VIIKON AIHE: RIKKI
Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde läheltä!
![]() |
| Viallinen kiamera, (RIKKI), tähyslasi on irronnut. |
Arjen ajatuksia ja askareita, sekä liikuntaa luonnossa, jolloin kamera on matkassa mukana.
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Nikon FE
maanantai 17. syyskuuta 2012
Luovien laitamyötäistä
Tämä meidän Suomi isänmaamme muuttuu.
Taitaa muuttua ihan päivittäin, mutta mihin suuntaan mennään,
sitä on vaikea tietää. Kutenkin eteenpäin, koska ajassa ei pääse
takaisinpäin, eikä huomisen tuloa voi estää.
—Populistia en äänestä, sanoi
isäntämies. Elämä on semmosta luovimista laitamyötäistä,
hän jatkoi.
Kaupungit, ja jotkut asutuskeskukset
kasvavat kohisten, mutta syrjäiselle maaseudulle ei kehitys hyvää
tee. Näyttää kuin yksityistiet rappeutuisivat eivät kylätietkään
ole hyvässä kunnossa. Tievarren tyhjät navetat lahoavat ja
tiilinavetat rapautuvat. Ei kaikissa tölleissä ole maalikaan kovin
tuoreen näköinen.
Syrjäisten seutujen palvelut ovat
vähissä ja koulut harvassa, mutta eihän siellä ole
ympärivuotisesti paljon lapsia jos kunnolla aikuisiakaan. Vanhukset
ovat taloissaan harmitellen, kun tilalle ei ole jatkajaa. Joku iso
tilallinen voisi ostaa pellot ja metsät halvalla, jos myisi. Taitaa
moni talo ja manttaalit jäädä perikunnan revittäväksi. Ehkä
tulee joku rikas venäläinen, joka haluaa rannat ja metsät
virkistyäkseen syrjäisessä Suomessa.
Kohta pitäisi äänestää
kuntavaaleissa. Entinen peritty puoluekanta säilyy, mutta senkin
edustajat valtuustossa vähenevät:
—Populistia en äänestä, sanoi
isäntämies. Elämä on semmosta luovimista laitamyötäistä,
hän jatkoi.
—Neljännesvuosisata vielä niin
eihän näillä seuduilla monestakaan piipusta pakkasaamuna haiku
nouse. Ei nouse, kun kaikki torpat, silloin kylmillään kyhjöttää.
—Tyytyväinen minä olen elämään,
ja kyllä ne kaupunkiin muuttaneet nuoret pärjää, mutta olisi se
hyvä, kun maaseutukin säilys. Pitäs varmaan kuntien liitosten
sijaa yhdistellä noita puolueita, koska Suomessa voitas nyt tarvita
semmosta Koko kansanpuoluetta.
Istuttiin ja muistellen miten oli 25 vuotta sitten. Näemme miten hyvin on tänään,
mutta millaista on vuonna 2037, sitä emme kukaan voi tietää, mutta
tulossa sekin aika on.
Pakinaperjantai
Pakinaperjantai
torstai 13. syyskuuta 2012
Tuomiojärvi, Jyväskylä
Valokuvatorstain 255. haaste
Valokuvan lähtökohtana on asuinympäristön maisema. Innoitusta valokuvaan hain kuvan alla olevasta säkeestä:
Järven rannoilla luonto hehkuu
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
tiistai 11. syyskuuta 2012
maanantai 10. syyskuuta 2012
Hetki ikkunassa
Eilen ilta yöstä kellon ollessa 22:30 katsoin olohuoneen ikkunaan. Sisältä tuleva huonevalaistus oli houkutellut lasiin 4 pienehköä perhosta. Siinä ne tarkkailivat mitä huoneessa tapahtuu.
Otin kameran ja kuvasin perhosia, jotka paikallaan ollen seurasivat puuhailuani, kuvaamisesta häiriintymättä. Sammutin valot ja niin lähtivät perhoset ikkunasta etsimään jotakin toista valonläikkää.
Koskaan ei ole liian aikaista
tarttua hetkeen
ja ihmisen käteen
avata ikkuna
nuuhkia sumua
kuunnella tuulta
antaa auringonläikän hiipiä lattialle.
