Keihäsanopinkieli

 Meillä on keihäsanopinkieli, tuo vihreä sisustuselementti, joka on kuin lemmikki ilman turkkia ja tassuja. Se ei paljoa vaadi: valoisa paikka, vähän vettä ja ehkä joskus loraus lannoitetta. Se kasvaa hitaasti, jos ollenkaan, joten se sopii täydellisesti niille, joilla on kärsivällisyyden taito.

Keihäsanopinkieli on mukava katsella. Sen lehdet ovat pitkät ja kapeat, ja ne sojottavat ylös, kuin vihreät keihäät. Joskus ne myös kasvavat hassusti mutkalle, mikä antaa niille ainutlaatuisen luonteen.

Kastelu on helppoa. Vettä vasta, kun multa on kuivahtanut. Liika vesi voi olla kohtalokasta tälle vaatimattomalle kasville.

Mutta on yksi asia, jonka keihäsanopinkieli on, se on tylsä. Se ei tee mitään jännittävää. Se ei kuki, eikä se tanssi kuutamon valossa. Se vain istuu siinä, vihreänä ja hiljaisena.

Jos etsit kasvia, joka tuo eloa kotiisi, keihäsanopinkieli ei ole oikea vaihtoehto. Mutta jos etsit kasvia, joka on helppohoitoinen ja joka ei vie paljon tilaa, keihäsanopinkieli voi olla juuri sinulle sopiva.

Keihäsanopinkieli on kuin kaktus ilman piikkejä, tai lemmikki ilman turkkia ja tassuja. Se on tylsä, mutta se on myös helppohoitoinen ja kaunis omalla tavallaan.

Talvi jatkuu

Kuukausi vaihtuu
tammikuun päättyessä
helmikuu alkaa

Risujen kuvaaja

Tunnustan, minä kuvaan risuja. Kesällä kukkivia luonnonkasveja ja talvella kuvaan lumen peittämiä tai huurteen kuorruttamia risuja. Niitä riittää. Ehkä juuri siksi niitä kuvaan, kun en viitsi lähteä kotipihasta kauemmaksi muuta kuvaamaan. En pidä risukuvausta mitenkään vähäpätöisenä, vaikka tiedän sen monien mielestä sitä olevan. Risuilla ei ole oikeuksia, joten niitä otettuja kuvia saa julkaista ilman, että joku ottaisi nokkaansa, mikä saattaa tapahtua katukuvissa ja muissa julkisella paikalla kuvatuksi päätyneistä.



Jokainen kuvaa tavallaan ja valitsee itse kuvien aiheet. Ei silti, toisinaan on syystäkin, tai syytä vaihtaa aiheiden kirjoa. Eräs kuvasarjan aihe voisi olla vaikka parkkipaikalla seisovat autot, tai alennusmyynteihin kiiruhtavat ihmiset.
Silti en unohda risukuvausta, sillä pidän siitä kesät talvet.
Risukuvaaja:
Näkee luonnonkauneuden
eri muodoissa                                                                  

MV FILMIÄ NIKON F 60 KAMERAAN

Aloitan nostalgisen filmikuvaus matkan tällä tässä kuvatulla Nikon-kameralla, jota voidaan pitää loistavana filmi kamerana, jolla on suuri todennäköisyys onnistuneiden kuvien ottamiseen.
F60 on kamera, jonka ostin yli 20 vuotta sitten ja se on jäänyt digi-aikana käyttämättä, joten se on käytännössä kuin täysin uusi. Olisi sääli säilyttää näin hyvää kameraa pelkkänä muistona hyllyssä.
Otan tämän kameran käyttöön, koska olen kiinnostunut mustavalkofilmi kuvauksesta. Olen tilannut filmi- ja kehitys tarvikkeita, mutta ne ovat myyjälle tilaustuotteita, ja siksi voivat saapua vasta tammikuun puolivälissä tai myöhemmin. Voin kuitenkin helposti ostaa Kärkkäiseltä filmin ja aloittaa kuvaamisen heti uuden vuoden alussa.
Suunnitelmani on kuvata noin 365 mustavalkonegatiivia vuodessa. Se on yksi ruutu päivässä tai seitsemän kuvaa viikossa tai yksi filmirulla kuukaudessa. Tämän hankkeen kustannukset ovat hieman korkeammat, kuin digikuvilla, sillä filmin hinta on noin 10 euroa. Hinta/ruutu on 30 senttiä. Lisäkustannukset aiheutuvat kehittämisestä, kiinnittämisestä ja muista tarvittavista kemikaaleista. Se ei ole kohtuuton hinta, ja se on ehdottomasti investoinnin arvoinen.
Filmille kuvaamista suunnitellessa on tärkeää tehdä muistiinpanoja jokaisesta kuvaamastani negatiivista. Tällä tavalla toimien, kun tarkastelen valmiita kuvia, voin tarkistaa käyttämäni aukon, valotusajan ja ISO-arvon. Kuvasinko jalustalta vai käsivaralta? Ainakin alussa olen tilannut ISO 400 -filmejä, joten jalustan käyttö heikossa valaistuksessa on erittäin suositeltavaa. Miksi en sitten käyttäisi sitä?
Toinen hyvä työkalu minulla on NanLite 19 -rengasvalo, jota käytän lähikuviin ja sisätiloissa otettuihin muotokuviin.
Joten miksi palasin filmikuvaus kokeiluun? Se johtuu vain intohimosta valokuvaukseen.

Metsässä

Metsän kätköissä, seisoo kapea kuusi. Se on korkea ja hoikka jopa laiha puu, jonka latvus ulottuu muita korkeammalle. Metsän muut puut kiusaavat kapeaa kuusta sen ohuen rungon takia, mutta se ei koskaan anna toisten päästä käsiksi. Sen sijaan se seisoo korkeana ja ylpeänä tietäen, että sen ainutlaatuinen muoto tekee siitä erityisen.

Punainen paprika

Kuuntelen jazzia

Minulla on kuulontutkimus 17.11 ja käyn sitä ennen tarkistuttamassa korvat terveydenhoitajan vastaanotolla (ke 9.11.) Laitoin tänään korviin Remo-Wax öljyä ja varmaankin laitan sitä vielä ensi yöksikin, sillä se pehmentää korvissa olevaa vaikkua. Päivän säätila on harmaa, mutta poikkeuksellisen lämmin, sillä mittari näyttää nyt +7,8°, joka on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen korkea lämpötila. Tällä on varmaankin merkitystä lämmitys sähkön kulutukseen. Mahdollisia sähkön säästökeinoja pitää yrittää etsiä ja keksiä, vaikka meillä on vielä reilun vuoden verran kiinteähintainen sähkösopimus. Silti sähkön säästäminen on tarpeen, koska jokainen kilowatti maksaa. Kuuntelen todella vähän radiota, tuskin ollenkaan, sillä se ei ole vaimon mielestä ollenkaan suotavaa, eikä tarpeellista. Näin kirjoittaessani laitan joskus Spotifyn päälle ja kuuntelen podcasteja. Kirjoittaessani saatan kuunnelle jazz levyjä, sillä jazz on sopiva tausta, eikä se häiritse kirjoittamista. Nyt minulla soi Miles Davis vuoden 1959 äänite, joka on hyvinkin rentouttavaa kuunneltavaa. Enemmän voisin kuunnella myös nykyiskelmää, vaikka räppäreitä ym. Valtaosin kirjoitan Microsoft officella, joka tallentaa kirjoitetun automaattisesti. Eilen päivitin Libre Office ohjelman, jossa ei ole automaattista päivitystä. Kirjoitin sillä suunnilleen sivun täyteen ja minun piti lähteä koneen viereltä, jolloin suljin tiedoston tallentamatta sitä. Sinne se meni, virtuaali maailmaan, josta paluuta ei ole. En yritä edes muistella, mitä kirjoitin, sillä ei se mitään tärkeää ollut. Hyvä opetus vain, sillä nyt muistan aina tallentaa tekstin, kun suljen tiedoston. Olisi hyvä, kun kaikissa ohjelmissa olisi automaattinen tallennus, meitä höperöitä varten. Pyrin kirjoittamaan joka päivä mahdollisimman paljon, vaikka asiat eivät ole tärkeitä, mutta kirjoittaminen on itsehoitoa, hyvää terapiaa kaiken ikäisille. Minusta on paljon parempi kirjoitella, kun katsella telkkarista tosi teevee ohjelmia.

