perjantai 18. tammikuuta 2013

Suomalainen jättipotti

Tammikuun pakkanen paukkuu nurkissa, ei tee mieli lähteä kylmään vajaan edes pilkkomaan takkapuita, vaikka klapit ovat taas vähissä. Vaimo aina muistuttaa, että niiden puiden tulee olla pirtissä ainakin vuorokausi ennen kuin niitä takkaan pannaan. Toki mies sen tiesi, mutta supisuomalainen on luoteeltaan sellainen laiskanpulskea köntys.

Siinä ajatteli selailla tänään ilmestynyttä Suomen Kuvalehteä, sitten voisi niitä klapeja hakea huomistakin varten.

—Tuon kerralla enemmänkin, jotta ei tarvitse viikonvaihteessa lisää hakea, vaikka pakkanen pysyisi kireänä. Päivän postissa oli tullut 550 euron sähkölasku, sen rahan edestä oli sähköä poltettu kahdessa kuukaudessa. Halkoa on enää pieni kasa liiterin nurkassa. Sähköpululasta tuossa kuvalehdessäkin on pitkä juttu, kun ne Suomen atomivoimalasuunnitelmatkin ovat vastatuulessa. Sähkön kulutus vaan kasvaa vaikka sitä kuinka yrittäisi säästää polttamalla vihreää energiaa, eikä se ole halpaa sekään.

Selällään maatessa lehti valui rinnalle ja supisuomalainen nukahti, ja alkoi katsella unia, kuin joitakin lyhytelokuvia. Ensinnä hänellä oli mielessä lottorivi, jättipotti joka arvotaan viikonvaihteessa. Numerot olivat selkeät, mutta kun mies oli unessa ei niitä mitenkään voinut ylös kirjoittaa. Jospa minä ne muistan niin sitten täytän sen kupongin kun herään.

Jättipotti 12,5 miljoonaa, sillä voisi karistaa nämä tomut ja muuttaa vaikka miten lämpimään paikkaan.
—Australiassa olisi lämmintä, mutta taitaa nuo neljänkymmen asteen helteet, ja savuavat pensaspalot hirvittää.
—Afrikka on mielenkiintoinen alue, jossa voisi rahoineen elää ja avustaa muitakin, mutta on se niin sotaisaa, että ei sinnekään.
—Aasiassa on niitä tsunameja ja pienempiäkin tulvia, joten en menisi sinnekään. Amerikassa olisi varmaan mukavaa, mutta on sielläkin niitä luonnonmullistuksia, ettei uskalla mennä sinnekään.
—Etelä Eurooppa, sinne ne rahat menisivät köyhänapuun.

Puolituntia torkuttuaan mies kömpii ylös lähtee hakemaan tupaan koivupuita. Hän muistaa unensa, mutta se lottorivi ei tule enää mieleen. Säästyy sekin raha sähkölaskuun kun ei tarvi nytkään lotota. Kun on kerran Suomeen syntyesään jo saanut lottovoiton ja rehellisenä supisuomalaisena tähänkin asti elellyt niin mikäs tässä on jatkaessa. Aurinkokin on kiertymässä kevättä kohden joten on parasta olla ja pysyä vain supisuomalaisena.
HAASTE

5 kommenttia:

  1. Tuommoinen se on supisuomalainen mies, vähän laiskanpullea mutta mukava. Oikein isänmaallista sorttia, vai liekö siinäkin nähtävissä pelkkää teeskentelyä ja halua päästä vähällä.

    Kivasti rakennettu pakina, siis oikea pakina, eikä mikään jaarittelu. Pakinassa pitää olla aina jokin johtoajatus kuten tässä on. Vallan ihastuttava on tuo lopun selittely: jos ei muista oikeaa lottoriviä, ei saa päävoittoa, mutta säästyyhän nekin rahat sähkölaskun maksamiseen. Pakinassa on myös ajankohtaisuutta kuten hyvässä pakinassa kuuluu olla.

    Kiva lukukokemus!

    VastaaPoista
  2. Tässä sitä eleltiin supisuomalaista kiireetöntä oikeaa elämää.

    Jospa sitä muistaskin sen lottorivin jonka näkee sillointällöin unessa. Olisi sitä sitten rikas.

    VastaaPoista
  3. Mukavasti limitit mukaan sekä supin että unen. Luonnikas pakina.

    VastaaPoista
  4. Nyt tuli vastaan jo toinen oikea pakina. Kuten Hymyilevä eläkeläinen tuolla jo sanoi, kaikki elementit on oivasti mukana, lisäksi huumoria ja omaa ajatusta. Hieno!
    Taidan mennä poistamaan oman satuni. Tai jospa kuva korvaisi vähän tilannetta ;-)

    VastaaPoista
  5. Hyvä. Kevät koittaa kyllä, ja silloin aurinko paistaa supin sekä suomalaisen risukasaankin.

    VastaaPoista