~ Satu Hassi ~
tarttua hetkeen
ja ihmisen käteen
avata ikkuna
nuuhkia sumua
kuunnella tuulta
antaa auringonläikän hiipiä lattialle.
~ Satu Hassi ~
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
perjantai 7. syyskuuta 2012
Suolaa ja hunajaa mausteeksi
![]() |
| Mehiläisparvi pihakuusessa |
Mietin televisiosta tuttuja julkkiksia, etenkin poliitikkoja, niin löytyyhän sieltä ihmisiä, joista jotkut ovat pelkkää hunajaa toisten luoma mielikuva on kitkerän voimakas suolan maku. Suomen hallitus varmaan pitää sisällään tällaisia persoonallisia ihmisiä. Ulkoministeri ei ole kovin hunajainen, mutta hän antaa tarpeellista makua monilla terävillä lausunnoillaan. Valtionvarainministeri taas on usein hyvinkin hunajainen. Pääministerin on pidettävä kasassa sekalainen joukko, jolloin hänen toimintansa on sokerisuolaveden kaltainen katalysaattori. Sisäministeri on taas, jossa maku vaihtelee asiatilanteen mukaan. Samaa vaihtelevaisuutta löytyy ainakin peruspalveluminiteristä, jossa on kovin paljon tasapinon heilahtelua makean ja kitkerän välillä.
Matkapuhelinvalmistaja Nokia yrityksenä
on suomalaisille tärkeä, vaikka sillä ei kilpailullisesti kovin
hyvin menekään. Uudet, nyt esitellyt puhelimet ovat makeita, mutta
suolaa haavoille tulee, kun ei tiedetä milloin niitä saa, ja mitä
ne sitten maksavat. Nokian uskottavuus käy myös ihmisten hermoille,
kun hyviä uusia tuotteita on esitelty, mutta mallikuvat lienee
kuvattu muulla kuin kännykkäkameralla, ketunhäntä kainalossa.
Joku tarkkaavainen katsoja, kun on löytänyt kuvista virheitä,
joiden mukaan videopätkiä on kuvattu kalliilla ammattikuvaajan
laitteilla, eikä nyt esitellyillä Lumia puhelimilla. Tämä on
kyllä kirveltävää suolaa Nokian haavoihin, mutta ehkä kaikki
pian kääntyy parain päin. Uskoisi ettei Nokian
toimitusjohtajalla ainakaan ole helppo olla, kun suolainen kitkerä
maku tunkee ulos hunajapurkista.
Hunaja ja suola ovat asioita, joiden
voimakkaaseen makuun ei ole totuttu yhdessä. Ei se kuitenkaan
mahdotonta ole sillä sokerisuolavesi on suoranainen lääke, joka
pistää sekaisen masun kuntoon ja palauttaa nestetasapainon ja
voimat. Ripulista kärsivälle vasikalle sokerisuolavesi palauttaa
elivoiman ja jo menetetyltä näyttäneen eläimen
hyvinvoinnin. Suola ja hunajapurkki pitää olla rinnakkain heti joka tilanteessa käden ulottuvilla.
Toivottavasti tulevaisuus tulee olemaan
nykyisyyttä makeampi ja nyt katkerista suolapurkeistakin huolimatta saisimme sitä
hyvää:
— Hunajata hunajata...
torstai 6. syyskuuta 2012
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
maanantai 3. syyskuuta 2012
Syksyn alkaessa
Suomalaisina olemme tottuneet
vuodenaikojen vaihtumiseen. Joka vuosi ne tulevat ja menevät, emme
sille mitään mahda. Joitakin vuodenaikoja odotamme, toisia taas
emme odota. Onko syksy se vähiten odotettu vuodenaika, koska se tuo
suuren ja nopean muutoksen aurinkoisen kesän jälkeen? Talvikin on
syksyä toivotumpi, lisäähän se valoa syksyn mustaan maahan.
Talvessa on paljon hyviä asioita, jos pakkaset pysyvät
siedettävissä rajoissa. Kevättä odotamme malttamattomina,
pitkältä tuntuvan talvikauden jälkeen ja, kohta sitten onkin uusi
kesä edessä.
