Kevät edistyy nyt hitaasti, mutta erilainen todellisuus tuo esiin uusia näkökulmia. Läsnäolon oppiminen ei aina ole helppoa, — tässä ajassa, tässä hetkessä. Kevään kukat eivät juuri vielä kuki ja maassa on talven jälkeen kuollut ruskea väritys. Nyt voi nauttia niukasta luonnon voimasta, joka pian herää alkavaan runsauteen -kesään. Voisi ajatella, että luonnossa läsnäolo on kuuntelemisen taitoa tai sitä voi pitää kuuntelemisen harjoituksena. —Jossain laulaa mustarastas. Kaukaa kuuluu palokärjen rummutus ja ylläni lentää kaakattava joutsenpariskunta. Läsnäolo on kaikkea, kun kolea kevättuuli humisee lehdettömissä koivuissa, ja tunnen viiman viileänä ihollani.
Etsin tietoisesti luonnossa uusia näkökulmia. Vedän takin vetoketjua ylemmäksi ja katselen miten vähän pellon laidalla on avoimia leskenlehden kukkia. Sinivuokkoja en ole tänä keväänä vielä nähnyt.
Luonnossa liikkuessa ihminen on aina yksin omien tunteiden ja ajatusten parissa- sopusoinnussa metsän kanssa. Vaikka aivot tekevät työtä se rentouttaa. Olen tietoisesti läsnä, koska ihminen on pieni osa luonnon suurta kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti