Lappajärvi

 

—Käyn ahon laitaa...

 

Mitä voi tehdä vaatekaapissa oleville vanhoille tyynyliinoilla?

Ei niitä siellä kaapissa kannata säilyttää, saattavat jopa homehtua, joten niitä pitää tuulettaa. Nyt muutamia tyynyliinoja riippuu kepin nenässä tai kuivatustelineellä. Ne tuoksuvat hyvälle, aromikkaan raikkaille.
—Eivät ne tyhjinä roiku EIVÄT, vaan niiden sisällä on kuivumassa mesiangervon kukkia, tyrninlehtiä, vattua ja ainakin mustan viinimarjan lehtiä jne. Ne tyynyliinat ovat hyötykäytössä ja saavat itseensä raikkaan aromin. Meillä on tulevaksi vuodeksi hyvä määrä kuivattua hortaa, jota käytetään teenä, mausteena tai muuten vaan lisänä ruokataloudessa. Tämä on minusta hyvä harrastus, josta ei ole suurta taloudellista hyötyä, mutta ainakin sillä on suuri terapeuttinen vaikutus, sillä ulkona liikkumiselle on jokin muu tarkoitus, kuin hikoilu helteessä.
Eikä näille kuivatuille tuotteille tarvita suurta sälytystilaa. Lehdet ja kukat menevät todella pieneen tilaan kun ne kuivattuna jauhetaan monitoimikoneella ja pakataan paperipusseihin tai tölkkeihin. Se vaan pitää aina muistaa, että niissä pakkauksissa on jokin selite, joka kertoo kasvilajin ja milloin se on kerätty. Talvella, kun on pakkasta, voi sitten mukavaa muistella, millainen hellekesä tämä kuluva kuuma kesä 2021 oli.

 

Luonnonmuutos

 Tälle alueelle rakennetaan Savulahti II

Kotoisia kevään merkkejä

 

Kevätauringon noustua korkeammalle horisontissa alkaa kodin siivousinto kohota. Ensimmäisen se tarkoittaa sanomalehtien viemistä paperinkeruuseen. Samalla myös muut lehdet kokevat saman kohtalon. Olen kuitenkin varannut itselleni option tarkastaa menevätkö myös auto- ATK- ja valokuvauslehdet samalle tielle. Haluan tarkistaa, mitä niissä lehdissä on tai onko mitään arvokasta. Tekniikka kehittyy nykyisin sellaista vauhtia, ettei vanhaa paperia kannata kovin kauaa säilyttää, ellei halua niitä museoida. Kuitenkin monissa lehdissä on sellaista, joka on jäänyt aikanaan huomiotta ja sen haluaa ainakin nyt lukea ja kenties säilyttää.
Minä pidän kiinni optiostani tarkistaa, mitä minulle tärkeissä lehdissä on ennen niiden päätymistä roskiin.

Juustokehä

 

Talven jäleen tulee uusi kevät

 Ei niinkään sato, vaan sen odottaminen kiinnostaa eniten!

Talvimaisema

 Tammikuun talvessa on jo tulevan kevään kajastusta

Onko valokuvaaminen turhaa

 

Kysymys ei ole kovin tarpeellinen, mutta silti se on pohtimisen arvoinen.

Valokuvaus on villiintynyt digiaikana aivan uusiin mittasuhteisiin. Valokuvaus alkoi yleistyä 1960 luvulla, kun kameroihin tuli uusia ominaisuuksia mm. valotusmittari, etäisyysmittari ja monia muita helpottavia ominaisuuksia. Filmi ja kuvien valmistaminen oli sujhteellisen kallista, joten kuvaaminen oli rajoittunut erityisiin tapahtumiin. Suurin yksittäinen hyppäys kuvaamisen suosiossa tapahtui, kun digitaalinen kuvaus syrjäytti perinteisen filmin. Tämä muutos tapahtui asteittain 2000 luvulle siirryttäessä. Yksittäisen kuvan hinta tippui, kun ei tarvinnut ostaa filmiä, eikä valmistaa paperikuvia. Sitten kehittyivät kännykät, jotka syrjäyttivät perinteisiä kameroita. Valokuvia on kaikkialla ja suuri osa niistä on todella turhia.

Jokainen harrastaa valokuvausta, eikä kuvaamiseen, sen osaamiseen trvitse kiinnittää mitään huomiota, koska automatiikalla syntyy kuvia. Siis juuri niitä turhia kuvia. Digitaaliset kamerat ovat hinnaltaan muutamasta kympistä useisiin tuhansiin euroihin. Hyvä kuvia voi kuvata kaikilla laitteilla. Valokuvaus on paljolti laitekeskeistä ja haluamme ostaa aina vain uusia ja parempia välineitä. Laitevalmistajat ja kauppiaat hyötyvät eniten.

Itse en pidän omaa harrastustani turhana, vaikka ilman sitäkin pärjäisin. Valokuvaaminen antaa minulle paljon muutakin, kuin itse niitä kuvia. Harrastus motivoi seuraamaan ympäristöä, luontoa ja ihmisiä, eläimiäkin, siis ihan kaikesta voi näppäillä turhia-kuvia. Laitteet ovat olemassa, eikä niidenkäytöstä synny suurta kustannusta, siksi kuvaan, kuvaan ja kuvaan!

