maanantai 31. lokakuuta 2011

Kävelyllä

Kohtaaminen

Tuntemattoman ihmisen kohtaaminen ja heille puhuminen, on jotenkin vaikeaa. Harvoin sitä pysähtyy keskustelemaan ventovieraan vastaantulijan kanssa. Varjelemmeko elämäämme, omaa minuutta suojellen ja sisäänpäin kääntyen?
Marketin kassajonossa syntyy joskus pieniä rupatteluja, mutta harvemmin muualla, vaikka itse yrittäisi olla aloitteellinen. Toisin oli silloin kun oli koira. Monilla ulkoilureissuilla pääsi juttuun tuiki tuntemattomien kanssa, siitä pitivät koirat huolen. Vaikka kaipaankin juttutuokioita satunnaisten kulkijoiden en kuitenkaan hanki koiraa.

2 kommenttia:

  1. Tuttuja maisemia! Onko Jyväskylä muuttunut niistä ajoista, kun itse asuin sielläpäin? Kymmenen-viisitoista vuotta sitten oli vielä ihan normaalia jutella tuntemattomillekin. Olen edelleen siitä kumma, että juttelen kaikille niitä näitä. Ihmiset täällä etelässä katsovat kuin hullua. =) Aika surullista, jos kaupunki on vetäytynyt kuoreensa.

    VastaaPoista