Vuosi kestää vain 12 kuukautta, joka
on ihan hyvä näiden neljän selkeästi erilaisen vuodenajan
kannalta. Marsin vuosi on pituudeltaan on 1,88
Maan vuotta eli noin 687 Maan päivää. Ilmeisesti siellä ovat
vuodenajat erilaisia, etenkin, kun Marsissa ei tiettävästi ole
vettä, niin ei ole luntakaan. Marsin kesässä ei voisi viettää
edes rantaelämää järvettömällä planeetalla, eikä kalastaa.
Tämä maapallo on
hyvä paikka ihmiselle, vaikka emme toki tiedä mitä tuolla jossakin
kauempana avaruudessa olisi tarjolla, mutta ei ihmisen sitä tarvitse
tietää. Mutta nyt nautitaan syksystä ja oman puutarhan sadosta.
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
lauantai 1. syyskuuta 2012
Eihän aina olisi pakko istua
![]() |
| Istujallekin on tarjolla samanlaiset töppöset |
Yleensä tuoli on istuin, jossa on
neljä jalkaa, siinä on selkänojakin, joka lisää istumisen
mukavuutta. Kuka ja koska tuoli on keksitty, sitä lienee vaikea
selvittää. Istuimia on monen kaltaisia, monen muotoisia ja värisiä,
eikä niillä kaikilla ole edes kunnon jalkoja.
Käydessäni tänään marjassa, istuin
hetken kannolla, jolla oli karhunsammalta pehmusteena. Tuolilta se tuntui,
vaikka olikin matala. Hyvä siinä oli istuskella ja syödä
mustikoita varvuista. Joskus otan metsään mennessäni mukaan
Walkstool
nimisen ruotsalaskeksinnön. Pahuksen mukava istuin sekin on
etenkin, jos käy katsomassa vaikka jotakin kenttätapahtumaa. Oma kevyt ja kestävä tuoli kulkee helposti matkassa. Tosin minun
Walkstoolille kävi tässä taannoin niin, että tuolin jalat
painuivat märkään saviseen kenturaan ja yhdestä sen kolmesta jalasta jäi
töppönen saveen. En sitä sieltä löytänyt, joten nyt tuolini
yksi jalka on paljaana.
Kuvassa olevassa tuolissa on hyvää se,
että sen jalkineet ovat värikkäät joten kadonneenkin kengän
löytäminen olisi helpompaa.
Terveyden kannalta istumista tulisi
ainakin vähän rajoittaa, sillä minulla on suuri kiusaus aina etsiä jokin
istuinpaikka. Ihminen joka seisoo vaikuttaa levottomalta, vaikka omilla jaloilla seisoskelu
olisi terveydelle hyväksi. Mitähän vaimo sanoo, jos tänä
iltana katsoisin vaikka illan TV-elokuvan kokonaan seisaaltani, vain
ihan terveydeksi?
(Levoton)
torstai 30. elokuuta 2012
keskiviikko 29. elokuuta 2012
maanantai 27. elokuuta 2012
Torilla
Meitä suomalaisia kiinnostavat erilaiset asiat, siksi minäkin pyrin luottamaan eniten omaan makuuni.
Peltovalvatti
Kauneimmillaan kukka on heti avauduttuaan, mutta vanhetessaan lakastuviin kukkiin alkaa tuntea mielenkiintoa.
