Epävakaa elokuu

Elokuu on kohta lopussa, sillä ensi viikolla on jo syyskuu. Säät ovat olleet pitkien helteiden jälkeen todella sateisen syksyiset. Jotenkin ilmasto on muuttunut. Ainakin siitä on tullut epävakaampi, mitä sen on totuttu olevan. Ei yksin ilmasto, vaan myös koko maailma ja Eurooppa on muuttunut epävakaaseen suuntaan. Kaikkien valtioiden tavoitteesta ei mikään ota selkoa, kun rajoja siirrellään kansainvälisistä sopimuksista piittaamatta. Valtiolliset ilma-alukset lentävät pienistä rajaloukkauksista piittaamatta. Sotilasliitot ja erilliset valtiot kohottavat puolustusvalmiuttaan. Kaupankäynti valtioiden välillä kärsii erinäisistä pakotteista ja niiden vastapakotteista. Ei kukaan osaa ennustaa mitä tulossa on. Voi olla, että sään ennustaminen on sittenkin helpompaa, kuin valtioiden välisten selkkausten ennustus. Millaista on uutistarjonta kuukauden kuluttua, sitä emme tiedä, mutta toivoa sopii, että päättäjillä ei ole järki jäässä.

Ajelulla

Oppiminen ja kasvu kulkevat rinnakkain

Sienet ovat pehmeää ravintoa

Nämä sienet ovat ilmestyneet, kuin tyhjästä, sillä niitä ei tuossa polun varrella vielä maanantaina näkynyt. Nyt on satanut parin päivän aikana lähes taukoamatta, joten vanha sanonta:
- Kasvavat, kuin sienet sateella!
Se sanonta pitää edelleen paikkansa. Sienistä saa pehmeää ruokaa ja niitä on paljon metsissä, mutta ovatko nämä kuvan sienet myrkyllisiä vai herkullisia, sitä en tiedä. Annan olla rauhassa, minä joka tunnistan varmuudella vain herkkutatin ja kantarellin, no ehkä sentään joitakin muitakin. Sateinen sää näyttää jatkuvan, joten syksystä saattaa tulla sienisadon kannalta otollinen. Toivottavasti löydän tuttuja sieniä riittävästi, no sen näkee sitten aikanaan.

Lupaus vaan ei takuu

lampuun jäi pieni punoitus 

Energiansäästö on hyödyllistä monellakin tapaa. Valastuksessa on turha käyttää 100w kuluttavaa lamppua, jos saman valotehon saa noin 80% pienemmällä sähkön kulutuksella. Tosin se energiansäästölamppu maksaa monen vanhan hehkulampun hinnan. Näille uutuuslampuille luvataan huikeita paloaikoja, yleitä on 12 000h luvattu kesto, eli sen pitäisi palaa yhtämittaa 500 vuokautta yötä päivää. Käytännössä on varmaan monia syitä, jotka kumovat tuon huikean kestoajan. Onko se tärinä, vai sytyttämiset ja sammuttamiset, mutta tuntuu, että paraslaatuinen energiasäästölamppu voi sammua aivan siinä, kuin vanha hehkulamppukin.
Eniten meillä palaa eteisen valaisimessa lamppuja. Hyvä, jos kestää edes vuotta, kun on lamppua vaihdettava, oli se sitten halpa tai kallis merkkilamppu. Nykyisin ostan lamppuja halpiskaupoista, joten ei harmita kovinkaan paljoa, kun uuden ruuvaa paikalleen. Tänään piti eteisen valaisimen toinen lamppu vaihtaa. Kokonaan se ei ollut sammunut, vaan oli pieni punoitus jäänyt. Biltemasta ostetun laitoin pakalleen vaikka olisi ollut kalliimpi Osrami ollut kaapissa.

