Tallenteisiin säilötään muistojen historiaa

Valokuvien ja kaikkien muidenkin tallenteiden arvo nousee ajan kuluessa. Digitoin 1988 -89 videotallenteita. Ei välttämättä uskoisi miten suuri muutos tuossa ajassa on tapahtunut. Ympäristö on muuttunut ja ihmiset ovat tänään erilaisia. Me aikuiset olemme selvästi vanhentuneet ja lapset ovat aikuistuneet.

Noita vanhoja videota katsotaan nyt erilaisin ajatuksin, kun on kulunut jo 25 vuotta videon kuvaamisesta. Tuskin kukaan muistaa mistä silloin puhuttiin, ellei pientä videopätkää olisi tallella. Ehkä näistä voisi editoida lyhennettyjä tiivistelmiä tarinassa oleville henkilöille.

Suorastaan uskomaton muutos on tapahtunut omalla tontilla neljännesvuosisadassa talon rakentamisesta. Avoimelle pellolle rakennettu talo on nyt kokonaan puiden suojassa. Läheisen tien liikenne on moninkertaistunut ja tien kohina kasvanut. Jos olisimme nyt avoimella tontilla olisi asumismukavuus aivan toista. Muoti niin silmälaseissa, kuin vaatetuksessakin on erilainen, kuin silloin. Autotkin ovat muuttuneet, mutta tuon ajan autoja on edelleen liikenne käytössä museoajoneuvoina.

Videokamerani vuodelta 1988

Kuvasin silloin Hitachi S-VHS kameralla, joka oli sen ajan huipputekniikkaa, mutta nykyiseen terävä piirtovideoon verraten jälki on heikkoa, vaikka ei huonoa olekaan. Varmaan myös kuvaustyyli on nyt toinen, sillä aina opimme jotakin uutta. Mikään ei kuitenkaan korvaa noita vanhoja tallenteita. Ei niiden arvoa mitata rahassa, vaan tunteiden ja muistojen tasolla, jossa ne ovat korvaamattomia.

Tärkein asia joka ajassa vaihtuu, on muutos itse. Muutosta ei pysähdytä mikään, sillä se on ainut jatkuva vakio. Ihmiset muuttuvat ja ajallaan poistumme jokainen. On hyvä, että omia muistoja tukemassa on jotakin muutakin materiaalia, kuten ääni- ja kuvatallenteet.