Pieniä kuva-aiheita

Lähimetsästä, jopa omalta pihalta löytyy aina kuvaamattomia pikku aiheita, kuten:
	heinät	puiden kuori
	hyönteiset	purot
	jäkälät	risut
	kannot	sammalet
	kivet	sienet
	kukat	varvut
	lätäköt	vesipisarat

Järkkärin makro-objektiivi on pienien aiheiden paras kuvaustyökalu, ja pokkareissa on mainiot makro ominaisuudet. Pieni aukko f16–f22. Kamera tukevasti jalustaan tai hernepussin, tms. päälle. Joskus tarvitaan vähän lisävaloa, jota voi antaa vaikka taskulampulla. Heijastimistakin on apua.

Pääkohde on hyvä saada erottumaan taustasta, jollakin keinolla. Syväterävyyttä makrokuvissa ei juuri ole, joten tausta sumenee, mikäli kohteen etäisyys taustasta on edes jonkin verran. Kivi tai kannon kylki toimii usein taustana. Terävyyttä on hyvä tarkastella himmennetyn aukon kautta ja kameran LiveWiev näyttöä kannattaa käyttää.

Jos kuvaa tarvitaan vain yksi tarkka piste f5,6–8 on käytettävissä. Herkkyys on syytä pitää melko alhaisena esim. ISO200, joten valotusaika hämärässä metsässä tulee helposti melko pitkäksi, siksi lanka- tai langaton laukasin on tarpeen. Vitkalaukaisin on myös hyvin kätevä liikkumattomien aiheiden kuvauksessa.

1234....KUVAHAASTE



Vanhan miehen valokuvalaatikot

Kun ei ollut muutakaan tekemistä kävin tapaamassa naapuria, joka rapisteli jotakin autotallissaan, polkupyöriä sanoi laittavansa kesäterään. Samalla oli nostellut ylähyllyltä pahvilaatikoita, jossa oli vanhoja albumeja ja dialippaita sekä muuta sekaista kuva-arkistoa.

Valokuvia, niitä on jokaisella kaikkialla kaapeissa ja autotalleissa hunningolla, on paperikuvia, dioja ja negatiiveja, monia eri negakokoja ja kuvien laatu on kovin erilainen. Mustavalkoiset albumit ovat kunnossa, mutta noiden väripaperikuvien ja diojenkin on käynyt kalpaten.

—Ehkä sinä saisit noista jotakin talteen, kun sulla on niitä skannereita, projektoreja ja muita kameravehkeitä, yllytti Kauko, vanha ystäväni.

Katsoin Kaukon kuvia ja vastasin rehellisesti, että osasta niistä saadaan alkuperäistä parempina, mutta jotkut aika ja huono säilytys on kokonaan tuhonnut. Aikaa siihen hommaan kuluu, etkä sinä tietenkään sitä menetettyä aikaa minulle korvaa, kiusottelen kaveria.

—Ei näitä kaikkia tarvi, ja nuo diat voisi tallentaa kuvaten tuosta seinälle heijastuvasta kuvasta, olis sitten ainakin jotakin katsottavaa ja kerrottavaa.

Kauko on näköjään ollut nuoruudessaan innokas valokuvaaja ja naisten mies, sen näen heti kun katselen hänen ottamiaan kuvia. Kauniita morsiamia sulla on ollutkin totean hänelle kuvista.

—Niitä aikoja olis kiva muistella, jos saisin omasta telkkarista nähdä semmoisen tyttökuvasarjan.

Uskallatko niitä edes kotona katsella, mitä se Liisakin siihen sanoo, jos iltakaudet haikailet vanhojen heilojes perään. Sehän olisi henkistä julmuutta rakasta puolisoasi kohtaan.

Siinä se sitten selkis Kaukon motivaatio, kun huomasin vanhan suolan hiukovan ikämiestä. Ihan tuntui siltä, kuin hän olisi palannut sinne omaan nuoruuteensa kuvitellen, että nuo kauniit tytöt olisivat säilyneet samanlaisina myös nykyhetkeen.

—Olis tuota naapurin Elinaa mukava tavata, mutta en sitten yhtään tiedä missä päin maailmaa nyt on, ja onko muuten enää elossakaan. Vanhan tyttöystävän jäljittäminen on vaikeaa, kun niillä voi olla ties kuinka mones sukunimi käytössä. Tuskin minä sitä semmoista kadonneen heilan etsintää rupeaisin tekemään, vaikka olisihan se....Kaukon mieltä kiehtoo sekin.

Sitä siinä vain mietimme, että voisivat ne tytötkin säikähtää, kun näkisivät vanhan raihnaisen ukon, tuon kuvissa keikaroivan salskean nuorukaisen tilalla.

—Jätetään haaveet sikseen, mutta valitaan nyt joku määrä kuvia ja tehdään niistä sitten vaikka videoesitys. Kyllä minä sitten tuon sinulle pullon ”Renaulttia”, joka voidaan naukkailla nuoruutta muistellessa, Kauko lupaili.

Katsotaan nyt mitä näissä kuvissa oikein on ja jos sulla niin suuri nälkä niin voidaan me jonakin rospuuttopäivänä jotakin näistä yrittää digitoida, lupailin viimein.

PP:281. Vanhan suolan nälkä

Jyvälän rakennusta puretaan

Marraskuun 13.2011 – Tuli tuhosi Jyvälän kartanon, jossa toimi mm. kansalaisopisto ja päiväkoti.

Nyt puretaan tulipalon pahoin vaurioittama Jyvälän päärakennus.

Kulkuneuvon kevät

242. viikon haaste on: No comments! (En kommentoi, suom.huom.)

Kuulapää / Pallonivel

VIIKON AIHE: PALLO

Simaa (FA...)

VAPPUSIMA:

8 l vettä
4 sitruunaa
6 dl sokeria
7 dl fariinisokeria
nokare hiivaa  

Haaste # 59: FA, FI, FO tai FU

Pese sitruunat. Kuori ne ohuelti siten, että valkoista osaa ei tule mukaan. Leikkaa sitruunoista veitsellä valkoinen kuorikerros pois. Leikkaa hedelmät ohuiksi viipaleiksi ja poista siemenet.

Nosta sitruunaviipaleet isoon astiaan tai kattilaan sokereiden kanssa. Kaada päälle 4 l kiehuvaa vettä ja sekoita, kunnes sokeri liukenee. Kaada päälle 4 l kylmää vettä.

Liota vesitilkkaan hiiva ja lisää se kädenlämpöiseen juomaan. Peitä astia kannella ja jätä vuorokaudeksi huoneenlämpöön.

Siivilöi juoma ja pullota sima puhtaisiin pulloihin. Pane jokaisen pullon pohjalle 1tl sokeria sekä muutama rusina. Sulje pullot ja nosta ne viileään paikkaan. Sima on valmista juotavaksi noin viikon kuluttua

Kevään koittaessa

Ollessani pikkupoika isä pyysi meitä lapsia pääsiäisaamuna ulos katsomaan miten iloisesti aurinko tanssii. Siinä kun lapset killittivät vedet silmissä kirkasta aamuaurinkoa. Se todella alkoi silmin nähden väreillä ja silmissä tanssia. Kait se on ollut joskus niin, että ihmiset todella uskoivat, auringon tanssivan pääsiäisaamuisin. Olisihan se hieno asia, mutta sille ei ole olemassa tieteellistä perustetta.

Pääsiäisen pyhät olivat kirkkaan aurinkoisia ja pakkasen jälkeen aamuhanki hyvin kantava. Ainakin lumikenkäilijää hanki kannatti niin metsissä, kuin soillakin. Oli oikein ilo kulkea omia reittejä, sen paremmin suunnittelematta. Ihan tuli mieleen ajatus, että jos joku lähtisi seuraamaan jälkiäni, niin varmaan mierttisi:
-Mitähän tuokin kulkija on ajatellut mutkitellessaan ja pensaalta pensaalle?

Monen risun luona kyykistelin, heitin repun hangelle ja katselin valon ja varjon piirtymistä valkoiseen hankeen. Kuvasin sarjan pajunkissoista ja katselin lepän mutkikkaita oksia ja pieniä käpyjä. Yllättäen tapasin rannan lähdepaikassa yksinäisen joutsenen, joka säikähti pahasti lumikenkieni rahinaa. Heti linnun nähtyäni otin siitä kuvan, eikä toiseen kuvaan ollut mitään mahdollisuutta, sillä häirityksi tullut lintu päästi pari haukahdusta, kuin koira ja nousi kevyesti siivilleen.

Olen joskus saanut väitellä hiihtäjän kanssa, lumikenkäilyn erilaisuutta puolustaen. Toki ymmärrän, että hiihto on liikuntamuotona oivallista. Mikäli haluaa nauttia talvisesta luonnosta, lumikengät antavat ihan toisenlaisen liikuntamuodon ja kiireettömyyden rauhalliseen etsiskelyyn, jopa mietiskelyyn. Jos haluaa saada hien pintaan niin kyllä se onnistuu lumikengillä todella helposti, kun suuntaa rinteeseen, jossa on upottavaa hankea.

Kaikenkaikkiaan oli hieno kevättalvinen pääsiäisen aika, nyt pitää toivoa, että lumet sulaisivat ja vedet vapautuisivat Vappuun mennessä.  

Nuohooja työssä

Nuohooja työssään (kuva 03.04.2012)
Mustavalkomaanantai #112

TYÖ.

Pääsiäispäivänä

Vakioaihe 8.4.2012

Männyllä hormoonit hyrräävät!



Pääsiäisen munapula



Aurinkoista Pääsiäistä

Ruoka on ihmiselle välttämätöntä, sen huomaa ainakin siitä miten media suhtautuu, jos jostakin ruuan raaka-aineesta tulee pulaa. Jokin aika sitten voi oli vähissä ja nyt Pääsiäisen aikana on munapula. Ihan itse se oli todettavissa, kun eilen kävin marketissa, niin eipä ollut ainuttakaan kananmunaa tarjolla. No onneksi oli vielä muutamia kaapissa, joten ei aivan munatonta pääsiäistä tullut.

