Luonnonpuista

Miksi en näkisi metsän puita?

Puita on kaikkialla luonnossa. Mutta on aivan liian helppoa katsoa puiden ohi, kun etsii  näkymiä ja maisemaa.

Syyskausi on ohi, eikä keltaisia tai punaisia ​​lehtiä enää ole. Jokainen pitää syksyn väreistä, mutta entä
nyt loppuvuonna ja talvella? Juuri nyt puut ovat paljaita, ja nyt ne näyttävät enemmän tikkuhahmoilta,
joissa on runko ja paljaita oksia, kuin käsivarsia. Kevät ja kesä tuovat vihreyden takaisin, koska vuoden
kierto toistaa itseään. Puut vaihtelevat koko vuoden ja laajemmassa kaaressa puut muuttuvat vuodesta
toiseen. Sama puu on erilainen joka kuukausi ja erilainen vielä vuosien kuluttua.

Luontokuvissa on puita, mutta vain vähän kuvia puusta. Tämä kummastuttaa minua, kun otetaan
huomioon luonnon puiden erilaisuus ja runsaus. Onnea käyttäen olen ottanut joitakin "puukuvia", joista
pidän, joten etsin aktiivisesti kuvattavia puita, jotka voivat miellyttää kuvana. Ne voivat olla missä
tahansa, omassa pihassa, tien varrella tai syvällä korvessa tai upottavalla suolla. Ne ovat myös elämäs-
säni, jos etsin niitä. Vanhoissa metsissä on parhaat puut, niiden muoto ja kuori, oksisto ovat rakentaneet
luonteensa vuosien varrella, samoin kuin muotokuvaajien arvostamat viisaan ihmisen uurteiset kasvot.

Lumen tultua puut saavat oksistoon satumaisen vaipan, joka lisää puiden valokuvauksellisuutta.

Kuvaan puita etsien niistä myös pieniä yksityiskohtia, kuten kääpiä, pahkoja tai kuoren erilaisuutta.

Tietoisesti metsässä

Kevät edistyy nyt hitaasti, mutta erilainen todellisuus tuo esiin uusia näkökulmia. Läsnäolon oppiminen ei aina ole helppoa, — tässä ajassa, tässä hetkessä. Kevään kukat eivät juuri vielä kuki ja maassa on talven jälkeen kuollut ruskea väritys. Nyt voi nauttia niukasta luonnon voimasta, joka pian herää alkavaan runsauteen -kesään. Voisi ajatella, että luonnossa läsnäolo on kuuntelemisen taitoa tai sitä voi pitää kuuntelemisen harjoituksena. —Jossain laulaa mustarastas. Kaukaa kuuluu palokärjen rummutus ja ylläni lentää kaakattava joutsenpariskunta. Läsnäolo on kaikkea, kun kolea kevättuuli humisee lehdettömissä koivuissa, ja tunnen viiman viileänä ihollani.

Etsin tietoisesti luonnossa uusia näkökulmia. Vedän takin vetoketjua ylemmäksi ja katselen miten vähän pellon laidalla on avoimia leskenlehden kukkia.  Sinivuokkoja en ole tänä keväänä vielä nähnyt.

Luonnossa liikkuessa ihminen on aina yksin omien tunteiden ja ajatusten  parissa-  sopusoinnussa metsän kanssa. Vaikka aivot tekevät työtä se rentouttaa. Olen tietoisesti läsnä, koska ihminen on pieni osa luonnon suurta kuvaa.

Lusikallinen mustikkaa

Nyt niitä on!

Piikkilanka

Ruoste kuluttaa hitaasti, mutta varmasti!

Keväinen

Metsäpolku (8.4.2016)

— Piilossa?

?

Metsätie

Peuralla oli onni myötä

Tänään on sateeton ja kaikin puolin kaunis sää, kun lähdin katsomaan onko järven rantaan noussut kantarelleja. Tein tunnin metsälenkin tutuilla sienipaikoilla näkemättä ainuttakaan kantarellia. Ei myöskään muita kunnollisia sieniä ole. Minulla oli tietenkin mukana kamera, joten keskityin sitten metsässä kuvaamiseen.

Erityisiä kohteita ei löytynyt, mutta lähestyessäni vilkkaan tien kautta kotia näin peuran joka suorastaan "lentäen" hyppäsi vilkkaalle tielle. Sattuipa sillä hyvä tuuri, kun se ei osunut autoihin. Niin nopeasti ja kovaa se tielle tuli, että, jos sillä ei oli ollut onnea myötä eläin olisi törmännyt johonkin autoon.
Eräs nainen näki tapauksen minun lisäkseni ja pysähdyimme hetkeksi juttelemaan näkemästämme. Kuvaa ei tuosta hetkessä ohi menneestä tilanteesta voinut mitenkään saada, mutta jo nähtynäkin peuran tien ylitys oli mieleenpainuva kokemus.

