikuuta 2015

maanantai 23. helmikuuta 2015

Ei enää tuoretta


Minulla on pakastimessa 18 kpl 36 kuvan Fuji diafilmiä. Heitänkö ne roskalavalle tai kuvaako ne? Parasta ennen päivä on ollut jossakin vuosituhannen alussa, mutta kun ne ovat olleet hyvässä säilytyksessä. Diakehitys maksanee lähes kympin filmiltä ja missä niitä sitten kukaan kehittää vanhojakin kun ovat. Katselin tuossa mitä E6-kehitepakkaus maksaa, enkä suuresti innostu vaikka vanha kehityspurkki on kaapissa. Tuo diakehitys, on aika tarkkaa puuhaa lämpötilojen suhteen. Onkohan missään tumpelolle oikein rautalangasta tehtyjä ohjeita saatavana? Voipi olla, että odotan kevään kauniita säitä ja sitten kuvailen yhden filmin, jonka postitan jonnekin laboratorioon kehitettäväksi.
Mv-ja värinegatiivifilmiä on, mutta niiden kanssa toimin itse kehitellen vanhan kokemuksen varassa.

torstai 19. helmikuuta 2015

Tieto on katoavaista

Etsi tietoa siksi, että löytäisit keskustelun aiheita, ei siksi, että voisit väitellä tai pitää asioita itsestään selvänä, mutta varmaan haluat harkita ja tutkia kiinnostavia asioita.

 Vanhaa tietoa on työlästä löytää. Jo parisataa vuotta sitten eläneiden esivanhempien päivittäsiä tapahtumia on lähes mahdotonta jäljittää.

Miten on nykyihmisten digitaalinen tieto talllessa. Ei taida olla varmaa keinoa sen säilyttämiseksti. Ehkä kuvat, videot, tarinat ym. pitäsi tallentaa parille kolmelle pilvipalvelimelle. Siinäkin on ongelma ainakin mistä ne pitkä salasanat sitten löytyvät, jos joku kiinnostunut haluaisi tietoihin päästä käsiksi satojen vuosien kuluttua.

Ehkä on helpointa jos joku kirjoittaa Kalevalan aina sopivin väliajoin uudelleen.

Katveessa

Valokuvatorstain

356. haaste


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Taitaa tulla kevät

aurinko paistaa
puistonpenkki on kylmä
pian on kevät

tiistai 17. helmikuuta 2015

maanantai 16. helmikuuta 2015

Pakkasta

Kuva kertoo tarinan
Kuvatessa pitää asettaa itselleen vaatimuksia ja keskittyä tilanteeseen. Mietin, miksi otan kuvan tästä aiheesta ja mitä kuva kertoo katsojalle. Onko kuvassa se tarina, joka on mielessäni ja avautuuko tarina katsojalle?
Tärkeintä on kuva-alan sommitelma, sillä suurimman osan teknisistä asioista kameran automatiikka hoitaa, mutta sommitelmaa ei paraskaan kamera tee.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Harrastus tämäkin

Miksi valokuvaan?

Ei talvikunnosspitoa

  1. Halua saada hyviä kuvia
  2. Valokuvaus on syy tarkkailla ympäristöä
  3. Näen enemmän luonnossa, kun minulla on kamera mukana
  4. Haluan tallentaa tämän hetken myöhempää tarkastelua varten
  5. Valokuvat kertovat jotain minusta
  6. Pääasiana on vain halu valokuvata
  7. Olen rakastunut näihin kameroihin ja muihin vekottimiin
  8. Valokuvaus/videokuvaus ovat kiinnostava harrastus
  9. Harrastus luo SOME ystäväpiirin
  10. Valokuvaus liittyy läheisesti sosiaaliseen kanssakäymiseen

lauantai 14. helmikuuta 2015

perjantai 13. helmikuuta 2015

Menen usein metsään


Luonto on kuvaajan aarreaitta
Kuljen vanhaan metsään, jossa katselen puiden muhkuraista kaarnaa tai repaleista tuohta. Aistin keväisen metsän ruohon tuoksun ja kuulen lintujen aamu laulun. Luonnosta saan voimaa ja ajatuksia, eikä minun tarvitse juosta itseäni hikeen ei muutenkaan väsyä, kun katselen, kuuntelen kävellessäni tutkin ympäristöä ja tietenkin kuvaan. Kuvatessani opin asioita kivistä ja kannoista ja koko maailmasta. Käytän erilaisia objektiiveja laajakulmasta pitkään polttoväliin. Kuvaan paljon lähikuvia ja makroja ötököitä, sammalta ja kukkia.  
Kun olen tutustunut tähän alueeseen etsin uuden erilaisen metsän, toki haluan palata samoille jäljille eri vuodenaikoina ja erilaisissa säätiloissa, jopa sateella. Talvipakkasella kaikki on niin erilaista, kuin kevään puhjetessa kukkaan. 