Asunto- ja pää kylmänä

Jenkkien välivaali lähestyy ja presidentti Joe Biden alkaa olla vanhuudenhöperö kuten me kaikki siinä iässä olevat. Iltasanomat kertoo tänään miten presidentti on keskustellut insuliinin keksijöiden/löytäjien kanssa. Nämä henkilöt ovat kuitenkin olleet jo manan majoilla Bidenin syntyessä (1942). Muitakin sekaannuksia hänen puheissaan on, kuten tämän ikäisillä on tavanomaista, mutta kykeneekö hän enää vaativaan presidentin virkaan?
Putinilla (70v.) uskotaan olevan useita "klooneja" (3) varamiehiä. Monia konflikteja kutsutaan kansanmurhaksi. Niin myös Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Joukkotuhonnan määrittäminen on politiikkaa, joka todistetaan juridisin perustein. Kuka/ketkä siitä joutuvat vastaamaan kansainvälisessä oikeudessa? Euroopan turvallisuuden ydinkysymys on kestääkö Euroopan yhtenäinen rintama talven yli, kun joissakin maissa voi tulla kylmä, kun energian saanti on vaikeuksissa. Italia on yksi yhtenäisyyden keskeinen tekijä.

Menin yöllä noin yhden aikaan vessaan ja siellä loiskui ja kohisi kun pöntön huuhtelusäiliö tulvi ylitse. Avasin säiliön kannen ja siitä näki miten yksi muovinen liitäntä oli murtunut ja vettä tuli kaiken aikaa yli äyräiden. Suljin vesimittarin hanan, mutta edelleen säiliö vuotaa, mutta nyt vain vähemmän. Pönttö on jo 35 vuotta vanha, joten siihen ei varmaankaan saa mistään varaosaa, joten on hankittava uusi istuin. Kävin Rauta-Prismassa katsomassa milloin uusi pönttö saadaan paikalleen asennettuna. Prismassa ei ole asennuspalvelua ja K-Rauta kertoi asennuksen olevan vasta noin kolmen viikon kuluttua. Ei se sillain käy. Vaikea oli saada puhelinyhteyttä LVI yrityksiin, mutta löytyihän sentään yksi saamani vinkin perusteella. Palokan-putkipalvelun mies tulee huomenna kello 12. Jälkeen ja hänellä on autossa Gustavsberin pönttö, joka on noin 300 € hintaluokkaa. Aika mukavasti tämä menee, jos jo huomenna saadaan asia pois päiväjärjestyksestä.

Lappajärvi

 

—Käyn ahon laitaa...

 

Mitä voi tehdä vaatekaapissa oleville vanhoille tyynyliinoilla?

Ei niitä siellä kaapissa kannata säilyttää, saattavat jopa homehtua, joten niitä pitää tuulettaa. Nyt muutamia tyynyliinoja riippuu kepin nenässä tai kuivatustelineellä. Ne tuoksuvat hyvälle, aromikkaan raikkaille.
—Eivät ne tyhjinä roiku EIVÄT, vaan niiden sisällä on kuivumassa mesiangervon kukkia, tyrninlehtiä, vattua ja ainakin mustan viinimarjan lehtiä jne. Ne tyynyliinat ovat hyötykäytössä ja saavat itseensä raikkaan aromin. Meillä on tulevaksi vuodeksi hyvä määrä kuivattua hortaa, jota käytetään teenä, mausteena tai muuten vaan lisänä ruokataloudessa. Tämä on minusta hyvä harrastus, josta ei ole suurta taloudellista hyötyä, mutta ainakin sillä on suuri terapeuttinen vaikutus, sillä ulkona liikkumiselle on jokin muu tarkoitus, kuin hikoilu helteessä.
Eikä näille kuivatuille tuotteille tarvita suurta sälytystilaa. Lehdet ja kukat menevät todella pieneen tilaan kun ne kuivattuna jauhetaan monitoimikoneella ja pakataan paperipusseihin tai tölkkeihin. Se vaan pitää aina muistaa, että niissä pakkauksissa on jokin selite, joka kertoo kasvilajin ja milloin se on kerätty. Talvella, kun on pakkasta, voi sitten mukavaa muistella, millainen hellekesä tämä kuluva kuuma kesä 2021 oli.

