Ihmeellinen kesä 2011 kuluu päivä
kerrallaan, kuin huomaamatta. Ei ole minnekään kiire, mutta saan
aikaan yllättävän vähän. Tai onko se mikään yllätys, kun olen
perusluonteeltani laiskansitkeä. Kesällä käy vieraita ja itsekin
on mukava käydä tuttujen luona. Lapset ja lastenlapset tuovat
kaivattua vauhtia elämään, joskus tuntuu siltä, että ihan
liiaksikin.
Kesällä minä en viitsi paljoa
kirjoittaa blogiin, se vain jää tekemättä, ja saa jäädäkin,
mutta nyt tuntuu, kuin kesä olisi kääntymässä syksyyn. Ehkä
viimeisiä heinäkuun helteitä hikoillaan tällä viikolla. Tietysti
vielä voi olla edessä intiaanikesä, mutta harvemmin sellaisia on.
Tämä kesä jää muistoihin
erilaisena, enkä muista koskaan kahta samanlaista kesää
olleenkaan. Jotenkin kesässä on aina jotakin äärimmäistä,
salaperäistä ja jännittävää. Kesällä on oma roolinsa,
sellaista teatteria on Suomen kesä.
Sieni- ja marja-aika on aluillaan ja
nyt niitä näyttäisi tulevan, kunhan tulee kerättyä. Pieni
ongelma on syödä pois menne kesänä pakastimiin ja kellariin
säilötyt loput herkut uuden sadon tieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti