Juustokehä

 

Talven jäleen tulee uusi kevät

 Ei niinkään sato, vaan sen odottaminen kiinnostaa eniten!

Talvimaisema

 Tammikuun talvessa on jo tulevan kevään kajastusta

Onko valokuvaaminen turhaa

 

Kysymys ei ole kovin tarpeellinen, mutta silti se on pohtimisen arvoinen.

Valokuvaus on villiintynyt digiaikana aivan uusiin mittasuhteisiin. Valokuvaus alkoi yleistyä 1960 luvulla, kun kameroihin tuli uusia ominaisuuksia mm. valotusmittari, etäisyysmittari ja monia muita helpottavia ominaisuuksia. Filmi ja kuvien valmistaminen oli sujhteellisen kallista, joten kuvaaminen oli rajoittunut erityisiin tapahtumiin. Suurin yksittäinen hyppäys kuvaamisen suosiossa tapahtui, kun digitaalinen kuvaus syrjäytti perinteisen filmin. Tämä muutos tapahtui asteittain 2000 luvulle siirryttäessä. Yksittäisen kuvan hinta tippui, kun ei tarvinnut ostaa filmiä, eikä valmistaa paperikuvia. Sitten kehittyivät kännykät, jotka syrjäyttivät perinteisiä kameroita. Valokuvia on kaikkialla ja suuri osa niistä on todella turhia.

Jokainen harrastaa valokuvausta, eikä kuvaamiseen, sen osaamiseen trvitse kiinnittää mitään huomiota, koska automatiikalla syntyy kuvia. Siis juuri niitä turhia kuvia. Digitaaliset kamerat ovat hinnaltaan muutamasta kympistä useisiin tuhansiin euroihin. Hyvä kuvia voi kuvata kaikilla laitteilla. Valokuvaus on paljolti laitekeskeistä ja haluamme ostaa aina vain uusia ja parempia välineitä. Laitevalmistajat ja kauppiaat hyötyvät eniten.

Itse en pidän omaa harrastustani turhana, vaikka ilman sitäkin pärjäisin. Valokuvaaminen antaa minulle paljon muutakin, kuin itse niitä kuvia. Harrastus motivoi seuraamaan ympäristöä, luontoa ja ihmisiä, eläimiäkin, siis ihan kaikesta voi näppäillä turhia-kuvia. Laitteet ovat olemassa, eikä niidenkäytöstä synny suurta kustannusta, siksi kuvaan, kuvaan ja kuvaan!

Millä korvaisin valokuvaamisen, jos se jonakin päivänä pitäsi lopettaa? Se olisi katastrofi. Olisinko silloin näkörajoitteinen tai liikuntakyvytön dementoitunut vanhus. Varmaan niin olisi.
Minä kuvaan joka päivä, enkä ainakaan sitä ajattele, miksi tuotan näitä turhia kuvia, koska iloitsen siitä, kun saan harrastaa, kuten olen tehnyt jo lähes 64 vuotta.

Hyvää Uuttavuotta 2021

 Taidamme olla monessa mielessä uuden edessä, sillä pandemia ei ole ainoa uhka, vaan ilmastonmuutos on sitäkin vakavampi asia. Silloin ennen, pyrimme ratkaisukeskeiseen ajatteluun (Harkinta, Harjaannus, Hyvyys, Hyvinvointi).

Uutena vuonna ovat kaikki vanhat neuvot tarpeen

Maan ilmasto muuttuu

jopa talvi puuttuu,

siitä seuraa kriisi,

kun pelloilla kasvaa vain riisi.

Pitää etsiä oppia,

muuten tulee rappio;

kun ruoka loppuu.

Neuvoja saa netistä

tai käymällä Thaimaassa.

Ehkä pitää muuttaa kauas;

lentää ioniraketilla Marsiin.

Kummallista

 

Talvea odotellessa

Historia on aina mielessä, vaikka muistikuvat ovat hataria. Talventulo on aina jotenkin jäänyt muistiin, vaikka se fraasin mukaan tulee aina yllättäen.
Marraskuu lähenee jo puoliväliä, eikä vielä ole tullut edes ensilunta. Monasti on ollut mustia joulunaikoja, mutta useimmiten ensilumi on tullut jo lokakuussa. Elämme poikkeuksellisia aikoja, sillä ilmasto on nyt lämpimämpi, kuin milloinkaan ennen.

Ajan autolla nykyään kovin vähän, mutta en ole vielkään aikonut luopua autosta kokonaan. Siinä on vielä kesärenkaat, mutta tänään vaihdan talvirenkaisiin, jotta talvi ei sen puolestä pääse yllättämään. Forecan tietojen mukaan lunta ei ole vielä tulossa, mutta seisooko autoni kesä- vai talvipyorillä on aivan sama. Nyt se seisoo lain mukaisilla talvirenkailla.

 

Palokkaa

 

Talvi on jo lähellä

Yleensä talvi saapuu odottamatta

 

Syksy

 

Syyssävyjä

 

Virtaavaa vettä

 

Aamukahveet

 

Metsässä on

—paljon nähtävää

—suuria ja pieniä yksityiskohtia

—kaikkeen ei vain tule kiinnitettyä huomiota

—syyskesä on hyvä aika metsässä samoiluun

Luontoa on suojeltava

Maanantai 18.5

Kasvien vallankumous on alkanut. Maapallon elävistä organismeista noin 80 painoprosenttia on kasveja, muu 20% on tavalla tai toisella liikkumaan pystyvää elävää kuten ihmiset, metsän eläimet, kalat ja linnut, hyöteiset  ym. Jos meillä ei olisi kasvillisuutta, ei olisi muutakaan elämää, sillä kasvullisuus sitoo ilmakehästä hiiltä ja tuottaa fotosynteesissä hengitettävää happea. Kavillisuus voisi huonosti jos meiltä puuttuisivat kimalaiset, sillä ilman pörriäisiä kasvit eivät säily, koska ne eivät pysty lisääntymään. Kauaa ei rittäisi syötävää kirvoille, kirafeille, ei ihmisille eikä muulekaan elolliselle elämälle. 

Puut, pensaat ja ruohot ovat viisaita, ja ne pystyvät torjumaan mm. luontaisia vihollisiaan niin, että kasvien suku säilyy. Jos hirvi syö kuusen latvuksen, kuusi korjaa asian kasvattamalla uuden latvan. Ruusussa on piikit, jonka vuoksi mikään eläin ei pysty nyhtään sitä juurineen maasta. Ihmisellekin on vaikeaa hävittää kurtturuusua. Lupiinin puolustusmekanismi on sen karvas maku. Lupiini ja monet muut kasvit tuottavat runsaan siemensadon, jota linnut levittävät. Ilman lintuja kasvilajisto olisi paljon vähäisempi. Kasvien juurissa on paljon voimaa, sillä monien kasvien mm. puiden juuristo pystyy hajoittamaan vaikka talon perustukset. Hyvinkin kuivassa maassa kasvit voivat elää ja etsiä elintärkeää vettä. Iso koivu ottaa vuorokaudessa satoja litroja vettä. Koivun juuriin talvella varastoitunutta mahlaa minäkin kerään keväisin kymmeniä litroja.
Kasvit tuntevat, jos niitä pahoin kohdellaan, niillä on lukemattomia puolustuskeinoja, kuten esim. myrkyllisyys tai vastemielinen maku. Sekä kyky parantaa haavjojaan.Jättiputki, jota vieraslajina torjutaan on voimakas polttava ominaisuus. Nokkosen polttaman ihon olemme varmaan kaikki joksus kokeneet. 

Takatalvi

Lunta satoi aamulla, kun heräsin ja sitä on satanut koko päivän. Osa siitä on sulanut, mutta nyt lämpötila on laskenut miinukselle ja kaikki tuleva lumi kertyy maahan.

On tullut takatalvi! Varmaan toukokuussa ennenkin on tullut lunta, nyt vain näyttää satavan aika reippaasti. Toivottavasti kesä kuitenkin saadaan tänäkin vuonna. Olisi ikävää, jos leutoa- ja vähälumista talvea seuraisi kylmä ja luminen kesäkausi. Muutenkin ”kaikki on hyrskyn myrskyn tai ainakin heikun keikun”, kuten Peppi Pitkätossu aikoinaan lauloi.
Ihmiset erakoituvat, ainakin minä tunnen erakkomaisia ajatuksia, Ehkä siksi, että kuuntelin ”Erakot” äänikirjan, ja äsken katsoin Yle Arkiston erakkoaiheisia elokuvia. Muutos on ainut vakio tässä elämässä, mutta vanhasta on vaikeaa poisoppia. Nyt hallitus ja korona pandemia pakottavat meitä oppimaan. Ellemme opi siitä seuraa vielä pahempaa, kenties tappava tauti.

Ihmiseten sanotaan television mukaan olevan kyllästymispisteessä tähän kaikkeen. En ihmettele sitä! Ihmettelen kuitenkin, miten selviävät ne kaupunkien korkeiden kerrostajojen, pienten yksiöiden- ja kaksioiden vanhukset. Hisseissä kulku on vaikeaa, kun on monia odottamassa vuoroaan, sillä hississä on vaikea noudattaa metrien turvaetäisyyttä.

Toivottavasti takatalvi muuttuu kesäksi, mutta säätiedotteen mukaan ainakin neljänä tulevana yönä on pakkasta. Pävisin on sentään muutamia plusasteita.

Äitienpäivä

Tänään, ei paljoakaan tapahdu mitään, ei vierailuja eikä ole ravintoloiden äitienpäivälounasta. Sää ei ole oikein kesäinen, kun tuulee pohjoisen puolelta ja ilma on siksi koleaa. Ulkoiluun tällainen kevätsää on mitä mainioin ja olemme vaimon kanssa lähdössä pienelle iltakävelylle. Jostain syystä viimeaikoina ei +70 vuotiaita ole montaakaan vastaan tullut. Ihme se on sillä onhan ulkoilu sallittua meille riskiryhmäläisille.

Riippumattomia aatoksia

Se on vaan niin erikoista tämä poikkeustila-aika, se on kuin jokin kapina tai muu sotatila. Ei tätä voi talvisodaksi nimittää, ehkä kevätsodaksi joka voi jatkua keväästä syksyyn saakka. Se muuttaa minua, mutta varmaan myös monia muita, tämä tekee hiljaisen vallankumouksen ja muutumme huomaamatta introverteiksi vähän jokainen, ainakin me +70 vuotiaat.
Emme toki erakoidu, mutta yksinäisyys lisääntyy ja viihdymme enemmän omissa ajatuksissa, koska sosiaaliset kontaktit harventuvat. Muita ihmisiä pitää nyt välttää!
Parina päivänä metsässä kävellessäni olen bongannut puiden välissä keinuvan riippumaton. Ovat niissä yksinäisyyttä viettäeet ikääntyneet tai nuoriso, se ei ole minulle selvinnyt, mutta mikä estäsi minuakin hakkimasta tuollaisen ajanvietteen. Voisi vain valita kaksi puuta joihin karabiinihaalla kiinnittää matto, johon kellahtaa kuuntelemaan luonnon ääniä. Lintujen liverrystä tai veden loisketta rantakiviin. Siellä sitä olisi kuin herrankukkarossa. Parhaat riippumatot tarjovat lämpöäkin, että niiden mainostetaan riittävän, jopa -5 C° lämpötilaan. Kesähelteellä ei tarvitse sitten kovin vahvasti pukeutua. Rippumatto on kevyt kuljetettava, sillä se painaa vain 1 – 2 kiloa ja se mahtuu laukkuun, reppuun tai taskuun. Hyvä riippumatto on aika vahvaa tekoa, sillä se kestää, jopa 150 kiloa ja tilaa riittää 200 cm pitkälle ihmiselle. Niissä on myös sääsuojaus ja hyttysverkko. Mahdolliset ohikulkijat kummastelevat ja kiertävät matossa aikaa viettävän kaukaa, eihän sitä erakkoa voi häiritä.
Siellä omassa luonnon rauhassa, voisi kuunnella jotakin kirjaa, tai -lukea, mutta ehkä parasta olisi vain olla ja kuunnella tuulen suhinaa ja metsän salaperäisiä yöääniä. Omassa pihassakin riippumatto voisi olla mukava, mutta kaupugilla on niin paljon liikenteen melua, ettei tämä ole minusta ollenkaan hyvä paikka, vaikka Korona onkin liikennettä vähentänyt, eikä matkustajalentokoneita ole kuulunut ei näkynyt.
En sentään mene vielä tänään riippumattokauppaaan, mutta harkitsen asiaa huolella, sillä jos en riippumattoa osta tänä koronakesänä, niin sitten se ehkä jää hankkimatta.🦃

Kevätväsymystä

Metsään mennään

Rauhallinen kävely keväisellä metsäpolulla rauhoittaa ja rentouttaa mieltä ja kehoa. Ehkä metsästä tarttuu mukaan myös luonnon mikrobeja, jotka vahvistavat elimistön vastustuskykyä. Puiden halaamistakaan ei kukaan kiellä, ja sen voi tehdä muilta salassa. Metsä ei vaadi mitään, se ei kysele se vain on ja kuuntelee. Vanhan nivelet kestävät metsä liikuntaa, sillä se on paljon luonnolisempaa, kuin asfaltilla kävely ja monissa paikoissa voi nähdä ja kuunnella lintuja ja laineiden liplatusta. Välillä voi istahataa rantakivelle onkimaan muutamia ahvenoita. Ehkä nyt pitääkin ostaa uusi 3 metrin retkionkivapa, joka on alle ½ metriä kuljetuspituuteen pakattuna.