Kuviot hangessa

Olisi se jo kummaa, jos maaliskuun puolivälissä ei näkyisi kevään merkkejä. Pitäisi tarkistaa näkö, mutta ei sentään, koska kaikenlaista uutta ilmenee luonnossa lähes päivittäin. Tuuli siirtelee hangelle satanutta pakkaslunta oman vallattoman mielensä mukaan. Matalalta helottava kirkas aamuaurinko muokkaa maisemaa jyrkin varjoin.

Erilaisia töppösen ja tassunjälkiä on poluilla ja jokaisen kuusen juurella. Polkujen laidat kellertävät koirien virtsasta, ja myöhemmin päivällä pitää katsoa omiin jalkoihin, ettei tallaa sulaan koirankakkaraan. Hiihtäjät viilettävät latujaan, mutta mitä tallaan tuttua lumikenkä polkua. Nyt on jo hanki tiivistynyt, jotta ainakin aamun tunteina voi kevyesti poistua tallatulta polulta ja mennä minne mieli tekee.

Maaliskuisessa luonnossa riittää katseltavaa, vaikka en mitään erityistä etsi. Mukavahan olisi kohdata soiva metso, mutta ei sellaista ainakaan ihan sattumalta pääse yllättämään. Melkein sanoisin onneksi sen, ettei minulla ole ainakaan vielä yli 300 mm objektiivia, sillä jos sellainen olisi, pitäisi harteilla kantaa myös raskasta jalustaa, ja siihen minä olen liian laiska.