Onko valokuvaaminen turhaa

 

Kysymys ei ole kovin tarpeellinen, mutta silti se on pohtimisen arvoinen.

Valokuvaus on villiintynyt digiaikana aivan uusiin mittasuhteisiin. Valokuvaus alkoi yleistyä 1960 luvulla, kun kameroihin tuli uusia ominaisuuksia mm. valotusmittari, etäisyysmittari ja monia muita helpottavia ominaisuuksia. Filmi ja kuvien valmistaminen oli sujhteellisen kallista, joten kuvaaminen oli rajoittunut erityisiin tapahtumiin. Suurin yksittäinen hyppäys kuvaamisen suosiossa tapahtui, kun digitaalinen kuvaus syrjäytti perinteisen filmin. Tämä muutos tapahtui asteittain 2000 luvulle siirryttäessä. Yksittäisen kuvan hinta tippui, kun ei tarvinnut ostaa filmiä, eikä valmistaa paperikuvia. Sitten kehittyivät kännykät, jotka syrjäyttivät perinteisiä kameroita. Valokuvia on kaikkialla ja suuri osa niistä on todella turhia.

Jokainen harrastaa valokuvausta, eikä kuvaamiseen, sen osaamiseen trvitse kiinnittää mitään huomiota, koska automatiikalla syntyy kuvia. Siis juuri niitä turhia kuvia. Digitaaliset kamerat ovat hinnaltaan muutamasta kympistä useisiin tuhansiin euroihin. Hyvä kuvia voi kuvata kaikilla laitteilla. Valokuvaus on paljolti laitekeskeistä ja haluamme ostaa aina vain uusia ja parempia välineitä. Laitevalmistajat ja kauppiaat hyötyvät eniten.

Itse en pidän omaa harrastustani turhana, vaikka ilman sitäkin pärjäisin. Valokuvaaminen antaa minulle paljon muutakin, kuin itse niitä kuvia. Harrastus motivoi seuraamaan ympäristöä, luontoa ja ihmisiä, eläimiäkin, siis ihan kaikesta voi näppäillä turhia-kuvia. Laitteet ovat olemassa, eikä niidenkäytöstä synny suurta kustannusta, siksi kuvaan, kuvaan ja kuvaan!

Millä korvaisin valokuvaamisen, jos se jonakin päivänä pitäsi lopettaa? Se olisi katastrofi. Olisinko silloin näkörajoitteinen tai liikuntakyvytön dementoitunut vanhus. Varmaan niin olisi.
Minä kuvaan joka päivä, enkä ainakaan sitä ajattele, miksi tuotan näitä turhia kuvia, koska iloitsen siitä, kun saan harrastaa, kuten olen tehnyt jo lähes 64 vuotta.