sunnuntai 26. elokuuta 2012
lauantai 25. elokuuta 2012
Lehtokotilo
Kaikkea sitä pihamaalla kulkee, tosin
tällainen lehtokotilo ei kovaan vauhtiin pääse vaikka näyttää,
kuin koko eläin oli suuri pyörä. Toistaiseksi näitä eliöitä en
ole omalta pihalta vielä löytänyt ja tämäkin yksilö on kuvattu
muualla. En tällaisia kovin kaipaakaan, vaikka olen kuullut, että
niistä voisi valmistaa herkullista ruokaa. Viime aikoina lihan hinta
onkin noussut, mutta sittenkin ostan mieluummin oikeaa lihaa, vaikka
se olisi hieman kalliimpaakin
perjantai 24. elokuuta 2012
torstai 23. elokuuta 2012
Romunkeräilyn loppu
On se vaan ihme, miten autotalliin ja
talon ns. hyötyullakolle kertyy kaikenlaista käytöstä poistettua
tavaraa. Siellä on pöytää ja tuolia, osa ihan kunnollistakin,
mutta kun niille ei ole tarvetta. Eniten minua on harmittanut, kun
autotallissa lojui vuonna 1979 ostettu hieno, aika kalliskin Hammond
sähköurku. Ihan kunnossa se oli, mutta ei se käynyt kaupaksi
vaikka sitä monesti ilmoittelin. Kukaan ei tullut hakemaan vaikka
olisin antanut ilmaiseksi.
Ennen talventuloa raivaan kaikki romut
varastosta ja tänään oli sen raivauksen aloituspäivä.
Ensimmäiseksi lähti tuo Hammond-urku ja pari nojatuolia ym.
Peräkärry pakattiin kaverin kanssa niin täyteen kuin siihen
kohtuudella mahtui ja sitten Mustankorkean kaatopaikalle. Sinne
kelpasi, mutta ei sentään ilmaiseksi mennyt vaan vielä piti 15
euroa maksaa, että saimme kuorman puretuksi. Toinenkin, ehkä
kolmaskin peräkärry kuorma sinne on vielä vietävä, mutta kaikki
sellaiset huonekalut, josta voi tehdä sahan kanssa takkapuita käytän
ensi talvena lämmitykseen.
keskiviikko 22. elokuuta 2012
tiistai 21. elokuuta 2012
maanantai 20. elokuuta 2012
Muutosten aikaa
Eurokriisi ja kuntauudistus, mutta myös
monet muut yhteiskunnalliset asiat askarruttavat. Kunnallisvaalitkin
ovat lähestymässä, joten lehdissä on paljon seurattavaa tietoa.
Kaikkea tulee luetuksi, mutta ovat nämä niin isoja asioita, jotka
voi helposti ymmärtää pahasti väärin. Onkohan edes ketään,
joka todella tulevasta totuuden tietäisi? En usko!
Mikä on kunnan tehtävä ja miten sen
tulee palauttaa palveluina ne verovarat, jotka yhteiseen pussiin
kerätään. Onko väkiluvultaan ja pinta-alaltaan suuri kunta
parempi kuin pienempi? Kohtuullisen isossa kaupungissa sitä nyt
asutaan, mutta vielä paljon laajemmaksi Jyväskylääkin
suunnitellaan. Suomalaiset ovat sisimmässään hyväksyneet, että
muutosta kuntakenttään tarvitaan, edellyttäen tietenkin sitä että
verojen tuoma hyöty kasvaisi meille jokaiselle. Eihän tässä nyt
huonompaan haluta mennä. Oikeudenmukaista kaiken pitää olla, mutta
onnistuuko poliittinen oikeudenmukaisuus, vai onko siinä vain
jonkinlainen uusjako käynnissä.

Väestön rakenne muutuu, kun kansa ikääntyy.
Huoltosuhde käy heikommaksi, eläkeläisiä on paljon ja
työikäisillekään ei kaikille ole työtä. Tai haluavatko kaikki
edes työtä tehdä, jos tuilla ja avustuksilla hyvin toimeen
tulevat. Puolueiden valta-asemakin saattaa muuttua, jos ja kun
kuntauudistus vähentää valtaosan nykyisistä kunnista. Siinä
pitää luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden määrän pudota
myös melko paljon.
Varmaa on kuitenkin, että
muutokset ovat ainut hyväksyttävä vakio, siksi muutoksien
vastustus on turhaa. Tärkeitä tulee olemaan, että muutoksia ei
tehdä, ellei niistä ole tälle kansalle todellista hyötyä.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
lauantai 18. elokuuta 2012
keskiviikko 15. elokuuta 2012
tiistai 14. elokuuta 2012
Marja aikaan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











