Syyskuussa ovat mättäät punaisia

Syyskuu on nyt aurinkoinen ja kaunis. Metsissä on puolukkaa vaikka kuinka ja maahan saapuu pakolaisia. Me Suomalaiset olemme melko laiskoja marjastamaan, sillä tänäänkin metsässä ollessani en siellä muita marjastajia nähnyt. Jotenkin tuntuu kummalliselta, kun Suomeen tuodaan marjanpoimijoita.
Nyt on vastaanottokeskuksissa varmaankin paljon ihmisiä, jotka voisivat kerätä suomalaisesta metsästä vitamiinirikasta ruokaa. Olettaisi että vaikean ja pitkän matkan rasitukset häipyisivät aurinkoisessa metsässä, josta nyt saa sangollisen punaista puolukkaa hyvinkin vajaassa tunnissa.

Naava

Metsä on hiljainen, eivät edes linnut liverrä, vaikka on kevät.
Ehkä ne viettävät aikaa pesäänsä vartioiden.
Mies ja kamera ei niitä häiritse, mutta varmaankin hän kuvaisi.
Taivas lepää ohuessa pilvipeitteessä ja oksalla keikkuu naavaparta.
Aamu on jo mennyt mutta olemme matkalla kohti kesää.

Pakurikääpä

Haasteena väriteema: MUSTA

Makroviikot:  Haasteena väriteema: MUSTA

Lisätietoa pakurikäävästä

Menen usein metsään

Luonto on kuvaajan aarreaitta

Kuljen vanhaan metsään, jossa katselen puiden muhkuraista kaarnaa tai repaleista tuohta. Aistin keväisen metsän ruohon tuoksun ja kuulen lintujen aamu laulun. Luonnosta saan voimaa ja ajatuksia, eikä minun tarvitse juosta itseäni hikeen ei muutenkaan väsyä, kun katselen, kuuntelen kävellessäni tutkin ympäristöä ja tietenkin kuvaan. Kuvatessani opin asioita kivistä ja kannoista ja koko maailmasta. Käytän erilaisia objektiiveja laajakulmasta pitkään polttoväliin. Kuvaan paljon lähikuvia ja makroja ötököitä, sammalta ja kukkia.  

Kun olen tutustunut tähän alueeseen etsin uuden erilaisen metsän, toki haluan palata samoille jäljille eri vuodenaikoina ja erilaisissa säätiloissa, jopa sateella. Talvipakkasella kaikki on niin erilaista, kuin kevään puhjetessa kukkaan. 

— Mörri Möykyn telkkari

Sellainen tarpeeton tavara, jolla ei ole itselle enää mitään arvoa eikä sitä voi myydä, on mahdollista kierrättää. Kaikki meistä eivät sitä ilmeisesti tiedä, koska aina joskus tapaa tuolla metsissä polkujen varrella mitä ihmeellisintä sinne kuulumatonta roinaa. Kuvassa oleva vanha tietokonenäyttö on kuljetettu melko kauas autotiestä. Tuskin painavaa monitoria on korpeen kannettu, vaan viety se joko mönkijällä, tai talvella moottorikelkalla ladun varteen. Muutaman kerran olemme lasten kanssa käyneet katsomassa tuota Mörri Möykyn telkkaria. Hyvin havainnollinen paikka kertoa lapsille, miten tuhmia aikuiset voivat olla, kun jättävät näinkin isoja roskia ihan tarkoituksella kanssaihmisten kummasteltaviksi.
Linkki: KIERRÄTYS

Muutos on vakio

Ilman metsää ja muuta vihreää luontoa, meiltä puuttuisi happi, eikä meillä olisi elämän mahdollisuuksia.
Luonnon kiertokulussa on aina jotakin lahoamassa josta maa saa uutta humusta, elinvoimaa kasvuun. Metsässä  riittää kiitollisuudella katsottavaa kaikkina vuodenaikoina. Yksikään päivä ei ole edellisten kaltainen, vaan päivät ovat alati muuttuvia.

Selfie metsässä

Selfiet eli henkilön itsestään ottamat valokuvat ovat hyvin yleisiä sosiaalisessa mediassa. Ehkä nykyinen pääministerimme on tuonut selfiet entisestään tunnetuimmiksi. Ihan mukava asia, jota en ole edes kokeillut, paitsi eilen, kun kävin etsimässä syksyn viimeisiä sieniä aurinkoisessa metsässä. Matalalta paistava aurinko heitti jyrkän varjokuvan minusta suuren kuusen runkoon. Tästä puun runkoon kuvastuvasta varjosta oli helppo ottaa selfie kännykkäkameralla.
Minun Lumia-630 ei ole mikään hyvä oikeiden selfie kuvien ottamiseen, koska siitä puuttuu etupuolen kamera. Kokeilin oikean omakuvan ottamista mutta ei siitä mitään tullut, koska kuva pitäisi ottaa mutu tuntumalla. Tietrenkin voisi tuohoon kännyn suojakoteloon liimata pienen peilin, niin voisi paremmin onnistua oman kuvan ottamisessa.

