Virtavika

Soitin illalla jonnekin ja kas kummaa, kun akusta loppui kesken puhelun virta. Vein puhelimen seinässä olevaan laturiin ja työnsin liittimen huolella puhelimeen kiinni. Tänään aamulla irrotin kännnyn latauksesta ja pian siihen tulikin soitto lehtimyyjältä. Puhelu katkesi oikeastaan ihan onneksi, mutta ihmetytti, koska akku oli taas ihan tyhjä. En sitä sen enempää ajatellut vaan uudelleen lataukseen panin puhelimen. Ei tullut virtaa nytkään.

— Olisiko Nokialaisen akku kokonaan kaput, ei pitäisi olla, mutta ei ole virtaa!

Tutkin asiaa tarkemmin ja kas kummaa, eihän se laturi ollutkaan kiinni seinäpistokkeessa. Vaimo oli irrottanut laturin ja pannut tilalle itkuhälyttimen. Vika löytyi eikä se ollut puhelimessa eikä edes laturissa vaan ongelma johtui siitä kumman yleisestä inhimillisestä tekijästä.

Piilossa

Tarkoitukseni oli tarkentaa kurren silmään, mutta nyt kävi näin. Kamerassa oli valittuna koko alueen tarkennus eikä automaatti tajunnut, että minä halusin kuvata taustalla olevan oravan. Oravalla oli jonnekin niin kiire, ettei minulla ollut aikaa vaihtaa kameran asetuksia, tai käyttää käsitarkennusta. Onko etualaan tarkennettu kuva pilalla, vai onko se parhaimmillaan juuri tällaisena, se on kiinni katsojan mielipiteestä.

—Lainassa ei tavara parane!

Tuttava pyysi puutarhajyrsintä lainaksi, Annoin sen tietenkin hänelle ja seuraavana päivänä, kun hän toi Honda häkkyrän takaisin siitä oli toinen kytkinvaijeri poikki. Kysyin, miksi näin oli käynyt ja miksi hän ei hankkinut uutta vaijeria tilalle, kun oli kevät ja minäkin olisin tarvinnut tuota laitetta. ”Harrrmitti” niin vietävästi, kun sen uuden vaijerin joutui vielä jostain kaukaa tilaamaan.

Kerran taas lainasin tarvitsevalle moottorisahaa, jonka hän palautti kuten oli sovittu, mutta ketju oli karahtanut muutamankerran naulaan tai kiveen. Terävää siitä ei enää edes viilalla saanut, vaan piti ostaa uusi teräketju.

Toisinaan joku lomalainen on pyytänyt päästä tietokoneelle jotta hän tarkistaisi sähköpostinsa ja maksaisi jonkun laskunkin. Tietysti olen antanut siihen luvan, mutta kun menen itse koneelleni on asetuksia muutettu ja pyyhitty jopa minunkin käyttäjäjälkiäni pois. Usein on ollut puuhaa saada kone taas siihen malliin, kuin se itselläni oli.

Eräs hauska sattuma oli kun lainasin kännykkää kaverille, jotta hän voi soittaa yhden puhelun. Takasin antaessaan vanhan Nokialaisen käyttökieli oli muutettu puolankieleksi. Ei hän sitä takaisin osannut muuttaa, mutta ei se ollut helppo tehtävä minullekaan.

Ystäville lainattuja kirjoja on mennyt sen siliän tien, mutta siinä saatan olla tasapeleissä, sillä on minunkin hyllyssäni joitakin lainaksi saatuja kirjoja. Olisi aika jännää palauttaa vaikka viisi vuotta kaverilta lainassa ollut kirja, mutta en taida kehdata.

Useista epäonnisista esimerkeistä olen oppinut sen, että kun multa pyydetään jotakin laitetta lainaksi, sanon yleensä, tulevani kaatamaan sen puun, tai muokkaan sinun porkkanapalstasi, mutta konettani en luovuta vieraisiin käsiin.

Sellaista sattuu

Ihmisen olo aivan missä tahansa on jossakin mielessä vaarallista, eikä vahingot tule koskaan kello kaulassa. Pieni vahinko saattaa muuttaa suunnitelmia, joten kommelluksia tulee välttää mahdollisuuksien mukaan. Itselle sattui, niin että kompastuin asvaltilla olevaan mitättömän pieneen koloon. Nilkka jotenkin nyrjähti ja menin päistikkaa polvelleni. Onneksi sain kämmenellä otettua tukea tiestä, enkä aivan nokalleni lentänyt. Suurin vahinko oli tässä tapauksessa kunnon reikä housunpolvessa ja tietenkin myös kirvelevää asfaltti-ihottumaa niin mielessä, polvessa ja kämmenessäkin. Siitä noustessani pälyilin ympärilleni, mutta onnekseni huomasin, ettei kukaan ollut ainakaan lähietäisyydellä nauramassa kompuroivaa kulkijaa. Kannoin kaulahihnassa painavaa järjestelmäkameraa, joka sekin säästyi ilman kolhuja.

Vauriot olivat onneksi kaikkiaan niin pieniä, ettei edes tarvinnut jättää ainuttakaan aamulenkkiä tekemättä.


Haukkalan lähde