Millä korvaisin valokuvaamisen, jos se jonakin päivänä pitäsi lopettaa? Se olisi katastrofi. Olisinko silloin näkörajoitteinen tai liikuntakyvytön dementoitunut vanhus. Varmaan niin olisi.
Minä kuvaan joka päivä, enkä ainakaan sitä ajattele, miksi tuotan näitä turhia kuvia, koska iloitsen siitä, kun saan harrastaa, kuten olen tehnyt jo lähes 64 vuotta.

Hyvää Uuttavuotta 2021

 Taidamme olla monessa mielessä uuden edessä, sillä pandemia ei ole ainoa uhka, vaan ilmastonmuutos on sitäkin vakavampi asia. Silloin ennen, pyrimme ratkaisukeskeiseen ajatteluun (Harkinta, Harjaannus, Hyvyys, Hyvinvointi).

Uutena vuonna ovat kaikki vanhat neuvot tarpeen

Maan ilmasto muuttuu

jopa talvi puuttuu,

siitä seuraa kriisi,

kun pelloilla kasvaa vain riisi.

Pitää etsiä oppia,

muuten tulee rappio;

kun ruoka loppuu.

Neuvoja saa netistä

tai käymällä Thaimaassa.

Ehkä pitää muuttaa kauas;

lentää ioniraketilla Marsiin.

Kummallista

 

Talvea odotellessa

Historia on aina mielessä, vaikka muistikuvat ovat hataria. Talventulo on aina jotenkin jäänyt muistiin, vaikka se fraasin mukaan tulee aina yllättäen.
Marraskuu lähenee jo puoliväliä, eikä vielä ole tullut edes ensilunta. Monasti on ollut mustia joulunaikoja, mutta useimmiten ensilumi on tullut jo lokakuussa. Elämme poikkeuksellisia aikoja, sillä ilmasto on nyt lämpimämpi, kuin milloinkaan ennen.

Ajan autolla nykyään kovin vähän, mutta en ole vielkään aikonut luopua autosta kokonaan. Siinä on vielä kesärenkaat, mutta tänään vaihdan talvirenkaisiin, jotta talvi ei sen puolestä pääse yllättämään. Forecan tietojen mukaan lunta ei ole vielä tulossa, mutta seisooko autoni kesä- vai talvipyorillä on aivan sama. Nyt se seisoo lain mukaisilla talvirenkailla.

 

Palokkaa

 

Talvi on jo lähellä

Yleensä talvi saapuu odottamatta

 

Syksy

 

Syyssävyjä

 

Virtaavaa vettä

 

Aamukahveet

 

Metsässä on

—paljon nähtävää

—suuria ja pieniä yksityiskohtia

—kaikkeen ei vain tule kiinnitettyä huomiota

—syyskesä on hyvä aika metsässä samoiluun

Luontoa on suojeltava

Maanantai 18.5

Kasvien vallankumous on alkanut. Maapallon elävistä organismeista noin 80 painoprosenttia on kasveja, muu 20% on tavalla tai toisella liikkumaan pystyvää elävää kuten ihmiset, metsän eläimet, kalat ja linnut, hyöteiset  ym. Jos meillä ei olisi kasvillisuutta, ei olisi muutakaan elämää, sillä kasvullisuus sitoo ilmakehästä hiiltä ja tuottaa fotosynteesissä hengitettävää happea. Kavillisuus voisi huonosti jos meiltä puuttuisivat kimalaiset, sillä ilman pörriäisiä kasvit eivät säily, koska ne eivät pysty lisääntymään. Kauaa ei rittäisi syötävää kirvoille, kirafeille, ei ihmisille eikä muulekaan elolliselle elämälle. 

Puut, pensaat ja ruohot ovat viisaita, ja ne pystyvät torjumaan mm. luontaisia vihollisiaan niin, että kasvien suku säilyy. Jos hirvi syö kuusen latvuksen, kuusi korjaa asian kasvattamalla uuden latvan. Ruusussa on piikit, jonka vuoksi mikään eläin ei pysty nyhtään sitä juurineen maasta. Ihmisellekin on vaikeaa hävittää kurtturuusua. Lupiinin puolustusmekanismi on sen karvas maku. Lupiini ja monet muut kasvit tuottavat runsaan siemensadon, jota linnut levittävät. Ilman lintuja kasvilajisto olisi paljon vähäisempi. Kasvien juurissa on paljon voimaa, sillä monien kasvien mm. puiden juuristo pystyy hajoittamaan vaikka talon perustukset. Hyvinkin kuivassa maassa kasvit voivat elää ja etsiä elintärkeää vettä. Iso koivu ottaa vuorokaudessa satoja litroja vettä. Koivun juuriin talvella varastoitunutta mahlaa minäkin kerään keväisin kymmeniä litroja.
Kasvit tuntevat, jos niitä pahoin kohdellaan, niillä on lukemattomia puolustuskeinoja, kuten esim. myrkyllisyys tai vastemielinen maku. Sekä kyky parantaa haavjojaan.Jättiputki, jota vieraslajina torjutaan on voimakas polttava ominaisuus. Nokkosen polttaman ihon olemme varmaan kaikki joksus kokeneet.