Eilistä kuunpimennystä odotettiin, kuin kuuta nousevaa. Oli tarkka aikataulu ja YLE Areena näytti 2 tuntia suoraa kuvaa Helsingin horisontista. Me olimme jo torstai iltana katsoneet valmiiksi kameran paikan, joten valmista piti olla. Olimme paikalla oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Odotettiin kuuta nousevaa, mutta esirippu (pilviverho) pysyi kiinni. Rannalla oli muutama kymmen muutakin kuun tuijottajaa. Siinä syntyi mukavia juttutuokioita toisilleen ennestään vieraiden kanssa ja aika kului leppeässä illassa, kuin siivillä. Vähän ennen puoltayötä tuntui siltä, että nyt saa riittää. Soitin Porvooseen, jossa myöskään ei “esirippu” ollut avautunut tälle illan diivalle. Oikeastaan eilisestä illasta jäi vain hyviä muistoja, ei pintäkään pettymystä.
Aamulla katsoin muutamia ottamiani laukauksia, joilla ei ole mitään mielenkiintoista.
Otin sitten kuvan appelsiinista ja liitin sen kuvan kuun paikalle. Ei ole tarkoitus huijata,
mutta se kertonee mukavalla tavalla miten pikkupettymyksen voi korvata mielikuvituksen keinoin.
Otin sitten kuvan appelsiinista ja liitin sen kuvan kuun paikalle. Ei ole tarkoitus huijata,
mutta se kertonee mukavalla tavalla miten pikkupettymyksen voi korvata mielikuvituksen keinoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti