
Tämä sunnuntai kului mukavasti, kun lähdimme vaimon kanssa
Luonnonkukkien päivän lähes 3 tuntiselle retkelle. Sääkin oli
mitä mainioin pilvipouta. Retkeläisiä oli paljon, mutta opastajia
aika vähän osallistujamäärään nähden. Onneksi kasvit ovat
meille hyvin tuttuja, sillä 50 - 60 luvulla kasvituntemusta
opiskeltiin enemmän, mitä nykynuoret tekevät. Kerran opittu
kasvintuntemus on säilynyt, kuten taito ajaa polkupyörällä tai
uimataito, jopa luonnon- ja puutarhakasvien latinalaiset nimet ovat
säilyneet hyvin muistissa. Tuntuu kummalta, kun monen kasvin
tieteellinen nimi muistuu jopa helpommin mieleen, kuin sen
suomalainen nimi. Tämä vuoden teemalajia
Luhtalemmikkiä
(
Myosotis scorpioides) emme sattuneet
tapaamaan, mutta monia muita kesän kukkijoita kyllä runsain mitoin.
 |
Lehtotähtimö (Stellaria nemorum) |
50-60-lukujen vaihteessa piti silloisessa oppikoulussa kerätä muutamana kesänä tietty määrä luonnonkasveja,prässätä ne ja varustaa nimilapuilla,joista kävi ilmi löytöpaikka,-aika,kasvin sekä suomalainen että latinankielinen nimi.Yhteensä muutama sata luonnonkukkaa/kasvia piti kerätä ja ne sitten syksyn tullen luonnontieteenopettajalle tenttiä!Jotakin siitä on jäänyt mieleen,osa unohtunut!
VastaaPoista