Kun korret taittuvat

On puintiaika

Loppukesän merkkejä

Pihlajanmarjat kypsyvät, jotkut ovat kääntäneet jo veneen talviasentoon ja ilmassa on syksyistä kuulakkuutta. Kuvaajalle tällaiset päivät ovat herkkua, etenkin kun lämpimän kesän jälkeen on odotettavissa värikäs ruska-aika. Kohta noita vitamiinipommena, pihlajanmarjoja pääsee keräämään.

Ikkunat

Ikkunat ovat erilaisia. Ikkunaa voi katsella ulkoapäin tai ikkunasta voi katsella ulos. Ikkunat eivät ole samanlaisia eikä niistä ole samanlaista näkymää ulkomaailmaan. Yleensä ikkunaa pidetään kiinni, mutta helteellä siitä on hyvä myös tuulettaa huonetiloja. Ikkunat antavat ilmettä talolle ja sen lisäksi ikkunasta seurataan ulkopuolista elämää.

Tikkakosken tohinat

Jälleen tuli käytyä katsomassa mitä Tikkakoskella tohistaan. Minulle mielenkiintoisinta antia tarjosi pokkarikameralla luontoa kuvaavan Markku Kettulan valokuvanäyttely. Markku on todella innostunut luontokuvaaja, jolta saa paljon oppia ja hyviä ajatuksia pelkästään katsomalla hänen monipuolista tuotantoaan.

Valokuvien lisäksi metsässä on paljon luonnon muovaamaa hahmotaidetta irtonaisisissa oksanpalasissa ja pienissä juurakoissa.

Näre

Näre on kuusi. Yleensä sillä tarkoitetaan hyvinvoipaa elävää kuusta. Tämä kuvaamani kuusi on enää pelkkä kuivunut "kränä" hakkuuaukon keskellä. Toimii hyvin linnunlaulupuuna ja, siksi sen kuvasin, kun sen oksalla istui kyyhkynen! Eipä sitten enää istunut, kun olisin ollut kuvausetäisyydellä. Hakkuaukoissa on nyt hyvin vattua. Se on vain hankalaa poimia, kun marjat ovat jo ylikypsiä ja varisevat. Vaimo on niitä hyvä keräämään ja minä keskityn marjamailla enemmän luonnon valokuvaukseen ja hyvien vattupuskien etsiskelyyn. Tärkeintä linee, se että toimin marjanpoimijan autonkuljettajana ja turvamiehenä. Etsiskelin eilen pensaikosta kyykäärmettä kuvatakseni sen, mutta ei käärmettä silloin löydä, kun oikein työkseen etsii.
Parin tunnin marjastuksen jälkeen taivas vetäytyi harmaan sadepilven peittoon, mutta emme jääneet sadekuuroa odottamaan. Vasta, kun olimme jo omassa pihassa se sade sitten tuli ja siinä kertyi sademittariin 15 mm rauhallista ja lämmintä kesäsadetta. 

Vanamon syysväriä



Ei kesä vielä ole mennyt, ei läheskään, mutta syksyn ensimmäisiä merkkejä on jo nähtävissä. Voi olla, että helteisen kesän jälkeen saamme värikkään syksyn. Nyt edelleen jatkuvat helteet alkavat tuntua jo rasittavilta, jopa mustikan ja vattujen poiminta alkaa rasittaa. Metsämarjojen lisäksi on vielä mustaherukkaa paljon poimimatta, tosin saattaa olla, että vaimo huolehtii suurimmasta osasta marjastuksesta. Jotenkin marjanpoiminta tuntuu luonnistuvan paremmin naisväelle.

Katselin metsässä käydessäni, että kovin pitkää aikaa ei enää kulu, kun puolukkamättäät alkavat punertaa. Voipi olla, että suuressa naapurimaassa poimitaan myös lisääntyvässä määrin metsän antia, kun valtion päämies rajoittaa rajusti elintarvikeostoja naapurimaista. Jonkinlainen kotivara on jokaisen suomalaisenkin hyvä ylläpitää, vaikka sitten juuri metsämarjoista.