Kirpputorilla

 Kumma juttu, kun joku ihme vietti vetää kirpputoreilla käymään. Järki sanoisi, että älä sinne mene, sillä saa vaikka kaikki paikkakunnan kulkutaudit, kun vanhoja vaatteita ja iänikuisia romuja hypistelee. Ainakin kirpparilla käynnin jälkeen on pestävä kädet saippualla ja noin +60° kuumalla vedellä. Pöpöjen lisäks, joskus harvoin voi jonkun “aarteen” bongata, mutta ainiharvoin. 

Muutaman kerran minulle on käynyt niin, että ajattelen katsoa kaikki hyllyt ja sitten tulla hakemaan tämän kiinnostuksen kohteen. Joskus se on onnistunut, mutta useimmin se minun valitsemani tuote on kelvannut jollekin kanssaihmiselle. Jonkun kerran olen jäänyt miettimään ja mennyt seuraavana päivänä muka hakemaan sitä aarretta. Lähes aina on tullut tehtyä turha sakkokierros. Varmaan vain yhden kerran onnistuin kun myynnissä oli hyvä miesten nahkasalkku, sen hinta oli 10€. en sitä ostanut, mutta menin seuraavana päivänä sitä hakemaan, jolloin salkku oli edelleen saatavana, mutta hyllyssä oli lappu 

— tämän pöydän tuotteet -50%

Se oli edullinen ostos ja salkku on minulla hyvin usein edelleen käytössä ja sen arvo on ihan hyvä.
Monet vievät kirppareille pelkkää likaista romua, se ei ole mielekästä, mutta niin tavanomaista. Hyviä löytöjä olen tehnyt joistakin kirjoista ja joskus löytänyt jonkun uuden käyttämättömän esineen edullisesti. Eräs hyvä löytö oli Nikon salamavalo. Laitteessa oli lappu, että se on epäkunnossa. Avasin paristokotelon, jossa oli patterit paikallaan. Epäkuntoisesta laitteessa oli 5€ hintalappu. Ostin sen, koska ajattelin, ettei tässä ainakaan korkealta putoa, kun lähes uusi laite oli kyseessä. Heti autossa laitoin salamaan uudet paristot ja niin se toimi, kun uusi laite toimii. Tuossa hyllyssä se on ja käytössä lähes viikoittain.

Kävimme tänään kahdella kirpparilla. Vaimo osti kaksi vetoketjua, mutta minä en löytänyt yhtään mitään. Kotona sitten pesimme kätemme oikein kunnolla ennen teen juontia.

Ajassa kaikki muuttuu

Kuvassa on ajan hampaan kuluttama seinähirsi, joka voidaan nähdä monella tavalla. Emme tiedä faktoja, mitä se kertoo, mutta ajatusten summana se tuo mieleen tarinan mennestä ajasta.

Sammuttaisinko janoni

kaatamalla maljaan viiniä tästä karafista?

Sorsakosken veitsi

Valokuvaajana minua kiinnostaa erilaiset vanhat esineet, vaikka niillä ei olisi enää mitään käyttötarkoitusta, niistä on kuitenkin mukava ottaa valokuvia. Tässä kuvassa vanha Sorsakosken tehtaan valmistama aterin, terävä veitsi, jolla ei ole enää mitään käyttöarvoa.  Löysin sen tuolta laatikosta sekalaisten romujen joukosta, siitä oli ihan mukava ottaa valokuva.
Minun on vaikea tietää minkä verran tällaisella veitsellä on ikää, se saattaa olla jostakin 20-luvulta. Siinä on jo ruostetta ja ajan patinaa, eikä sitä enää pihvin leikkuuseen viitsi käyttää vaikka se on hyvin terävä. Aion säilyttää tämän veitsen edelleenkin, ja lisäksi että sen säilytän, sitä on olemassa myöskin valokuva, jonka pohjalta voi jostain tutkia, että joko se pian on 100 vuotias ja milloin se on ollut uusi ja arvokas

Nostalgiaa

Pokasaha oli silloin ennen joka jätkän työkalu!

Käpylehmät

Muovilelujen aikaudella voi kokeilla, jotakin aitoa vanhaa, joka on saattanut jo unohtua. Ensimmäisten kevät pälvien avautuessa metsänlaidasta löytyy erilaisia käpyjä, joista voi arkarrella pienille leikkijöille, vaikka kokonaisen karjatilan. Terävä koktailitikku on parempi jalka kuin tulitikku, mutta tuore okasa voi olla veläkin parempi.

Pari

Tasan kaksi vanhaa Arabiaa

Ei enää tuoretta

Minulla on pakastimessa 18 kpl 36 kuvan Fuji diafilmiä. Heitänkö ne roskalavalle tai kuvaako ne? Parasta ennen päivä on ollut jossakin vuosituhannen alussa, mutta kun ne ovat olleet hyvässä säilytyksessä. Diakehitys maksanee lähes kympin filmiltä ja missä niitä sitten kukaan kehittää vanhojakin kun ovat. Katselin tuossa mitä E6-kehitepakkaus maksaa, enkä suuresti innostu vaikka vanha kehityspurkki on kaapissa. Tuo diakehitys, on aika tarkkaa puuhaa lämpötilojen suhteen. Onkohan missään tumpelolle oikein rautalangasta tehtyjä ohjeita saatavana? Voipi olla, että odotan kevään kauniita säitä ja sitten kuvailen yhden filmin, jonka postitan jonnekin laboratorioon kehitettäväksi.

Mv-ja värinegatiivifilmiä on, mutta niiden kanssa toimin itse kehitellen vanhan kokemuksen varassa.

Irja kermakot

Kirpputorilla on mukava pistäytyä, vaikka shoppailu ei muuten kuuluisi lempilajeihin. Usein siellä on jotakin mielenkiintoista, joskus jopa ostettavaakin. Muutaman kerran on asia jäänyt mietityttämään ja on ollut ajatus hakea se sitten huomenna. Ihan ilman poikkeusta aina on tullut vesiperä, sillä joku toinen on sen ainokaisen siitä hyllystä ostanut. Kirpputorilta on ostettava, eikä aikailtava.

Näitä nyt iältään noin 70 vuotiaita Irja piippuleima tuotteita ei enää valmisteta, ja niissä on vuosikymmenten käytön jälkiä. Kuitenkin löytyneet kermakot ovat päällisin puolin ehjää tavaraa. Mitään käyttöä näille ei ole mutta sittenkin piti vain ostaa, kun vitriinissä on vielä tilaa vanhalle Arabialle.