Luonnon rauhaa

Ilman Suomen metsiä, peltoja, järviä, ilman tätä kaunista luontoa, meillä ei olisi ilmaa hengittää, ei maisemia, joista nauttia. Luonnon sylissä riittää jokaiselle katseltavaa, josta saa aikaan mielen tyyneyden ja kiitollisuuden.

Sienet ovat pehmeää ravintoa

Nämä sienet ovat ilmestyneet, kuin tyhjästä, sillä niitä ei tuossa polun varrella vielä maanantaina näkynyt. Nyt on satanut parin päivän aikana lähes taukoamatta, joten vanha sanonta:
- Kasvavat, kuin sienet sateella!
Se sanonta pitää edelleen paikkansa. Sienistä saa pehmeää ruokaa ja niitä on paljon metsissä, mutta ovatko nämä kuvan sienet myrkyllisiä vai herkullisia, sitä en tiedä. Annan olla rauhassa, minä joka tunnistan varmuudella vain herkkutatin ja kantarellin, no ehkä sentään joitakin muitakin. Sateinen sää näyttää jatkuvan, joten syksystä saattaa tulla sienisadon kannalta otollinen. Toivottavasti löydän tuttuja sieniä riittävästi, no sen näkee sitten aikanaan.

Näre

Näre on kuusi. Yleensä sillä tarkoitetaan hyvinvoipaa elävää kuusta. Tämä kuvaamani kuusi on enää pelkkä kuivunut "kränä" hakkuuaukon keskellä. Toimii hyvin linnunlaulupuuna ja, siksi sen kuvasin, kun sen oksalla istui kyyhkynen! Eipä sitten enää istunut, kun olisin ollut kuvausetäisyydellä. Hakkuaukoissa on nyt hyvin vattua. Se on vain hankalaa poimia, kun marjat ovat jo ylikypsiä ja varisevat. Vaimo on niitä hyvä keräämään ja minä keskityn marjamailla enemmän luonnon valokuvaukseen ja hyvien vattupuskien etsiskelyyn. Tärkeintä linee, se että toimin marjanpoimijan autonkuljettajana ja turvamiehenä. Etsiskelin eilen pensaikosta kyykäärmettä kuvatakseni sen, mutta ei käärmettä silloin löydä, kun oikein työkseen etsii.
Parin tunnin marjastuksen jälkeen taivas vetäytyi harmaan sadepilven peittoon, mutta emme jääneet sadekuuroa odottamaan. Vasta, kun olimme jo omassa pihassa se sade sitten tuli ja siinä kertyi sademittariin 15 mm rauhallista ja lämmintä kesäsadetta. 

Juhlavaa

329. haaste:  Meillä jokaisella on jos jonkinmoisia juhlia ja juhlapukuja. Joskus tuolla jossain metsän siimeksessä, on ilo juhlia sopivan porukan kanssa, vaikka nuotion äärellä. Pannussa riittävästi kahveeta ja nuotiopullaa paistettuna oman maun mukaan. Voihan siinä kärventää muutaman "Iivarinkin" ja ennenkaikkea iskeä tarinaa menneestä erikoisesta talvesta. Nyt on onneksi kesä, mutta kärpäsiä ei ole, ei myöskään hyttyset kiusaa kolessa ja vähän sateisessa säässä.

Nyrölän luontopolulla

Ketjulla kahlittu kirves

Joskus saattaa käydä niin, että tärkeä työkalu katoaa omille teilleen. Tämä Nyrölän laavun kirves ei ainakaan helposti pääse omille teilleen, ei ainakaan ilman avustajaa. Olisihan se noloa, jos nuotiopaikalla ei voisikaan polttopuita pilkkoa, jos kirves olisi hävinnyt. Toinenkin hyvä idea tässä on, sillä kirveen varsi on muokattu vahvasta vesijohtoputkesta. Vaikka olisi vähän tumpelo pilkkoja tai voimamies, tämä varsi ei katkea. Muutenkin Nyrölän luontopolun laavu on hyvin varustettu ja mukava paikka. Eilinen käynti siellä oli oikein mukava vaikka navakka tulli puhalsi ja ilma oli kolea, ei siellä kylmä tullut, eivätkä hyttysen haitanneet, vielä.

Nokipannukahvit nuotiopullan kera