 

Luonnonmuutos

 Tälle alueelle rakennetaan Savulahti II

Kotoisia kevään merkkejä

 

Kevätauringon noustua korkeammalle horisontissa alkaa kodin siivousinto kohota. Ensimmäisen se tarkoittaa sanomalehtien viemistä paperinkeruuseen. Samalla myös muut lehdet kokevat saman kohtalon. Olen kuitenkin varannut itselleni option tarkastaa menevätkö myös auto- ATK- ja valokuvauslehdet samalle tielle. Haluan tarkistaa, mitä niissä lehdissä on tai onko mitään arvokasta. Tekniikka kehittyy nykyisin sellaista vauhtia, ettei vanhaa paperia kannata kovin kauaa säilyttää, ellei halua niitä museoida. Kuitenkin monissa lehdissä on sellaista, joka on jäänyt aikanaan huomiotta ja sen haluaa ainakin nyt lukea ja kenties säilyttää.
Minä pidän kiinni optiostani tarkistaa, mitä minulle tärkeissä lehdissä on ennen niiden päätymistä roskiin.

Juustokehä

 

Talven jäleen tulee uusi kevät

 Ei niinkään sato, vaan sen odottaminen kiinnostaa eniten!

Talvimaisema

 Tammikuun talvessa on jo tulevan kevään kajastusta

Onko valokuvaaminen turhaa

 

Kysymys ei ole kovin tarpeellinen, mutta silti se on pohtimisen arvoinen.

Valokuvaus on villiintynyt digiaikana aivan uusiin mittasuhteisiin. Valokuvaus alkoi yleistyä 1960 luvulla, kun kameroihin tuli uusia ominaisuuksia mm. valotusmittari, etäisyysmittari ja monia muita helpottavia ominaisuuksia. Filmi ja kuvien valmistaminen oli sujhteellisen kallista, joten kuvaaminen oli rajoittunut erityisiin tapahtumiin. Suurin yksittäinen hyppäys kuvaamisen suosiossa tapahtui, kun digitaalinen kuvaus syrjäytti perinteisen filmin. Tämä muutos tapahtui asteittain 2000 luvulle siirryttäessä. Yksittäisen kuvan hinta tippui, kun ei tarvinnut ostaa filmiä, eikä valmistaa paperikuvia. Sitten kehittyivät kännykät, jotka syrjäyttivät perinteisiä kameroita. Valokuvia on kaikkialla ja suuri osa niistä on todella turhia.

Jokainen harrastaa valokuvausta, eikä kuvaamiseen, sen osaamiseen trvitse kiinnittää mitään huomiota, koska automatiikalla syntyy kuvia. Siis juuri niitä turhia kuvia. Digitaaliset kamerat ovat hinnaltaan muutamasta kympistä useisiin tuhansiin euroihin. Hyvä kuvia voi kuvata kaikilla laitteilla. Valokuvaus on paljolti laitekeskeistä ja haluamme ostaa aina vain uusia ja parempia välineitä. Laitevalmistajat ja kauppiaat hyötyvät eniten.

Itse en pidän omaa harrastustani turhana, vaikka ilman sitäkin pärjäisin. Valokuvaaminen antaa minulle paljon muutakin, kuin itse niitä kuvia. Harrastus motivoi seuraamaan ympäristöä, luontoa ja ihmisiä, eläimiäkin, siis ihan kaikesta voi näppäillä turhia-kuvia. Laitteet ovat olemassa, eikä niidenkäytöstä synny suurta kustannusta, siksi kuvaan, kuvaan ja kuvaan!

Millä korvaisin valokuvaamisen, jos se jonakin päivänä pitäsi lopettaa? Se olisi katastrofi. Olisinko silloin näkörajoitteinen tai liikuntakyvytön dementoitunut vanhus. Varmaan niin olisi.
Minä kuvaan joka päivä, enkä ainakaan sitä ajattele, miksi tuotan näitä turhia kuvia, koska iloitsen siitä, kun saan harrastaa, kuten olen tehnyt jo lähes 64 vuotta.

Hyvää Uuttavuotta 2021

 Taidamme olla monessa mielessä uuden edessä, sillä pandemia ei ole ainoa uhka, vaan ilmastonmuutos on sitäkin vakavampi asia. Silloin ennen, pyrimme ratkaisukeskeiseen ajatteluun (Harkinta, Harjaannus, Hyvyys, Hyvinvointi).

Uutena vuonna ovat kaikki vanhat neuvot tarpeen

Maan ilmasto muuttuu

jopa talvi puuttuu,

siitä seuraa kriisi,

kun pelloilla kasvaa vain riisi.

Pitää etsiä oppia,

muuten tulee rappio;

kun ruoka loppuu.

Neuvoja saa netistä

tai käymällä Thaimaassa.

Ehkä pitää muuttaa kauas;

lentää ioniraketilla Marsiin.

Kummallista