On se hyvä, kun joskus jokin ruoka-aine loppuu. Huomaamme paremmin, että ei se ruoka ole ihan itsestään selvyys. Ruuantuotannon pitää olla tuottajalle kannattavaa, ja uusien tuotantoa rajoittavien määräysten tullessa vaikutus on suoraan näkyvissä riittävyydessä ja myös hinnassa. Nyt osa kanaloista on lopettanut uusien säädösten tullessa voimaan. Tietysti nyt tarjoutuu myös tuottajilla mahdollisuus tuotannon laajentamiseen, etenkin jos tuotantoinvestointi kannattaa.

Pääsiäinen

Kiikarin jalusta-adapteri

Kiikari on näin keväällä kiva kapine, jolla voi seurata lintujen vilkasta elämää. Minua harmitti, kun kiikari aina vähän täräjää, eikä tuossa 8x40 kiikarissani ole jalustakiinnikettä. Kävin aamulla parissakin kaupassa katsomassa uutta kiikaria, mutta ne ovat hyvin hintavia, ainakin sellaiset joissa on valmis jalusta-adapteri mukana. Ei auttanut, kuin ryhtyä kokeilemaan oman virityksen tekoa.

Kiinnitin kiikarin tarranauhalla ja kokeilin kumilenkeillä, mutta oli niin hutera, että heti ne hylkäsin. Sitten otin Bilteman paksun ”oppikirjan” ja etsin pakoputken kiristimiä. Ei paha hintakaan, 2,49 euroa pari. Jotakin alumiinikiskoa oli autotallin romulaatikossa ja ei muuta, kun hakemaan 48mm pakoputken kiristimet. Äkkiä noista tarpeista syntyi todella jämerä adapteri, jolla kiikari taatusti pysyy kiinni jalustassa.

Maalasin virityksen mustaksi ja huomenna voin jo mennä seurailemaan muuttolintuja.

Vastaan Otolle

Siitä on jo ikuisuus Otto, kun viimeksi tavattiin, eikä näitä kirjeitäkään ole kirjoiteltu. En edes tiedä seuraatko Sinä enää minun blogiani. Vähemmän minä tänne lokirjaani nykyisin kirjoitan, mutta kuvia laitan usein, jopa kerran päivässä.

Muistan, kun tavattiin ensimmäisen kerran nuorina miehinä, kun eri puolilta Suomea kotoisin olevina jouduimme huonetovereiksi samaan kämppään, Sinä savolainen ja minä länsisuomalainen. Siinä meni aikaa ennenkuin opimme ymmärtämään toistemme erilaisen murteen. Opittiin sittemmin ja opittiin siinä oppilaitoksessa paljon muutakin.

Minua harmittaa aina, kun menen vastaanotolle, eikä sovittu aika ei sitten pidäkään. Puoli tuntia voi vielä vastaanotolla istua, mutta sitten alkaa ...ttaa! Nykyisin taitaa kuitenkin parantua, ainakin hammaslääkärien odottaminen. Minä olenkin nykyisin varannut aina aamun ensimmäisen ajan, jolloin odottamiselta saattaa välttyä jopa kokonaan.

Itse olin työaikana aina täsmällisen jämpti, kun menin tapaamaan asiakasta. Monia myöhästeleviä kaupparatsuja opetin. Jos myyntimies tuli paikalle reilun vartin myöhässä, sanoin hänelle, että aikasi meni ohitse, ja minulla alkaa juuri toinen tapaaminen. Ei siinä ollut useinkaan liioittelua, koska näin oli, mutta varmisti se opetti, ettei sama kaveri ainakaan soittamatta tullut toistamiseen myöhästyneenä.

Kylmän vastaanoton sai kokoukseen tulija, kun joskus isokin porukka odotteli kokouksesta myöhästyvvää avainhenkilöä.

Ei tässä ole muuten juurikaan ottoa harrastettu, mitä nyt sentään pari pulloa viiniä kävin hakemassa pääsiäisateriaa varten ja kahvin kanssa on sopiva kerma vieraille varattuna.

Otto, jos olet liikkeellä meillä päin niin tule käymään, mutta sovitaan aika milloin tulet vastaan otolle. Uskon, ettet Sinä siitä tapaamisesta enää myöhästy.

Terveisin Savu

280. Vastaan Otolle

Pääsiäis Kupla

Bongasin tänään parkista Pääsiäisen värisen kuplan, joka voi olla vaikka Herbien velipoika!

Mukavia kokemuksia on itselläkin kuplasta, sillä ensimmäinen autoni oli VW-1200 vm. 1962. Kuvassa oleva on varmaankin joitakin vuosia nuorempi malli.

Herra H.

Rakennuspuuhissa!

Avaimenreikä

VIIKON AIHE:

REIKÄ

Talossa kävi nokipoika

Pajunkissat

Toisinaan äänekäs ja meluisa

Viikko 13