torstai 12. helmikuuta 2015

Toivoa on

että pitikin väsyä silloin aattoiltana

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Historiaa

Vanhaa filmiä
Aika kuluu nopeasti sillä muistan hyvin sen ajan, jolloin ei ollut vielä digikuvausta. Omakohtaisesti hylkäsin filmin ihan totaalisesti. Se oli vuosi 2000, jolloin ostin Canonin G1 digikameran. Se oli silloin hyvä ja kalliskin kamera. Seuraavaksi siirryin järjestelmä digiin Fuji S2 Pro, joka mahdollisti Nikonin filmikameroiden objektiivien ym. lisälaitteiden käytön tuossa Fujin rungossa, joka perustui Nikon D80 runkoon.







Fuji järjestelmädigin hankkimisen jälkeen Nikon filmiorungot ovat olleet käyttämättä, mutta myymättä tai muuten hävittämättä.


Tänään siivosimme pakastinta josta paljastui elintarvikkeiden lisäksi 18 kpl siellä säilyttämääni diafilmiä ja yksi 30 metrin rulla TriX mv-metrifilmiä.

Aikanaan arvokasta, mutta nyt vanhentuneena arvotonta tavaraa, joka parasta ennen päivä on ollut silloin joskus. Mustavalkofilmin kehitys laitteisto on edelleen tallella, joten vain kemia puuttuu. Dia filmille on sitten etsittävä kehityspaikka, sillä E6 kemian kanssa en ala läträämään. Laitoin jo patterit Nikon F4 kameraan, joten nyt minusta taitaa tulla myös filmikuvaaja. Toiseen runkoon voisin ladata mustavalkoista. Aika näyttää saanko noilla filmeillä enää yhtään kunnollista valokuvaa.

Helmikuu


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Silloin ennen...

Pietarin matkalla

Bussimatkalla ja Pietarista palatessa kuuntelin kahden matkalaisen keskustelua. He istuivat samalla samalla penkkirivillä, mutta välissä oli bussin käytävä. Mies oli hyvässä votkaturistin humalassa ja torkkui ja roikkui penkillään. Käytävän toisella puolella istuvaa rouvaa tämä humaltunut örisevä ukko harmitti ja hän ei malttanut olla huomauttamatta miestä. Nainen tarttui miestä hihasta, mutta ei humalikko juurikaan reagoinut, jolloin nainen tokaisi:
— Olet sitten törkeän hirveästi päissäsi!
mies vain hörähti vastaamatta kommenttiin mitenkään, tuskin hän edes heräsi, jolloin nainen puisteli ukkoa lisää käsivarresta. Ukko vilkaisi naista, joka toisti äsken sanomansa. Mies katsoi naista viipyvällä katseella todeten hänelle:
— Minä olen päissäni, mutta sinä olet hirveän RUMA!

Nainen yllättyi saamastaan epäkohteliaasta kommentista ja siitä toinnuttuaan lausui vierus kumppanille sovitellen:
— Sittenhän meillä on tasapeli!
Mies vastasi viipymättä nyt jo selkeämmällä äänellä.
— Ei! Ei ole, sillä minä olen kotiiin päästyä ihan vesiselvä, mutta Sinä, sinä olet edelleen ruma!


Matka jatkui eikä mies enää ottanut uutta huikkaa, sillä varmaan hän halusi saada päänsä selväksi. Mitä ajatteli keskustelukumppani, sitä on vaikea tietää, mutta ei hän ainakaan ilahtunut hänkään saamastaan tylystä arvostelusta.

torstai 5. helmikuuta 2015

Hedelmällisyys

Valokuvatorstain haaste 5.2.2015
Avokadoista
kasvaa kukkaruukussa
viherkasveja

tiistai 3. helmikuuta 2015

maanantai 2. helmikuuta 2015

sunnuntai 1. helmikuuta 2015